sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tutkimuskooste: Karppaus laihduttaa enemmän kuin vähärasvainen ruokavalio

Harvard-tutkijoiden laatiman 53 eri tutkimuksen yhteenvedon mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio on pitkäkestoisessa laihdutuksessa hieman tehokkaampi kuin vähärasvainen ruokavalio.


Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kirjoittivat tutkimuskoosteesta aikaisemmin tässä kuussa yllättävän asialliset artikkelit, joten lainaan seuraavassa niitä.

Lancetissa läpikäydyissä tutkimuksissa vähähiilihydraattinen dieetti osoittautui tehokkaammaksi kuin vähärasvainen, mutta ero jäi pieneksi. Vuoden kuluttua laihduttamisen aloituksesta ero menetelmien välillä oli yhden kilon luokkaa. -HS: Laihdutus auttaa vain aavistuksen – vähähiilihydraattinen ruokavalio on vähärasvaista tehokkaampi laihduttaja

Myös [Kirsi] Pietiläinen arvioi, että erot ruokavalioiden välillä jäävät pieniksi, koska suurta ihmisjoukkoa tutkittaessa iso osa kyllästyy matkan varrella dieettiin ja ajautuu syömään enemmän tai vähemmän sitä, mitä on aiemminkin syönyt.

– Vaikka tavoiteltaisiin vähärasvaisuutta tai vähähiilihydraattisuutta, ei tavoite sitten kuitenkaan toteudu, joten tutkimukset jäävät puolitiehen. Suurempia johtopäätöksiä ei voida vetää muuten kuin että kaikki dieetit laihduttavat, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. -IS: Tutkimus: Vähärasvainen dieetti ei laihduta tehokkaammin – karppauksella parempia tuloksia

Jatkan vielä hieman lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen sivuamaa ajatusta. Tässä tutkimuskoosteessa havaittiin, että ero laihdutustuloksissa oli suurempi silloin, kun myös ruokavalioilla oli suurempi ero (rasvan osuudessa). Karppaus laihduttaa siis paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio silloin, kun ruokavalioita todella noudatetaan. Muussa tapauksessa vähäiset tulokset kertovat vain laihdutuksen hankaluudesta eivätkä suinkaan erilaisten ruokavalioiden erosta.

Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä. Effect of low-fat diet interventions versus other diet interventions on long-term weight change in adults: a systematic review and meta-analysis

lauantai 12. syyskuuta 2015

Kuningatar Elisabet pitää voista ja rajoittaa hiilihydraatteja

Kuningatar Elisabet II:n entinen keittiömestari kertoo Britannian pitkäaikaisen hallitsijan ruokavaliosta. Kuningatar muuttaa ruokalistaa harvoin, syö kauden mukaan ja tarkkailee painoaan.


Darren McGrady oli kuningattaren henkilökohtainen keittiömesteri 11 vuoden ajan. Hän kouluttautui Lontoossa kuuluisimmassa hotellissa Savoyssa ja siirtyi myöhemmin töihin Buckinghamin palatsin keittiöön.

McGradyn mukaan palatsin ruokalista ei ole muuttunut paljoakaan vuosikymmenten varrella. Kuningatar Elisabet päästää listalle uusia ruokia vain silloin tällöin. Elisabetille esitellään päivittäin lista, jossa on kaksi vaihtoehtoa joka ruokalajiksi. Kuningatar valitsee niistä toisen tai ehdottaa toisinaan vieraansa suosikkiruokaa.

89-vuotias kuningatar Elisabet suosii laadukkaita raaka-aineita suoraan tilalta ja kausiruokaa. Hän esimerkiksi syö mielellään mansikoita kesällä muttei laittaisi niitä suuhunsa tammikuussa.

Elisabet rakastaa voita, ja kun palatsissa on vieraita, heille tarjoillaan runsaasti voita ja kermaa sisältävää ruokaa. Kun kuningatar on yksin, hän suosii kevyempää ruokaa kuten grillattua kanaa ja salaattia. Päivällisellä hän kieltäytyy säännönmukaisesti tärkkelyksestä, joten perunat, riisi ja pasta jäävät väliin.

Lähde: Daily Mail Online - The Queen's diet including seasonal food and chicken lunches revealed by former chef

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Harvard-professorit: rasvaraja poistettava ravitsemussuosituksista

Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kehottavat poistamaan rasvan ylärajan ravitsemussuosituksista. Huonot hiilihydraatit ovat uhka terveydelle.

Dariush Mozaffarian

Yhdysvalloissa valmistellaan uusia ravitsemussuosituksia. Tällä hetkellä ne ovat eräänlaisessa luonnosvaiheessa, ja luonnoksesta on jo poistettu kehoitukset rajoittaa rasvan määrää ravinnossa. Maineikkaat Harvardin yliopiston professorit ja tutkijat Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kirjoittivat The Journal of the American Medical Association (JAMA) -tiedelehteen ja esittivät tukensa rasvarajoituksen poistamiselle.

Suosituksen luonnoksessa todettiin, ettei rasvan vähentäminen ja hiilihydraattien lisääminen vähennä sydän- ja verisuonitautien riskiä eikä myöskään ehkäise lihomista. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota rasvan laatuun ja syödä terveellisiä ruokia. Luonnos lopettaisi neljä vuosikymmentä valloillaan olleen pyrkimyksen rasvan rajoittamiseen.

David Ludwig
Mozaffarian ja Ludwig kirjoittivat, että rasvarajoitus perustui huoleen ravinnon kolesterolista ja tyydyttyneestä ("kovasta") rasvasta, joiden luultiin lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kova rasva vaikuttaa edullisesti HDL-kolesteroliin ja triglyseridiarvoon ja sillä on hyvin vähäinen vaikutus LDL-partikkeleihin hiilihydraatteihin verrattuna. Tämän vuoksi kovan rasvan vaihtaminen hiilihydraatteihin ei ole laskenut sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lisäksi rasvan rajoittaminen on rajoittanut myös terveellisten rasvojen kuten pähkinöiden, kasviöljyjen ja rasvaisen kalan käyttöä ja lisännyt prosessoitujen hiilihydraattien kuten valkoisen viljan, perunavalmisteiden ja lisätyn sokerin käyttöä.

Professorien mukaan kokeellisista tutkimuksista on saatu vahvistus sille, että nykysuositusta (Yhdysvalloissa 35 E%) reilummin terveellistä rasvaa sisältävät ruokavaliot vähentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sen sijaan vähärasvaisen ruokavalion tehosta sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen ja lihavuuden ehkäisyssä ei ole näyttöä. Valkoinen vilja ja lisätty sokeri pikemminkin kasvattavat metabolisen oireyhtymän, lihavuuden ja sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Viimeisimmissä suomalaisissa rasvitsemussuosituksissa vuodelta 2014 rasvan määrän ylärajaa on nostettu aikaisemmasta 35 prosentista 40 prosenttiin energiasta. Valkoisesta viljasta ja lisätystä sokerista eli ns. höttöhiilareista varoitellaan, muttei mielestäni kovinkaan pontevasti. Noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ovat höttöhiilareita.

Uusien ravitsemussuositusten lopullinen muoto Yhdysvalloissa jää vielä arvailtavaksi. Ne julkaistaan ilmeisesti muutaman kuukauden kuluttua.

Kirjoitus julkaistiin The Journal of the American Medical Association -lehdessä: The 2015 US Dietary Guidelines; Lifting the Ban on Total Dietary Fat
Lue myös: Fat Is Back: Time To Stop Limiting Dietary Fats, Experts Say - Forbes

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Onko lihavuusepidemian takana suurempi ongelma? (video)

Kirurgi Peter Attia puhuu lihavuus- ja diabetesepidemian syiden tutkimisesta. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 16 minuuttia.


Kirurgi Peter Attia on perustanut Nutrition Science Initiative (NuSI) -järjestön, jonka tarkoitus on tehdä lihavuustutkimusta ja vähentää lihavuudesta aiheutuvia taloudellisia kustannuksia. Attia puhui huhtikuussa 2013 TEDMED-konferenssissa lihavuudesta, insuliiniresistenssistä, aikuistyypin diabeteksesta ja niiden syy- ja seuraussuhteista. Hänen mielestämme emme tiedä vielä tarpeeksi lihomisen syistä, ja lihavia potilaita ei pitäisi syyllistää. Katso video alta:



Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.

Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.

Alkuperäinen video YouTubessa: Peter Attia: What if blaming the obese is blaming the victims?

lauantai 6. kesäkuuta 2015

"Kasvipohjainen" karppaus voi laskea kuolleisuutta

Mikael Fogelholm kertoi Vox-tapahtumassa tutkimuksesta, jonka mukaan "kasvipohjainen" VHH-ruokavalio voisi laskea kuolleisuuden riskiä. Millainen tämä ruokavalio tarkalleen oli?

Osan Fogelholmin puheesta voi katsoa tästä:



Fogelholmilla on vihreä ideologia, ja hän korostaa mielellään ruokavalion kasvipohjaisuutta. Kuinka kasvipohjaista ruokavalio kyseisessä tutkimuksessa sitten oli? Kirjoitin aiheesta Onko karppaus vaarallista? -kirjassani seuraavasti:
Kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla pisteytyksellä sai korkeimmat pisteet, kun kasvikunnan proteiinia oli ruokavaliossa vajaa kolmannes kaikesta proteiinista. Vastaavasti kasvirasvaa oli hieman yli puolet kaikesta rasvasta. Hedelmiä ja kasviksia syötiin noin 6 annosta päivässä. Punaista ja prosessoitua lihaa syötiin keskimäärin 0,8 annosta päivässä. Kyseessä ei siis ollut mikään varsinainen kasviskarppaus vaan monipuolinen sekaruokavalio.
...
Naisten väestötutkimuksen (NHS) aikaisemmista tutkimusraporteista voidaan päätellä, että kasvirasvalla ja hiilihydraattien laadulla on todennäköisesti ollut melko suuri rooli, ainakin naisilla. Tutkimuksessa eläinrasva, eläinproteiini tai kasviproteiini eivät olleet yhteydessä sepelvaltimotautiin tai kakkostyypin diabetekseen sairastumiseen. Vain kasvirasva ja matala glykeeminen kuorma (eli vähän hiilihydraatteja ja hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja) olivat suojaavia tekijöitä.

"Kasvipohjaisella" VHH-ruokavaliolla proteiinin ja rasvan osuudet kasvi- ja eläinkunnasta olivat melko lähellä Suomen väestön keskimääräisiä ruokailutottumuksia. Ja mehän emme varsinaisesti ole mikään kasvissyöjäkansa. Proteiinin jakauma on lähes täsmälleen samanlainen. Kasvirasvan käyttö on suomalaisilla jonkin verran vähäisempää. Meillä kasvirasvan osuus on noin 42 %, kun tutkimuksessa hyvin pärjänneellä porukalla sitä oli hieman yli puolet. Kasvirasvaa on siis varaa painottaa enemmänkin.

Kasvikunnan proteiini tulee suomalaisilla lähinnä viljatuotteista, joita vähennetään VHH-ruokavaliolla. Viljan proteiinin tilalle kannattaakin ottaa kasviproteiinia esimerkiksi pähkinöistä, tofusta, pavuista tai joistakin kasviksista. Tutkimuksessa terveellinen annos kasviproteiinia oli 6 % energiasta. 2000 kilokalorin päivittäisellä saannilla se tarkoittaisi noin 120 kcal tai 30 grammaa kasviproteiinia. Vastaavan määrän saisi esim. 100 grammasta parsakaalia ja 100 grammasta maapähkinöitä (yhdessä).

Eläinproteiinin saanti oli samalla "kasvispohjaisella" tutkimusryhmän osalla yli kaksi kertaa yhtä suurta kuin kasviproteiinin saanti, eli proteiinia oli kokonaisuudessaan varsin paljon. Pienempikin määrä kumpaakin proteiinia riittänee hyvin, etenkin kun terveysetu tulee todennäköisesti hiilihydraattikuorman pienentämisestä ja kasvirasvan lisäämisestä.

Ei kannata siis turhaan pelästyä Fogelholmin mustavalkoista eläin- ja kasvikunnan jakoa. Monipuolinen vähähiilihydraattinen sekaruokavalio on todennäköisesti terveellinen ja saattaa lisätä elinvuosia.

Lue myös: Rasvan ja proteiinin saanti eläin- ja kasvikunnasta Suomessa
Katso koko video tilaisuudesta Helsingin yliopiston videopalvelussa: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

lauantai 23. toukokuuta 2015

Pertti Mustajoki muutti kantansa: Rasva ei aiheuta lihavuutta

Professori Mustajoki totesi Vox-puheessaan, etteivät hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit aiheuta lihavuutta. Hänen mielestään syy löytyy herkullisesta ja helposti saatavilla olevasta ruoasta.


Sisätautien erikoislääkäri ja professori Pertti Mustajoki on aikaisemmin valistanut kansaa rasvan vaaroista. Vuonna 1996 hän kirjoitti Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin pääkirjoituksessa yhdessä Antti Aron kanssa, että ravinnon rasva on lihavuuden aiheuttaja. Kirjoituksen perässä oli vieläpä vakuuttava lähdeluettelo, joten tottahan se täytyy olla, eikö niin?


Mustajoen kanta on kuitenkin muuttunut vuosien varrella. Hän on jo useita vuosia sitten todennut, että lihavuusepidemian syynä olisi elinympäristön muuttuminen lihottavaksi vähentyneen liikunnan ja energiapitoisen ruoan myötä.

Mustajoki puhui pari päivää sitten Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien järjestämässä Vox-tilaisuudessa. Hän siteerasi maineikasta hollantilaista ravitsemustieteen professoria ja tutkijaa Martijn Katania, jonka mukaan hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit eivät aiheuta lihavuutta. Mustajoki oli Katanin kanssa samaa mieltä, joten eiköhän rasvan syyttäminen ole hänen osaltaan jo ohi. Alla on lyhyt videoleike:



Katso koko video tilaisuudesta Helsingin yliopiston videopalvelussa: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Peruutetaan aikuistyypin diabetes suositusten vastaisesti (video)

Lääkäri Sarah Hallberg kertoo, miten aikuistyypin diabetes voidaan peruuttaa suositusten vastaisesti. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 18 minuuttia.


Lihavuus- ja sisätautilääkäri Sarah Hallberg johtaa menestyksekästä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perustuvaa laihdutusohjelmaa Indianan yliopiston sairaalassa Yhdysvalloissa. Hän puhui maaliskuussa 2015 TEDx-konferenssissa Purduen yliopistossa Indianassa aikuistyypin diabeteksen peruuttamisesta, hoitokäytännöistään ja tutkitusta tiedosta. Katso video alta:



Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.

Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.

Creative Commons BY-NC-ND -lisenssi. Alkuperäinen video YouTubessa: Reversing Type 2 Diabetes Starts with Ignoring the Guidelines | Sarah Hallberg | TEDxPurdueU

tiistai 12. toukokuuta 2015

Vähähiilihydraattisen ruokavalion suosio vakiintunut Suomessa

THL:n AVTK-tutkimuksessa on kerätty tietoa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta vuodesta 2011 alkaen. Tuoreimmassa vuoden 2014 tutkimuksessa VHH-ruokavaliota noudatti noin 18 prosenttia suomalaisista.

THL:n suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -tutkimus kartoittaa vuosittain työikäisen (15−64-vuotiaat) väestön elintavoissa tapahtuneita muutoksia. Eri vuosien tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Vuonna 2014 kyselyyn vastasi 2630 työikäistä.

Lähde: THL:n AVTK-tutkimukset vuosilta 2011-2014

Maanantaina julkaistiin tuorein tutkimusraportti keväältä 2014. Vähähiilihydraattista ruokavaliota kertoi noudattavansa 17,3 % miehistä ja 18,0 % naisista. VHH-ruokavalion suosio painottui sekä miehillä että naisilla vanhempiin ikäryhmiin, mutta myös 25-34-vuotiailla naisilla suosio oli korkea.

Vuonna 2014 suosio oli laskenut hieman vuosien 2012 ja 2013 huippulukemista mutta on silti suurempi kuin vuonna 2011. Miehet ovat kirineet naiset kiinni kahtena viimeisenä vuotena.

Vertailun vuoksi vuonna 2014 vähärasvaista ruokavaliota noudatti noin 21 % suomalaisista ja kasvisruokavaliota 3 % miehistä ja 4 % naisista.

41 % miehistä ja 34 % naisista ei noudattanut mitään erityisruokavaliota.

Lisätietoja tutkimuksesta THL:n sivuilla: Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad: Karppaus on "ihmedieetti, hiilarifobiaa"

Petteri Lindbladin kommentit HS:n artikkelissa muistuttavat kymmenen vuoden takaisia perusteettomia ennakkoluuloja ja Leipätiedotuksen markkinointimateriaalia.

Helsingin sanomien artikkelissa annetaan laihdutusvinkkejä ennen kesän tuloa. Ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin vinkki löytyy jo otsikosta: "Kolme kiloa pois kesään mennessä? Syö useammin äläkä jätä leipää pois ruokavaliosta".

Toimittaja kysyy Lindbladilta myös karppauksesta: "Entä jos karppaisin?" Lindblad vastaa näin: "Unohda ihmedietit. Karppauksella, paleolla tai pätkäpaastolla saa kyllä kolme kiloa pois, mutta ne palaavat takaisin."

Että mitä? Tuollainen kommentti ei olisi ollut erityisen yllättävä vielä kymmenisen vuotta sitten, kun karppaus (eli vähähiilihydraattinen ruokavalio) oli Suomessa melko uusi ilmiö, mutta sen jälkeen karppaus on havaittu tutkimuksissa tehokkaaksi laihdutusruokavalioksi ja myös hyödylliseksi veren kolesteroli- ja sokeriarvoille ja verenpaineelle. Karppaus on itse asiassa yksi tutkituimmista ruokavalioista eikä suinkaan mikään "ihmedieetti", joksi Lindblad sen leimaa. Eikö hän ole seurannut lainkaan tutkittua tietoa ja julkista ravitsemuskeskustelua?

Jos Lindblad olisi seurannut tutkittua tietoa, hän tietäisi, että jokseenkin kaikissa laihdutustutkimuksissa paino laskee ensin melko nopeasti ja kääntyy sen jälkeen nousuun, kun koehenkilöt löysäävät ruokavalion noudattamisessa. Näin käy kaikenlaisilla ruokavalioilla. Kyse ei ole ruokavalioiden tehottomuudesta vaan siitä, että ihmiset eivät jaksa noudattaa kuukausia tai vuosia kestävässä tutkimuksessa heille satunnaisesti määrättyä ruokavaliota, joka ei välttämättä edes sovi heille. Lindblad kuitenkin antaa ymmärtää kommentissaan, että karppaus olisi erityisen tehoton ruokavalio, jolla laihdutustulos ei ole pysyvä.

Lindblad tarkensi myöhemmin kommenttiaan sosiaalisessa mediassa mm. seuraavasti: "Maltillinen karppaus, jossa huolehditaan pehmeän rasvan saannista, on eri asia kuin hiilarifobiaan ja voihin perustuva karppaus. ... Laihtua voit aivan millä tahansa muullakin tavalla kun syöt riittävän vähän. ... Karppaus on siitä mielenkiintonen juttu että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mielestäni maltillinen karppaus, jossa karsitaan höttöhiilareista ja sokereista on erittäin terveellinen vaihtoehto. Äärikarppaus jossa läträtään voilla ja muilla kovilla rasvoilla ja slämmätään pehmeitä rasvoja ei sen sijaan ole fiksua eikä sitä varmaan tue yksikään tutkimuskaan. Pointtina mulla on tietysti sanoa että minkään sortin dieettaaminen ei ole pysyvä eikä siten myöskään järkevä ratkaisu."

Tarkennus kuulosti jo astetta järkevämmältä joskin vielä kovin mustavalkoiselta. Lindblad ei kuitenkaan avannut tai perustellut millään lailla, miksi karppaus olisi ihmedieetti tai laihdutetut kilot palaisivat erityisen nopeasti. Nyt hän varmaankin jo ymmärsi sanoneensa HS:n toimittajalle hölmösti. Ei kuitenkaan ymmärtänyt:

"Todellakin seison sanojeni takana." -Petteri Lindblad

Jatketaan vielä HS:n artikkelin muulla annilla. Toimittaja kysyy: "Kannattaisiko leipä, pasta tai puurot jättää pois?" Lindblad vastaa: "Ei missään tapauksessa. Leipää, pastaa ja puuroa voi syödä, kunhan ne ovat täysviljaa. Tarkista paketista, paljonko pastassa, leivässä tai viljassa on kuitua. Jos sitä on runsaasti, tuote on yleensä täysjyvää. Kaurapuuro ja ruispuuro ovat superruokaa. Niitä syömällä ei liho kukaan – eri asia on sitten, mitä niiden kanssa syö."

Täysjyväviljatuotteet ovat tietenkin muita viljatuotteita terveellisempiä. Viljatuotteet eivät sovi pienelle osalle väestöstä vatsaoireiden vuoksi, mutta tässä on olennaisempaa se, että ne eivät ole korkean hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi lainkaan optimaalista laihdutusruokaa suurelle osalle väestöstä, jotka ovat kakkostyypin diabetekseen taipuvaisia. Tämä on todettu monien ihmisten omien kokemusten kautta ja lisäksi karppaus- ja paleotutkimuksissa, joissa täysjyväviljan käyttöä on vähennetty tai lopetettu kokonaan. Osalle väestöstä taasen hiilihydraattipitoiset viljatuotteet sopivat hyvin, ja heillä ei ole erityistä syytä välttää niitä. Tässä yksi ohje (Lindblad: "Ei missään tapauksessa") ei sovi kaikille.

Kommentit muuttuvat koomiseksi siinä vaiheessa, kun Lindblad väittää, ettei tiettyjä viljatuotteita syömällä liho kukaan. Ihmettelin sosiaalisen median puolella, mistä hän voi tietää varmuudella, mikä ruokavalion osa lihottaa ja mikä ei. Hän ei vastannut. Ehkäpä tieto on peräisin Leipätiedotuksen markkinointimateriaalista, jossa sanotaan mm. näin: "täysjyväviljatuotteilla on tärkeä rooli sillä täysvilja ei lihota ... Leipä ei lihota, vaan runsasrasvaiset päälliset."

Lindblad kertoo myös näkemyksensä rasvan saannista: "Ihmisen tulisi saada 25–30 prosenttia kokonaisenergiastaan rasvoista, eikä kroppa yksinkertaisesti toimi ilman niitä." Todellisuudessa jopa maltillisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa rasvan osuus on nykyään 25-40 % energiasta.

Lindblad kertoo vielä näkemyksensä ateriarytmistä: "Painon pudottamisessa auttaa, kun pitää isot nälkäpiikit loitolla. Useimmat onnistuvat syömällä 5–7 kertaa päivässä." Keskustelussamme hän ei tarkentanut, mihin tutkimuksiin tällainen kommentti perustuu. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätettäköön se tuonnemmaksi.

Lindbladin kommentit HS:ssa ovat harmillisia ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin niiden seurauksena moni ihminen voi jättää kokeilematta sellaista laihdutusruokavaliota, joka sopisi hänelle hyvin. Toiseksi koulutettujen ravitsemusterapeuttien luottamus kansan keskuudessa on kokenut kovia, ja tällaiset ajattelemattomat heitot eivät ainakaan auta parantamaan sitä.

Tiedustelinkin muutamalta sosiaalisessa mediassa aktiivisesti esiintyvältä ravitsemusasiantuntijalta, mitä mieltä he ovat Lindbladin karppauskommentista HS:ssa. Useimmat heistä eivät halunneet puuttua suoraan kollegansa sanomisiin tai kommentoida lehtijutun perusteella tai eivät ehtineet kommentoida, joten heidän osaltaan lainaan heidän aikaisempia kannanottojaan karppauksesta. Anssi Manniselle kiitos täsmäkommentista.

"Tutkimukset ovat siis osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ”salonkikelpoinen” ruokavalio laihduttamisessa. Erityisesti meillä Suomessa painonhallintagurut ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Syitä lienee monia, mutta tieteen tuloksia ei voi mitätöidä. VHH:lla on oma paikkansa painonhallinnassa, vaikka meillä esim. Käypä Hoito -suositus ei sitä edellenkään suosittele. Se saattaa olla monille useita eri ruokavalioita kokeilleille ainoa kokeilun arvoinen ruokavalio, ja siten ainoa tie pysyvään painonpudotukseen. Ja liikapainon pudottaminen kannattanee aina." -Reijo Laatikainen, ravitsemusterapeutti, Pronutritionist.net (Käypä Hoito -ryhmä on myöhemmin lieventänyt hieman kantaansa.)

"Jos karppaus on sitä, että syödään hedelmiä, marjoja, maitotaloustuotteita, lihaa ja rasvoja vaihdellen, eikä pelkkää pekonia ja voita, silloin vähähiilihydraattinen ruokavalio on painonhallinnan näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin rasvojen vähentäminen minimiin." -Anette Palssa, ravitsemusterapeutti, HS

"Vähähiilihydraattinen ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa ja on aivan toimiva tapa pudottaa painoa. Toisaalta painonpudotus onnistuu myös vähärasvaisella ruokavaliolla." -Jan Verho, ravitsemusterapeutti, Haastajat

"[Karppaus on] joustavasti sovellettuna hyvä ruokavalio. Ei ole oikeaa vastausta sille, kuinka paljon ravinnossa pitää olla hiilihydraatteja. Jos liikut vähän ja syöt huonoja hiilihydraatteja, voit paremmin, jos et syö niitä. Jos liikut paljon ja nautit hyviä hiilihydraatteja, voit hyvin. Hiilihydraattien vähentämistä kannattaa ilman muuta kokeilla. Voit löytää hyvän ruokavalion. Jos nälkä kasvaa, jatka hiilihydraattien syömistä. Missään muualla kuin Suomessa ei karppaamiseen yhdistetty voita, juustoa ja kermaa. Siihen mahtuu monenlaisia rasvoja, kuten öljyt, pähkinät, siemenet ja kala." -Patrik Borg, ETM, Oma Aika

"Vähähiilihydraattinen tai paleotyyppinen ruokavalio ei ole mikään ihmedieetti. Myöskään ns. pätkäpaastoa ei voida pitää ihmedieettinä, sillä ihminen on paastonnut aika ajoin, kun ruokaa ei ole yksinkertaisesti ole ollut saatavilla. Sen sijaan runsastärkkelyksinen ruokavalio on ihmedieetti, joka ei ole millään tavalla ihmisrodun luontaisen ruokavalion mukainen." -Anssi Manninen, TTM

Moni ravitsemusasiantuntija siis tietää kyllä nykyään, mistä karppauksessa on kyse. Heidän mielestään se ei ole ihmedieetti. On kovin vaikea ymmärtää, miksi Petteri Lindblad sanoo karppauksesta HS:lle tuollaista soopaa. Olisiko HS:n kirjoitus mainos, joka on naamioitu artikkeliksi? Haluavatko Hesari tai Lindblad vain herättää huomiota (klikkauksia ja mainosnäyttöjä) höpöhöpökirjoituksella? Ehkäpä todennäköisin syy on kuitenkin se, että Lindblad ei ajatellut, mitä sanoi. Ennakkoluulot puhuivat. Virheitähän sattuu toki kaikille, mutta tärkeintä olisi myöntää ja korjata ne.

Lue myös:
Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion
Täysjyvää vai ei viljaa?
Tutkittua tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kookosöljy - superruoka vai suonet tukkoon?

Kuva: Phu Thinh Co / flickr

Kookosöljyyn liittyen näkee paljon sekä positiivista että negatiivista hehkutusta. Toiset kertovat sen parantavat melkein kaikki taudit, toiset varoittelevat tukkeutuvista verisuonista. Kumpikin hehkutus perustuu yleensä uskomuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu tutkittua tietoa kookosöljystä.

Tutkimuksia kookosöljystä

Kookoksen syönnin yhteydestä sepelvaltimotautiin on tehty ainakin kaksi tapaus-verrokkitutkimusta. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa verrataan koehenkilöitä, joilla on tutkittava sairaus ("tapaukset"), mahdollisimman samanlaisiin koehenkilöihin, joilla sitä ei ilmene ("verrokit"). Tavoitteena on selvittää koehenkilöiden erilaisten altistumisten yhteyttä sairauteen.

Indonesialaisessa tutkimuksessa oli mukana 93 sepelvaltimotautipotilasta ja 189 muuten vastaavaa mutta tervettä verrokkia. Henkilöiden ruokavalio viimeisten 12 kuukauden aikana selvitettiin. Sekä tapaukset että verrokit söivät yhtä paljon kookospähkinöitä, joten se tuskin selitti sairastumista. (Huomio: kyse oli kaikesta kookospähkinän käytöstä, ei pelkästään kookosöljyn.)

Pienemmässä intialaisessa tutkimuksessa oli mukana 32 sepelvaltimotautipotilasta ja 16 verrokkia, jotka olivat saman ikäisiä ja samaa sukupuolta kuin potilaat. Potilaat ja verrokit olivat syöneet yhtä paljon sekä kookosöljyä että kookospähkinää yleensäkin, joten tälläkään kertaa kookos ei selittänyt sairastumista.

Polynesiassa tehtiin ns. ekologinen tutkimus kahden saaren välillä. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa sairauden esiintymistä ja altistumiseroja eri alueilla. Tokelaun asukkaat saivat keskimäärin 63 % energiastaan kookospähkinästä, kun taas Puka-Pukan asukkaat keskimäärin 34 %. Vastaavasti Tokelaulla myös kolesterolitaso oli korkeampi kuin Puka-Pukalla. Verisuonitaudit olivat kuitenkin harvinaisia kummallakin saarella. (Huomio: tässäkin oli kyse kaikesta kookospähkinän käytöstä, ei pelkästään kookosöljyn.)

Lisäksi kookosöljyyn liittyen on tehty jonkun verran satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa joukko henkilöitä jaetaan satunnaisesti kahteen tai useampaan ryhmään, jotka noudattavat määrätyllä tavalla eroavaa ruokavaliota. Tällöin ryhmillä kokonaisuutena ei ole muuta eroa kuin kyseiset määrätyt seikat, joita tutkitaan.

Brasialaisessa tutkimuksessa oli mukana 40 naista, jotka olivat 20-40-vuotiaita. He söivät 12 viikon ajan päivittäin 30 ml joko soijaöljyä tai kookosöljyä muun ruokavalionsa ohella. Kookosöljyä käyttäneillä naisilla oli tutkimuksen päättyessä paremmat kolesteroliarvot ja pienempi vyötärönympärys kuin soijaöljyä käyttäneillä.

Intialaisessa tutkimuksessa oli mukana 70 tervettä koehenkilöä ja 70 kakkostyypin diabeetikkoa, joiden kehotettiin käyttämään joko kookosöljyä tai auringonkukkaöljyä paistorasvana. Tutkimuksen päätyttyä eri paistoöljyä käyttäneillä ryhmillä ei ollut eroa kolesteroliarvoissa eikä hapetusstressiä mittaavissa veriarvoissa.

Norjalaisessa tutkimuksessa oli mukana 25 yliopistossa opiskelevaa naista. He noudattivat vuorotellen runsaasti kookosrasvaa sisältävää ruokavaliota ja runsaasti "pehmeää" rasvaa sisältävää ruokavaliota. Rasvaa käytettiin margariinin muodossa. Kookosmargariinin käytön jälkeen naisilla oli matalampi lipoproteiini (a), joka on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Erillisessä julkaisussa raportoitiin kolesteroliarvoja samasta tutkimuksesta. Kookosmargariinin käytön jälkeen sekä "hyvä" että "paha" kolesteroli olivat korkeampia kuin pääasiassa pehmeää rasvaa sisältäneen margariinin käytön jälkeen. Kolesterolisuhteessa (apoB/apoA-I) ei ollut eroa. (Huomio: kyseessä oli siis suurimmaksi osaksi kookosöljystä valmistettu margariini, ei öljy.)

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 19 nuorta miestä noudattivat vuorotellen ruokavalioita, jotka sisälsivät runsaasti kookosöljyä, naudanrasvaa tai saflorinsiemenöljyä. Eri rasvat nautittiin liharuokien, levitteiden, jäätelöiden ja keksien muodossa. Kookosöljy nosti saflorinsiemenöljyyn verrattuna sekä "hyvää" että "pahaa" kolesterolia. Naudanrasvaan verrattuna se nosti kokonaiskolesterolia "hyvän" kolesterolin muodossa.

Malesialaisessa tutkimuksessa oli mukana 45 tervettä koehenkilöä, jotka saivat suurimman osan rasvastaan vuorotellen palmuöljystä, kookosöljystä ja oliiviöljystä. Henkilöiltä mitattiin useita erilaisia tulehdusarvoja, ja niissä ei ollut eroa eri rasvojen käytön jälkeen, kuten ei myöskään homokysteiinin määrässä. Kookosöljyn käytön jälkeen sekä "hyvä" että "paha" kolesteroli olivat korkeampia kuin oliiviöljyn käytön jälkeen. Kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL) ja triglyseridiarvossa ei ollut eroja eri rasvojen käytön jälkeen.

Suomalaisessa tutkimuksessa oli mukana 15 tervettä nuorta naista. He käyttivät neljän viikon jaksojen ajan vuorotellen palmuöljyä ja kookosöljyä merkittävänä osana rasvoistaan. Näiden öljyjen tyydyttyneet rasvat korvasivat kertatyydyttymätöntä rasvaa naisten ruokavalioissa. Kolesteroliarvoissa ja sokeriaineenvaihduntaan liittyvissä veriarvoissa ei tullut eroa palmu- ja kookosöljyjen välillä eikä lähtötilanteeseen verrattuna. Huomionarvoista tässä tutkimuksessa on, että päätutkijana toimi Ursula Schwab, joka myöhemmin tyrmäsi kookosöljyn Helsingin Sanomissa, vaikka tässä hänen omassa tutkimuksessaan kookosöljy ei heikentänyt terveyttä.

(On mahdollista, etten ole huomannut jotakin merkittävää aiheeseen liittyvää tutkimusta. Kommenteissa voi antaa palautetta.)

Kylmäpuristettua vai ei?

Malesialaisen tutkimuksen mukaan kylmäpuristetussa kookosöljyssä on enemmän antioksidantteja kuin tavallisessa, prosessoidussa kookosöljyssä.

Yhteenveto

Kookosöljyä ei ole tutkittu ihmisillä kovin paljon. Suuri osa hehkutuksesta perustunee eläimillä tai koeputkessa tehtyihin tutkimuksiin tai yksisilmäiseen kokonaiskolesterolin tuijottamiseen. Tulevaisuudessa tiedämme mahdollisesti enemmän, jos ihmisillä tehdään tarkempia tutkimuksia.

Löytämieni tutkimusten perusteella kookosöljy ei ole erityisen terveellistä tai epäterveellistä. Sitä voinee aivan hyvin käyttää maun mukaan kohtuullisia määriä. Kookosöljyllä on hyviä ominaisuuksia, mutta niin on monella muullakin elintarvikkeella. Kookosöljyssä on hyvin vähän välttämättömiä rasvahappoja, joten sitä ei luonnollisesti kannata käyttää ainoana rasvana.

Tässäkin taitaa päteä vanha nyrkkisääntö: käsittelemättömiä rasvoja monipuolisesti.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Broilerinnahkasnacksit uunissa

Broilerinnahasta voi valmistaa helposti uunissa herkullisia ja rapeita naksuja. Lisäksi ne sopivat hyvin karppaajille, koska niissä ei ole käytännössä ollenkaan hiilihydraatteja.



Tee näin:
  1. Esilämmitä uuni 200 asteeseen.
  2. Kuivaa nahat talouspaperilla, aseta ne pellille leivinpaperin päälle ja ripottele niiden päälle mausteita makusi mukaan.
  3. Peitä nahat toisella leivinpaperilla ja aseta leivinpaperin päälle painoksi sopivan kokoinen uunipelti tai -vuoka. Siten nahat pysyvät litteinä eikä uuniin roisku rasvaa.
  4. Paista 15 minuuttia. Nosta leivinpaperi ja paino, käännä nahat ja laita leivinpaperi ja paino takaisin.
  5. Paista vielä 10 minuuttia tai hieman pidempään, kunnes nahat ovat kullanvärisiä ja rapeita.
Lähde ja kuvat: Kirbie's Cravings - Chicken Cracklings