tiistai 28. marraskuuta 2017

Tutkittua: karppaus diabeteksen hoidossa

Onko vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta etua aikuistyypin diabeteksen hoidossa? Tässä yhteenveto tuoreesta kahden vuoden mittaisesta tutkimuksesta ja kahdesta tutkimuskoosteesta.

Kuva: Marcelo Camargo / Agência Brasil

Tutkijaryhmä Australiasta, Singaporesta ja Yhdysvalloista julkaisi juuri kahden vuoden mittaisen tutkimuksen VHH-ruokavaliosta aikuistyypin (eli tyypin 2) diabeteksen hoidossa [1]. Tämän mittaiset tutkimukset ovat satunnaistettujen ruokavaliotutkimusten pisimmästä päästä.

Tutkimuksessa oli mukana 115 henkilöä, jotka olivat yli 50-vuotiaita diabeetikkoja ja joiden painoindeksi oli yli 30. Heidät jaettiin satunnaisesti vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle (14 E% hiilihydraattia, 28 E% proteiinia, 58 E% rasvaa) tai vähärasvaiselle ruokavaliolle, jossa käytettiin runsaasti hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja (53 E% hiilihydraattia, 17 E% proteiinia, 30 E% rasvaa). Kummallakin ruokavaliolla oli käytössä energiavaje ja alle 10 E% tyydyttynyttä rasvaa. Lisäksi kumpikin ryhmä harrasti liikuntaa tunnin kolme kertaa viikossa.

Noin puolet joukosta jatkoi tutkimuksessa loppuun asti. Kummankin ruokavalion vaikutus painonpudotukseen, verenpaineeeen, paastosokeriin ja HbA1c-arvoon (eli "pitkäsokeriin") oli samaa luokkaa. Vähähiilihydraattisen ruokavalion etuina olivat vähentynyt lääkityksen tarve, pienempi verensokerin vaihtelu ja paremmat kolesteroliarvot.

Tänä vuonna (2017) on julkaistu ainakin kaksi tutkimuskoostetta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta aikuistyypin diabeteksen hoidossa. Ensimmäisessä niistä [3] oli mukana 10 satunnaistettua tutkimusta ja yhteensä 1376 koehenkilöä. Ensimmäisen vuoden aikana vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 45 E% hiilihydraatteja) noudattaneilla oli matalampi "pitkäsokeri" kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lasku verensokerissa oli suoraan verrannollinen hiilihydraattirajoituksen tiukkuuteen. Yli vuoden kestäneissä tutkimuksissa ei havaittu eroa sokeriarvoissa. Painonpudotuksessa, kolesteroliarvoissa, elämänlaadussa ja tutkimuksen keskeyttäneiden määrässä ei havaittu eroja ruokavalioiden välillä.

Toisessa tutkimuskoosteessa [2] oli mukana 9 tutkimusta ja yhteensä 734 koehenkilöä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla mitattiin matalampi "pitkäsokeri" ja paremmat kolesteroliarvot kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lisäksi lyhyemmissä tutkimuksissa VHH-ruokavalio pudotti enemmän painoa.

Oma näkemykseni näistä osin ristiriitaisistakin tutkimustuloksista on, että karppauksesta tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on hyötyä aikuistyypin diabeetikolle, jos hiilihydraattirajoitus on mieluummin tiukempi kuin vähäisempi ja henkilö kokee ruokavalion noudattamisen mielekkääksi pidemmälläkin aikavälillä.

Lähteet:

1. Effects of an energy-restricted low-carbohydrate, high unsaturated fat/low saturated fat diet versus a high carbohydrate, low fat diet in type 2 diabetes: a 2 year randomized clinical trial
2. Efficacy of low carbohydrate diet for type 2 diabetes mellitus management: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials
3. Systematic review and meta-analysis of dietary carbohydrate restriction in patients with type 2 diabetes

tiistai 21. marraskuuta 2017

Harvard-professori: tärkkelys on "piilosokeria"

Maineikas ravitsemustutkija Dariush Mozaffarian twiittasi, että tärkkelys aiheuttaa sokerin lailla aineenvaihdunnallisia ongelmia.


Dariush Mozaffarian ei onneksi tyydy toistamaan vanhentuneita teorioita vaan kertoo asiat niinkuin ne ovat tuoreimman tutkimusnäytön perusteella. Hänen aikaisempia kannanottojaan voi lukea tämän kirjoituksen alalaidassa olevien linkkien kautta.

Tällä kertaa Mozaffarian vastasi englantilaisen sydänlääkärin Aseem Malhotran twiittiin. Malhotra kirjoitti Coca Cola -yhtiön myöntäneen viimein, että liiallinen sokeri on haitallista terveydelle.

Mozaffarian kirjoitti twiitissään seuraavasti suomeksi käännettynä:
Olen samaa mieltä virvoitusjuomien ja muun liiallisen lisätyn sokerin haitallisuudesta, muttemme voi unohtaa, että ihmiset syövät viisi kertaa enemmän tärkkelystä kuin lisättyä sokeria, ja tärkkelys aiheuttaa samankaltaisia aineenvaihdunnallisia ongelmia. Tärkkelys on "piilosokeria".
Tärkkelys on pitkäketjuista hiilihydraattia, jota on runsaasti mm. viljavalmisteissa (leivät ja leivonnaiset, puurot, pastat), riisissä ja perunassa. Kaikki tärkkelyksen lähteet eivät tietenkään ole terveysvaikutuksiltaan yhtäläisiä. Epäterveellisimpiä ovat ns. höttöhiilarit eli lisätyn sokerin ohella pitkälle prosessoitut ja vähäkuituiset valkoiset viljatuotteet, valkoinen riisi ja perunavalmisteet. Näitä höttöhiilareita on suomalaisten syömistä hiilihydraateista noin puolet.

Itse olen jälleen samaa mieltä Mozaffarianin kanssa. Runsas lisätty sokeri on haitallista, mutta huomiota ei kannata kiinnittää pelkästään siihen. Kaikenlaisista höttöhiilareista tulee usein monin kerroin suurempi haitallinen sokerikuorma tai glykeeminen kuorma kuin pelkästä lisätystä sokerista.

Lue myös:

Harvard-professori lopettaisi vähärasvaisten maitotuotteiden suosittelun
Harvard-professorit: rasvaraja poistettava ravitsemussuosituksista
Höttöhiilarit, kansanterveyden ykkösvihollinen

lauantai 28. lokakuuta 2017

Maukas drinkki - alle puoli grammaa sokeria

Pastis on karppaajalle sopiva ranskalainen anisviina, jossa on täyteläisestä mausta huolimatta hyvin vähän sokeria.

Kuva: Nick Zefish
Pastis on sukua mm. ouzo-, raki- ja sambuca-nimisille anisviinoille, jotka ovat kotoisin Välimeren seudulta. Aniksen maku on vahva, joten jos et pidä näistä juomista, et varmaankaan pidä myös pastisista. Aniksen lisäksi pastisissa on jonkin verran lakritsin makua.

Pastisia maisteltuani luin englanninkielisestä Wikipedia-artikkelista, että sen sokeripitoisuus on alle sata grammaa litraa kohden. Koska maku tuntui kohtuullisen makealta, kuvittelin sokerimäärän olevan melko lähelle sata grammaa. Yllätyksekseni Alkon sivuilla kerrottiin, että sokeria onkin vain 10-12 grammaa. Kysyin vielä erikseen Alkon asiakaspalvelusta, olisiko sivuille sattunut pilkkuvirhe, mutta he vakuuttivat, että määrä on oikea ja Alko on analysoinut sen useita kertoja laboratoriossaan.

Pastisia juodaan yleensä kylmään veteen laimennettuna sekoitussuhteella yksi osa pastisia ja viisi osaa vettä (tällöin alkoholipitoisuus olisi 7,5 %) tai oman maun mukaan. Itse pidän siitä kuitenkin eniten sellaisenaan jääkaappikylmänä shottina, jolloin maku on vahvin. Viittasin siis kintaalla ohjeille, jotka suosittelevat pullon säilytystä huoneenlämmössä.

Alkosta löytyy Ricard- ja Prado-merkkistä pastista. Niiden sokeripitoisuudet ovat 10 ja 12 grammaa litraa kohden ja alkoholipitoisuus 45 %. Neljän senttilitran shotissa tai 24 senttilitran vedellä laimennetussa drinkissä sokerin kokonaismääräksi jää siis alle puoli grammaa.

Muistathan juoda kohtuudella!

Lue myös: Vähähiilihydraattisia drinkkejä

perjantai 20. lokakuuta 2017

Missä suolassa on eniten kivennäisaineita?

Suolan ostajalle on tarjolla reilusti erilaisia vaihtoehtoja. Tässä on tiivis tietopaketti viiden yleisimmän suolan kivennäisaineista.

Kuva: Larry Hoffman / flickr

Alla olevissa kuvaajissa on muutaman eri kivennäisaineen pitoisuudet tavallisessa jodioidussa ruokasuolassa, mineraalisuolassa, aromisuolassa (yrttisuola), merisuolassa ja vuorisuolassa (ruususuola, kristallisuola, Himalajan suola). Muiden kivennäisaineiden pitoisuudet on jätetty pois vertailusta, koska niitä saa reilusti enemmän muista elintarvikkeista ja suolan vaikutus on siten vähäinen tai olematon.

Pitoisuudet on ilmoitettu viiden gramman päivittäistä suola-annosta kohden. (Kuvaajat on päivitetty 28.10.2017)


Mineraalisuola on ylivoimaisesti paras magnesiumin lähde.


Samoin kaliumin suhteen mineraalisuola on ylivoimaisesti paras lähde. Muissa suolissa sitä ei ole juuri lainkaan.


Jodia (jodidi) lisätään tavalliseen ruokasuolaan ja mineraalisuolaan. Merisuolassa sitä on hyvin pieni määrä ja muissa suoloissa häviävän pieni määrä.


Natrium on pääasiallinen komponentti jokaisessa suolassa. Se on välttämätön ravintoaine, mutta sen käyttö kannattaa pitää kohtuudessa. Liian vähän tai liian paljon on haitaksi. Mineraalisuolassa ja aromisuolassa on hieman vähemmän natriumia kuin muissa suoloissa.

Mineraalisuola on vertailun ylivoimainen voittaja ja ravinteikkain vaihtoehto näistä viidestä. Jos et pidä sen mausta, kannattaa kokeilla lisätä muitakin mausteita tai sekoittaa siihen pieni määrä omaa lempisuolaasi.

Lähde: Fineli (kukin mittauslähde on ilmoitettu Finelissä erikseen)
Lue myös: Luonnon omat monivitamiinit

tiistai 19. syyskuuta 2017

Tutkimus islantilaisista karppaajista

Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajia on nyt tutkittu myös Islannissa, eivätkä tulokset ole ollenkaan hassummat.

Valas-sashimia. Kuva: Audrey (moohaha) / flickr

Tutkijat hakivat tähän ns. poikkileikkaustutkimukseen osanottajia vähähiilihydraattista ruokavaliota käsittelevistä sosiaalisen median ryhmistä. Henkilöt noudattivat ruokavaliota omasta aloitteestaan. Mukaan otettiin 54 miestä ja naista, jotka olivat iältään 20-66-vuotiaita. Tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää, ja tiettyjä tuloksia verrattiin kaikkien islantilaisten keskimääräisiin ruokailutapoihin.

Henkilöt pitivät ruokapäiväkirjaa kahden arkipäivän ja yhden viikonlopun päivän ajan, ja näistä ruokapäiväkirjoista arvioitiin erilaisten ravintoaineiden saanti. Lisäksi heille tehtiin verikokeet, ja pituus, paino ja kehon koostumus mitattiin.

Yli kaksi kolmannesta henkilöistä oli naisia. 87 prosenttia heistä oli ylipainoisia, ja 47 prosentilla painoindeksi oli yli 30. Suurin osa oli noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota yli kuusi kuukautta. Pisimpään vhh-ruokavaliota noudattanut oli ollut ruokavaliolla 5,5 vuotta. Puolet henkilöistä tupakoi, ja vain puolet harrasti liikuntaa vähintään puoli tuntia päivässä.

Ruokapäiväkirjoista ilmeni, että karppaajat söivät hyvin vähän hedelmiä, leipää, täysjyvätuotteita, perunoita, riisiä, pastaa, sokeria, makeisia ja sokerilla makeutettuja virvoitusjuomia. He söivät runsaasti kasviksia, lihaa, lihajalosteita, voita, öljyä ja kananmunia. Prosenteissa mitattuna energiaa tuli hiilihydraateista 10, proteiinista 23 ja rasvasta 66 prosenttia. Hiilihydraattien määrä on siis reilusti matalampi kuin pitkäaikaisissa karppaustutkimuksissa on totuttu näkemään. Kuidun saanti oli vähäistä, keskimäärin 12 grammaa päivässä. Vitamiinien ja hivenaineiden saanti ylitti pääasiassa tarpeen, mutta naiset saivat rautaa vähemmän kuin suositellaan.


Veriarvoista kokonaiskolesteroli oli koholla puolella henkilöistä ja LDL 61 prosentilla (Islannissa viitearvo on matalampi kuin Suomessa, 2,6). Triglyseridit, HDL ja kolesterolisuhde puolestaan olivat hyvällä mallilla. (Kirjoittajan huomio: tämä viittaa siihen, että LDL-hiukkasia on veressä vähemmän kuin Friedewaldin kaavalla lasketusta LDL-arvosta voisi päätellä.) Sokeriarvot olivat pääasiassa hyvät.

Henkilöiden kolesteroliarvoja tai painoa ennen ruokavalion aloittamista ei ole tiedossa. Puolet heistä kuitenkin ilmoitti laihtuneensa menneen kuukauden aikana.

Tutkijat totesivat yhteenvedossaan, että "huonolaatuisesta" ruokavaliosta, vähäisestä liikunnasta ja ylipainosta huolimatta näiden karppaajien sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat pääasiassa viitearvojen sisällä. Täytyy tietenkin muistaa, että tässä tapauksessa "huonolaatuinen" ruokavalio ei tarkoittanut sitä, että siitä olisi seurannut jonkinlaista havaittavaa terveyshaittaa, vaan sitä, ettei se vastannut maan ravitsemussuosituksia.

Tutkimus julkaistiin PLOS ONE -lehdessä. Dietary Intake and Cardiovascular Risk Factors in Icelanders Following Voluntarily a Low Carbohydrate Diet