Kasviskarppausta vai sekaruokaa ympäristölle?

Myös kasviskarppauksella on saatu tutkimuksessa hyviä terveystuloksia, mutta jatketaan vielä hetki ympäristöteemalla. Onko kasvissyönti ympäristöystävällisempää ja eettisempää kuin sekaruokavalio?

Paljon myös hiilihydraattitietoista ruokavaliota käsitellyt tietokirjailija Varpu Tavi on perehtynyt tähän kysymykseen tarkemmin kirjassaan Maanantaisoturin dieetti. Varpu tarjosi ystävällisesti lukijoillemme seuraavan kysymystä käsittelevän otteen kirjastaan:

Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti

OTE julkaistaan kirjailijan luvalla:

Onko kasvissyönti ympäristöystävällisempää ja eettisempää?

Kasvissyöntiä pidetään yleisesti ekologisesti kestävämpänä vaihtoehtona kuin sekaruoan syöntiä. Ekologisen jalanjäljen mukaan mittaamalla näin onkin. Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn.

Suomalaisten ekologisessa jalanjäljessä on vielä parantamisen varaa. Vuonna 2010 julkaistussa WWF:n Living Planet -raportissa se oli 6,2 hehtaaria. Tällä lukemalla Suomi on maailmassa sijalla 12. Sekaruoan syöjillä on suurempi ekologinen jalanjälki, koska lihantuotantoon tarvitaan isompi pinta-ala kuin pelkän viljan: laidunmaan ja rehuviljan lisäksi lihantuotanto kuluttaa paljon vettä ja energiaa.

Elävässä elämässä asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksiselitteinen. Todellinen ekologinen ongelma ei välttämättä ole lihansyönti sinänsä, vaan lihan tuotantotapa ja tehomaatalous ylipäätään. Tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä lihakarjalle on ryhdytty syöttämään viljaa, vaikka se tekee nautaeläimet sairaiksi. Naudan ruoansulatus on luotu selluloosaa varten, se pystyy käsittelemään ruohoa ja heiniä, joista ihmisen ruoansulatus ei selviä. Koska tehotuotannon lihakarjalle tarvitaan paljon viljaa, on yhä laajempia alueita maapallon pinta-alasta raivattu viljelysalaksi. Kun jo alunperin maapallon pinta-alasta noin 2/3 ei ole viljelysalaksi kelpaavaa, joudutaan sitä jäljelle jäävää kolmannesta riistämään koko ajan tehokkaammin ja tehokkaammin.

Suunnattoman suuret maissi-, soija- ja vehnäpellot, joissa nykyisin viljellään yhä enemmän geenimuunneltuja lajikkeita, tuhoavat ympäriltään muun luonnon, ja hyvin lyhyessä ajassa koko maaperän. Alkuperäinen luonto saa väistyä megaluokan teollisen maanviljelyn tieltä. Megaluokan tehokkuus vaatii tietysti megaluokan keinolannoitteet, joiden tuottamiseen käytetään fossiilisia polttoaineita, eli öljyä, kivihiiltä, maakaasua ja turvetta, jotka ovat uusiutumattomia luonnonvaroja. Voidaan esittää myös sellainen näkökulma, että mikäli kaikki maailman ihmiset muuttuisivat kasvissyöjiksi, tarvitsisimme edelleenkin hirviömäisiä maatilatehtaita, keinolannoitteita ja sähköenergiaa. Tuulimyllyt eivät siihen energiantuotantoon riittäisi. Yhä laajemmat alueet metsiä kaadettaisiin tehoviljelyn tieltä, ja yhä laajemmat alueet maapalloa altistuisivat eroosiolle. Eikä maailman nälkäongelma silti ratkeaisi.

Mitä tapahtuisi eläimille? Tarkoitus lienee, että tuotantoeläinten määrä laskisi pikkuhiljaa lihansyönnin vähentyessä. Mutta mistä luomutilat saisivat lannoitteensa, jos ei karjaa olisi? Villieläinkannat lisääntyisivät holtittomasti, koska me ihmiset jo olemme saaneet luonnon pois tasapainosta. Vanhoina hyvinä aikoina eläinpopulaatiot hoitivat kantojen tasapainossa pidon itse, mutta nykyisin ihminen on jo monin paikoin pahoin sotkenut eläinten luonnollisten vihollisten ketjun. Mitä tekisi espoolainen, muovikengät jaloissaan kulkeva vegaanipoika, kun karhut alkasivat tulla kerrostalojen pihoille ruokaa etsimään?

---

Perinteinen pienimuotoisempi viljely perustuu maaperän hoitamiseen. Osan maasta annettaan kesannoida, maata lannoitetaan kompostimullalla ja lietelannalla, viljelykasveja vaihdellaan jne. Laiduneläimet syövät ihmisravinnoksi kelpaamatonta ruohoa ja muuttavat sen lannoitteeksi viljelyksille. Kotieläimiä tarvitaan maaperän hedelmällisenä pitämiseen.

Kasvissyöjät rajaavat usein syömisensä periaatteella: "en syö mitään, jolla on kasvot" tai "en syö mitään, joka kykenee tuntemaan tuskaa" tai "en syö mitään, jolla on äiti". Hyvin kauniita periaatteita, mutta missä kulkee raja? Suomalaiset vegaanit vetävät rajan hyönteisiin. Siis itikoita saa tappaa? Mutta onhan hyönteisilläkin kasvot ja äiti?

---

Tehokkaimmin suojelemme luontoa ja kunnioitamme eläimiä, kun boikotoimme niin tehotuotettua lihaa kuin muitakin tehotuotettuja maataloustuotteita, ja painotamme syömisemme kasviksille; ja ennen kaikkea ostamme mahdollisimman paljon lähialueilla luonnonmukaisin periaattein tuotettua ruokaa, ja reilun kaupan tai kestävän kehityksen sertifikaatilla varustettua tuontiruokaa.

Maanantaisoturin keinoja eettiseen ja ympäristökuormitusta vähentävään syömiseen

• Syö vuodenaikojen mukaan. Talvella kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset eivät ole ilmastoystävällinen vaihtoehto, mutta esimerkiksi juurekset ovat.
• Suosi luotettavasti sertifioituja tuotteita sekä lähi- ja luomuruokaa.
• Älä tuhlaa ruokaa, hyödynnä tähteet.
• Vältä häkkikanaloiden munia. Älä syö broileria. Suosi luomu- ja maatiaiskanojen lihaa ja munia.
• Suosi luomumaitoa.
• Vältä tehokasvatetun lihan syömistä. Suosi lammasta, poroa, laidunlihaa ja riistaa. Osta mieluummin vähemmän ja laadukkaampaa lihaa.
• Syö vain lähikalastajien pyytämiä kaloja tai MSC-sertifioituja kalajalosteita.

Miten Varpu sitten itse syö?

"Ekologisimman ruoan tuotantotavan - eli pienimuotoisen lähituotannon - ja toisaalta maailman nälän poistaminen ovat vaikeasti yhdistettävä asia. Mutta en pidä sitä mahdottomana toteuttaa. Teoriassa. Käytännössä ihmisen loputon ahneus vie voiton. Omalta kohdaltani olen ratkaissut asian siten, että suosin luomu- ja laidunlihaa sekä riistaa, ostan vastuullisesti pyydettyä kalaa aina kun mahdollista, ja syön paljon kasviksia. Maailma ei siitä pelastu, mutta ainakin elän kuten saarnaan."

Lämpimät kiitokset Varpulle kirjaotteesta ja kommenteista.

Lisätietoja kirjasta: Uutuuskirja Maanantaisoturin dieetti
Lue myös: Karppaus ja ympäristö