Tutkimuskatsauksessa verrattiin vähähiilihydraattisen ja vähärasvaisen ruokavalion vaikutusta veren kolesteroliarvoihin ylipainoisilla henkilöillä.
Kuva: Caro Wallis / flickr
Katsaukseen otettiin mukaan vähintään kuuden kuukauden mittaisia kokeellisia tutkimuksia, joissa oli yli sata koehenkilöä. Mukaan löytyi kahdeksan tutkimusta, joissa oli yhteensä 1633 koehenkilöä.
Tutkimuksissa havaittiin hyvin pieni ero LDL-kolesterolissa vähärasvaisen ruokavalion eduksi. Ero oli kuitenkin niin pieni (0,07 mmol/l), ettei se ole kliinisesti merkittävä eikä sillä siten ole käytännön merkitystä. HDL-kolesterolissa ja triglyseredeissä kuitenkin saavutettiin parempia tuloksia vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, ja vielä parempia niissä tutkimuksissa, joissa hiilihydraattien saanti oli alle 50 grammaa päivässä.
Tutkijat toteavat yhteenvedossaan, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla saavutettiin paremmat kolesteroliarvot kuin vähärasvaisella, ja ravitsemussuosituksiin tulisi ottaa vaihtoehdoksi hiilihydraattien saannin vähentäminen epäsuotuisien veren rasva-arvojen ehkäisyssä sydän- ja verisuonitautien ja metabolisen oireyhtymän riskiryhmillä.
Onko vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta etua aikuistyypin diabeteksen hoidossa? Tässä yhteenveto tuoreesta kahden vuoden mittaisesta tutkimuksesta ja kahdesta tutkimuskoosteesta.
Kuva: Marcelo Camargo / Agência Brasil
Tutkijaryhmä Australiasta, Singaporesta ja Yhdysvalloista julkaisi juuri kahden vuoden mittaisen tutkimuksen VHH-ruokavaliosta aikuistyypin (eli tyypin 2) diabeteksen hoidossa [1]. Tämän mittaiset tutkimukset ovat satunnaistettujen ruokavaliotutkimusten pisimmästä päästä.
Tutkimuksessa oli mukana 115 henkilöä, jotka olivat yli 50-vuotiaita diabeetikkoja ja joiden painoindeksi oli yli 30. Heidät jaettiin satunnaisesti vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle (14 E% hiilihydraattia, 28 E% proteiinia, 58 E% rasvaa) tai vähärasvaiselle ruokavaliolle, jossa käytettiin runsaasti hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja (53 E% hiilihydraattia, 17 E% proteiinia, 30 E% rasvaa). Kummallakin ruokavaliolla oli käytössä energiavaje ja alle 10 E% tyydyttynyttä rasvaa. Lisäksi kumpikin ryhmä harrasti liikuntaa tunnin kolme kertaa viikossa.
Noin puolet joukosta jatkoi tutkimuksessa loppuun asti. Kummankin ruokavalion vaikutus painonpudotukseen, verenpaineeeen, paastosokeriin ja HbA1c-arvoon (eli "pitkäsokeriin") oli samaa luokkaa. Vähähiilihydraattisen ruokavalion etuina olivat vähentynyt lääkityksen tarve, pienempi verensokerin vaihtelu ja paremmat kolesteroliarvot.
Tänä vuonna (2017) on julkaistu ainakin kaksi tutkimuskoostetta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta aikuistyypin diabeteksen hoidossa. Ensimmäisessä niistä [3] oli mukana 10 satunnaistettua tutkimusta ja yhteensä 1376 koehenkilöä. Ensimmäisen vuoden aikana vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 45 E% hiilihydraatteja) noudattaneilla oli matalampi "pitkäsokeri" kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lasku verensokerissa oli suoraan verrannollinen hiilihydraattirajoituksen tiukkuuteen. Yli vuoden kestäneissä tutkimuksissa ei havaittu eroa sokeriarvoissa. Painonpudotuksessa, kolesteroliarvoissa, elämänlaadussa ja tutkimuksen keskeyttäneiden määrässä ei havaittu eroja ruokavalioiden välillä.
Toisessa tutkimuskoosteessa [2] oli mukana 9 tutkimusta ja yhteensä 734 koehenkilöä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla mitattiin matalampi "pitkäsokeri" ja paremmat kolesteroliarvot kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lisäksi lyhyemmissä tutkimuksissa VHH-ruokavalio pudotti enemmän painoa.
Oma näkemykseni näistä osin ristiriitaisistakin tutkimustuloksista on, että karppauksesta tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on hyötyä aikuistyypin diabeetikolle, jos hiilihydraattirajoitus on mieluummin tiukempi kuin vähäisempi ja henkilö kokee ruokavalion noudattamisen mielekkääksi pidemmälläkin aikavälillä.
Kirurgi Peter Attia puhuu lihavuus- ja diabetesepidemian syiden tutkimisesta. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 16 minuuttia.
Kirurgi Peter Attia on perustanut Nutrition Science Initiative (NuSI) -järjestön, jonka tarkoitus on tehdä lihavuustutkimusta ja vähentää lihavuudesta aiheutuvia taloudellisia kustannuksia. Attia puhui huhtikuussa 2013 TEDMED-konferenssissa lihavuudesta, insuliiniresistenssistä, aikuistyypin diabeteksesta ja niiden syy- ja seuraussuhteista. Hänen mielestämme emme tiedä vielä tarpeeksi lihomisen syistä, ja lihavia potilaita ei pitäisi syyllistää. Katso video alta:
Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.
Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.
Lääkäri Sarah Hallberg kertoo, miten aikuistyypin diabetes voidaan peruuttaa suositusten vastaisesti. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 18 minuuttia.
Lihavuus- ja sisätautilääkäri Sarah Hallberg johtaa menestyksekästä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perustuvaa laihdutusohjelmaa Indianan yliopiston sairaalassa Yhdysvalloissa. Hän puhui maaliskuussa 2015 TEDx-konferenssissa Purduen yliopistossa Indianassa aikuistyypin diabeteksen peruuttamisesta, hoitokäytännöistään ja tutkitusta tiedosta. Katso video alta:
Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.
Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.
Tuoreen tutkimuskoosteen mukaan runsaasti rasvaa sisältävät maitotuotteet eivät ole yhteydessä sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin. Sen sijaan ne ovat yhteydessä parempaan painonhallintaan.
Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat koonneet yhteen kaiken tähän asti julkaistun maitorasvaan tai runsasrasvaisiin maitotuotteisiin ja lihavuuteen sekä sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin liittyvän tutkimustiedon. Tutkimuskoosteen tulokset eivät tue nykyisiä suosituksia käyttää maitotuotteita vähärasvaisina tai rasvattomina.
11:ssä tutkimuksessa 16:sta runsaampi maitorasvan syönti oli yhteydessä parempaan painonhallintaan pitkällä aikavälillä. Yhdessäkään tutkimuksessa eivät runsasrasvaiset maitotuotteet olleet yhteydessä lihomiseen, mutta joissakin tutkimuksissa nimenomaan vähärasvaiset maitotuotteet olivat yhteydessä lihomiseen.
Kuudessa tutkimuksessa 11:stä runsasrasvaiset maitotuotteet paransivat aineenvaihduntasairauksiin liittyviä veriarvoja. Vain yhdessä tutkimuksessa ne heikensivät veriarvoja, ja tämänkin tutkimuksen kerrottiin olevan heikosti suunniteltu.
Runsasrasvaisten maitotuotteiden yhteys diabetesriskiin oli epäselvä. Yhdessäkään kahdeksasta tutkimuksesta ne eivät olleet yhteydessä kasvaneeseen diabetesriskiin, ja kolmessa tutkimuksessa ne suojasivat diabetekseltä. Toisaalta kolmessa tutkimuksessa vähärasvaiset maitotuotteet olivat yhteydessä pienempään diabetesriskiin, ja samoissa tutkimuksissa runsasrasvaisilla maitotuotteilla ei ollut yhteyttä riskiin.
Yhteys sydän- ja verisuonitauteihin oli myöskin epäselvä. Lukuisissa tutkimuksissa maitorasva näytti suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta muutamassa tutkimuksessa se taasen näytti lisäävän riskiä. Useissa tutkimuksissa mitään yhteyttä ei löytynyt.
Erot yksittäisissä tutkimustuloksissa saattavat selittyä maitotuotteiden erilaisilla ominaisuuksilla. Toisaalla lehmät laiduntavat ja syövät ruohoa, kun taas toisaalla ne syövät rehua sisätiloissa. Lisäksi esimerkiksi perinteisillä juustoilla voi olla erilaisia terveysvaikutuksia kuin jäätelöllä tai pizzalla.
Juuri julkaistussa ruotsalaisessa tutkimuksessa vähähiilihydraattinen ruokavalio oli kakkostyypin diabeetikoille terveellisempi kuin vähärasvainen ruokavalio - ainakin niin pitkään kuin sitä noudatettiin.
Diabeetikot (61 henkilöä) jaettiin satunnaisesti noudattamaan joko vähähiilihydraattista tai vähärasvaista ruokavaliota kahden vuoden ajaksi. Molemmilla ruokavalioilla oli tarkoitus saavuttaa lievä energiavaje. Liikunnan suhteen ei annettu mitään ohjeita.
Vähärasvainen ruokavalio oli samankaltainen kuin kakkostyypin diabeetikoille on ruotsissa perinteisesti suositeltu ja myöskin suomalaisten ravitsemussuosituksien kaltainen: Hiilihydraatteja 55-60 %, rasvaa 30 % ja proteiinia 10-15 % energiasta. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla taasen oli tarkoitus syödä hiilihydraatteja 20 % , rasvaa 50 % ja proteiinia 30 % energiasta. Tyydyttynyttä rasvaa ei kehoitettu rajoittamaan.
Kuuden kuukauden jälkeen koehenkilöt noudattivat vielä ruokavalioita melko tunnollisesti. Painonpudotus oli tässä vaiheessa molemmilla ryhmillä suurimmillaan. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneella ryhmällä muutokset terveydentilassa olivat parempia: Veren pitkä sokeri (HbA1c) sekä HDL-kolesteroli olivat parantuneet ja insuliinia tarvittiin pienempi annos.
Myöhemmin molemmilla ryhmillä alkoi ruokavalio lipsua ja paino kääntyi jälleen noususuuntaan. Kahden vuoden jälkeen ryhmien välillä ei ollut enää mitään eroja painossa tai veriarvoissa. Tutkijat olivat tästä hieman harmissaan. Ruokavalion tarkemmalla noudattamisella olisi voitu saavuttaa parempia tuloksia. Koehenkilöillä olikin vain neljä ryhmäkokoontumista koko kahden vuoden aikana.
Tutkijat toteavat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on sydän- ja verisuonitautiriskin kannalta turvallinen, ja se on kakkostyypin diabeteksen hoitoon hyvä vaihtoehto vähärasvaiselle ruokavaliolle.
Helsingin Sanomat otsikoi tänään nettisivuillaan, että väitöstutkimuksen mukaan karppaajat ovat alttiimpia diabetekselle. Otsikointi on kovin kummallinen, sillä kyseisessä tutkimuksessa ei ollut mukana karppaajia.
(Päivitys 16.4.) Tutkija Minna Similä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ei itse puhu lainkaan karppaajista julkaisussaan. Hesarin artikkelin kirjoittanut toimittaja kertoi, että otsikon on laatinut joku muu henkilö, ja että hänen itsensä mielestä se ei ole linjassa kirjoituksen kanssa. Yritän vielä selvittää, kuka tarkalleen otsikon on laatinut ja minkälaisella logiikalla.
Tämän uuden väitöstutkimuksen aineisto on saatu vanhemmasta suomalaisesta syövänehkäisututkimuksesta (SETTI). Siinä ei tutkittu karppauksen vaikutusta diabetesriskiin vaan vitamiinilisän vaikutusta syöpäriskiin. Tutkimuksessa mukana olleet henkilöt olivat tutkimuksen alkaessa 50-69-vuotiaita tupakoivia miehiä. Tutkimus alkoi vuosina 1985-88, jolloin miehet ainoan kerran täyttivät kyselylomakkeen syömisistään. Heidän syömistään myöhemmin ei seurattu. Seuranta diabeteksen suhteen päättyi vuonna 1997.
Olivatko päälle viisikymppiset tupakoivat miehet tuohon aikaan sitten karppaajia? Eivät olleet. He kertoivat syöneensä hiilihydraatteja noin 215-300 grammaa päivässä. Todellinen määrä on saattanut olla vieläkin suurempi, sillä tutkimuksissa henkilöt tyypillisesti aliraportoivat syömisiään eli kertovat syövänsä vähemmän kuin todellisuudessa syövät.
Varsinaisissa vähähiilihydraattista ruokavaliota eli karppausta käsittelevissä tutkimuksissa nimenomaan parantunut verensokerin hallinta eli pienempi diabetesriski on yksi tyypillisistä tutkimustuloksista. Karppausta ja diabetekseen sairastumista ei ole varsinaisesti vielä tutkittu, mutta espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksessa lievä hiilihydraattien vähentäminen ja rasvan (oliiviöljy tai pähkinät) lisääminen puolitti diabetesriskin, ilman liikuntaa tai laihdutusta.
Hesarin uutisointi herättää mielenkiintoisia kysymyksiä: Onko toimittaja lukenut tutkimusta ja ymmärtänyt lukemaansa? Onko otsikkoa vääristelty tarkoituksella lukijoiden kalastelemiseksi, iltapäivälehtien tyyliin? Onko Hesarin linja karppauksen vastainen, niin että myös valheellisia artikkeleja voidaan julkaista?
Kevytkolan terveellisyydestä on saatu lisää näyttöä, kertoo sunnuntain Savon Sanomat. Lisätietoja kevytkolan terveysvaikutuksista sai Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen huiputusyksikkö. Kuopiolaiset löysivät kevytkolasta muun muassa yhdisteitä, joita kasvien kasvattajat käyttävät puolustautuessaan tuholaisilta.
Pohjoismaisessa yhteishankkeessa tutkittavina oli verrokkiryhmiä, joista osa suosi kevytkolan sijaan sokerilla makeutettua kolaa. Tutkimuksessa havaittiin, että sydäntautiriskissä olevien miesten kolesterolitaso laski selvästi jaksolla, jolla nämä joivat kevytkolaa.
"Tavallinen kolajuoma on sokerisuudessaan virhevalinta etenkin sille, joka kärsii kakkostyypin diabetekselle altistavasta keskivartalolihavuudesta tai kolesteroliongelmista. Molemmat altistavat myös sepelvaltimotaudille", sanoo professori Hannu Kuurola.
"Ruokakaupassa kannattaisi ostaa kevytkolaa, joka auttaa myös painonhallintaa. Tavallinen kolajuoma sisältää lähinnä pelkkää hiilihydraattia. Kevytkola on suomalaista superruokaa", Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen huiputusyksikössä työskentelevä tutkijatohtori Kati Sorsakorpi sanoo.
Kevytkola muun muassa tasoittaa verensokerin heittelyä. Lisäksi suolistobakteerit muokkaavat sen ohutsuolessa imeytymättömästä makeutusaineesta terveellisiä yhdisteitä, jotka saattavat suojata syövältä.
Yhdysvaltain Diabetesliiton (American Diabetes Association, ADA) lehdessä on julkaistu tuore järjestelmällinen tutkimuskatsaus erilaisten ruokavalioiden ja ruokien vaikutuksesta diabeetikoiden verensokerin hallintaan sekä sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Katsauksessa oli mukana sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla tehtyjä tutkimuksia, mutta niistä valtaosa käsitteli tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikkoja.
Tutkimuksissa, joissa noudatettiin vähähiilihydraattista ruokavaliota, onnistuttiin laskemaan koehenkilöiden pitkäsokeria (HbA1c, sokerihemoglobiini) kuudessa tutkimuksessa kymmenestä. Myös muut verensokerin hallintaan ja insuliiniherkkyyteen liittyvät veriarvot paranivat. Koehenkilöt pystyivät usein vähentämään verensokeria alentavaa lääkitystään. Lisäksi HDL-kolesteroli parani, minkä voi katsoa olevan sydän- ja verisuonitautiriskin kannalta edullinen muutos.
Suomessa Diabetesliitto ja Duodecim-lääkäriseuran Käypä hoito -ohjeet suosittelevat diabeetikoille vähärasvaista ruokavaliota. Tällaisen ruokavalion teho todettiin tutkimuksissa kovin vaatimattomaksi. Vain yhdessä tutkimuksessa seitsemästä onnistuttiin laskemaan pitkäsokeria. Samoin vain yhdessä tutkimuksessa seitsemästä saavutettiin muutoksia kolesteroliarvoihin. Siinä laskivat sekä kokonaiskolesteroli että HDL-kolesteroli, joten käytännön merkitys jää kysymysmerkiksi.
Hiilihydraattien glykeemisellä indeksillä (GI) eli niiden imeytymisnopeudella, ravintokuidulla tai täysjyväviljalla ei havaittu juurikaan mitään vaikutusta diabeetikkojen terveyteen. Osassa tutkimuksista täysjyvä kuitenkin laski matalan tason tulehdusta.
Myös rasvan laadun vaikutusta selvitettiin. Verensokerin hallintaan vaikutusta ei näyttänyt olevan. Yhdessä tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan vähentämisellä saavutettiin pieni vähennys eräässä triglyseridien alaryhmässä aterian jälkeen. Lisäksi kalan omega-3-rasvahapot laskivat triglyseridejä.
Proteiinin määrän lisäämisestä oli pientä etua sokeri- ja rasva-arvoihin niillä diabeetikoilla, jotka eivät sairasta munuaistautia. Tautiin jo sairastuneilla proteiinin määrän vähentämisellä ei ollut vaikutusta. Sekä munuaistautia että albuminuriaa sairastavilla soijaproteiinin osuuden lisääminen saattaa parantaa kolesteroliarvoja.
Pähkinöillä ei ollut vaikutusta verensokerin hallintaan. Kolesteroliarvoja ne paransivat osassa tutkimuksista. Palkokasveilla tai maitotuotteilla ei ollut merkittävää vaikutusta kumpaankaan.
Välimeren ruokavaliolla ei ollut vaikutusta verensokerin hallintaan, mutta se paransi HDL-kolesterolia ja triglyseridejä osassa tutkimuksista.
Diabeteksen ravitsemushoidon nykytilanne Suomessa on sikäli kummallinen, että sekä Suomen Diabetesliitto että Lääkäriseura Duodecim suosittelevat hoito-ohjeissaan diabeetikoille vähärasvaista ruokavaliota, joka on siis tutkitun tiedon mukaan tehotonta verensokerin laskemisessa. Nämä molemmat järjestöt ovat vain "puolivirallisia" yhdistyksiä ilman minkäänlaista virkavastuuta, mutta käytännössä potilaat hoidetaan hyvin pitkälle niiden pillin mukaan.
Molemmilla järjestöillä on eturistiriita: Niillä on taloudellisia sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen, joka hyötyy taloudellisesti verensokeria laskevan lääkityksen myynnistä eli korkeasta verensokerista. Jos vaikkapa kansanedustajilla havaittaisiin eturistiriitoja, niin niihin kyllä viranomaiset puuttuisivat ja suuret tiedotusvälineet hutkisivat jo ennen kuin on kunnolla tutkittukaan.
Osa lääkäreistä jo toki rohkenee suositella diabeetikoille vähähiilihydraattista ruokavaliota, tai ainakin hiljaa hyväksyä sen, mutta onko koko maan tilanteelle tehtävissä mitään?
Kanadan yleisradioyhtiö CBC esitti muutama vuosi sitten mielenkiintoisen TV-dokumentin My Big Fat Diet. Siinä joukko lihomiseen ja kasvaneeseen diabeteksen riskiin tuskastuneita kalastajakylän asukkaita otti osaa vuoden mittaiseen tutkimukseen, jossa he söivät kuten esi-isänsä: Proteiinia, rasvaa, vähän sokeria ja tärkkelystä.
Länsimaiseen ruokavalioon siirtyneillä Kanadan alkuasukkailla diabetes on jopa viisi kertaa yleisempää kuin eurooppalaista syntyperää olevalla väestöllä. Heidän esi-isiensä ruokavalio koostui pääasiassa kalasta ja muista merenelävistä, lihasta, marjoista sekä villeistä kasveista. Tällainen ruokavalio muistuttaa monilta osin nykyaikaista vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tutkimuksen ruokavalioon sisältyi lisäksi kananmunia, kasviksia ja juustoa.
Dokumentti kestää noin kolme varttia. Se on englanninkielinen ja valitettavasti suomenkielistä tekstitystä ei tällä hetkellä ole saatavilla. Dokumentin voi katsoa YouTube-videopalvelussa seuraavasta linkistä: My Big Fat Diet
Seuraava kappale sisältää "juonipaljastuksia". Jos et halua tietää tutkimuksen tuloksia ennen dokumentin katsomista, niin älä lue eteenpäin!
Noin puolet koehenkilöistä (40 hlö) noudatti ruokavaliota vähintään 4 kuukautta, ja heidät otettiin mukaan lopputulosten laskentaan. Nämä henkilöt olivat ruokavaliolla keskimäärin vajaat 8 kuukautta. Henkilöt pudottivat painoa keskimäärin 10 kiloa, 10 prosenttia painostaan. Samaten vyötärönympärys kapeni 10 prosenttia. Veren HDL-kolesteroli, triglyseridit ja kolesterolisuhteet paranivat. Osa koehenkilöistä oli diabeetikkoja ja heillä veren pitkäsokeri laski.
Tutkijat tiivistävät, että elämäntapamuutos perinteisemmän ruokavalion suuntaan on mahdollista paikallisen hoitohenkilökunnan johdolla. Tutkimuksen läpi käyneet henkilöt saavuttivat merkittäviä parannuksia painoon, tyypin 2 diabetekseen ja metabolisen oireyhtymän osatekijöihin.
Tiedotusvälineissä julkaistaan aina silloin tällöin virheellistä tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Joskus tiedon lähteenä on harmillisesti jopa koulutettu ravitsemusasiantuntija. Tällä kertaa yksi heistä, Mikael Fogelholm on jatkanut virheellisen ravitsemustiedon levittämistä STT:n karppaukseen ja jouluun liittyvässä uutisessa, joka on julkaistu 18. joulukuuta ainakin Iltalehdessä ja Helsingin Sanomissa. Seuraavassa lainauksia Fogelholmin kertomasta:
"Vaalean viljan ja sokeripitoisten tuotteiden, kuten karkkien, virvoitusjuomien ja kahvileipien jättäminen pois on ihan fiksua ruokavalion parantamista. Niiden tilalle ei pidä kuitenkaan tuoda eläinrasvaa tai -proteiineja."
Proteiinin lisääminen ei olekaan tarpeellista, kunhan sen saanti on riittävää. Fogelholm kuitenkin kieltää lisäämästä eläinrasvaa, vaikka hiilihydraattien vaihtaminen eläinrasvaan on useissa tutkimuksissa parantanut koehenkilöiden terveyttä. Vastustaako Fogelholm parempaa terveyttä, jos se saavutetaan eri tavalla kuin hän itse haluaa ja suosittelee?
"Hyviä hiilihydraatteja, kuten täysjyväviljaa ja hedelmiä, ei pidä vähentää."
Tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin hedelmissä on huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja kuin täysjyväviljassa. Karppaajien ei siten tarvitse rajoittaa hedelmien syöntiä siinä määrin kuin viljatuotteiden syöntiä. Toiseksi täysjyväviljan "hyvyys" on osoitettu vain valkoiseen viljaan verrattuna. Viljaton ruokavalio on taasen tutkitusti terveellisempi kuin täysjyväviljaa painottava. Täysjyväviljankin vähentäminen on siis terveellistä, kunhan sitä ei vaiheta valkoiseen viljaan, mitä karppaajat eivät tee. Miksi Fogelholmin pitää vastustaa hyviä muutoksia?
Liian tiukka karppaaminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä, Fogelholm sanoo. "Tyypin 2 diabeteksen riski kasvaa, sydäntautien riski voi kasvaa, ja todennäköisesti myös suolistosyöpien riski kasvaa"
Fogelholm on sanonut aikaisemmin, ettei karppaamisesta ole pitkän aikavälin tutkimustietoa. Nyt hän kuitenkin väittää karppauksen aiheuttavan sydäntauteja ja suolistosyöpiä, joihin sairastumusta voidaan tutkia luotettavasti vain pitkän aikavälin tutkimuksilla. Hän siis puhuu itsensä pussiin, uhkaa jollakin sellaisella, jonka todenperäisyydestä hän ei voi tietää sen enempää kuin minäkään voin, koska asiaa ei ole tutkittu. Tähän mennessä tehdyissä lyhyemmissä tutkimuksissa karppaus on parantanut sydäntautien riskitekijöitä, vaikka toki varsinaisesta sairastumisen riskistä emme voi olla varmoja. Miksi pelotella aiheettomilla uhkauksilla?
Tyypin 2 diabetes onkin suoraviivaisempi juttu. Se diagnosoidaan kohonneiden verensokeriarvojen perusteella, ja näitä arvoja on helppo seurata tutkimuksissa jo lyhyemmälläkin aikavälillä. Yksi karppauksen parhaita puolia on nimenomaan verensokerin laskeminen ja tasoittaminen ja insuliinin tarpeen vähentäminen, joten on todella paksua Fogelholmilta väittää, että tiukka karppaus kasvattaisi diabeteksen riskiä. Sekä taudin kehittymisen mekanismi että tieteellinen näyttö kertovat aivan muuta.
Etsin PubMed-tietokannasta tutkimuksia, joissa koehenkilöt ovat noudattaneet tiukkaa vähähiilihydraattista eli ketogeenista ruokavaliota ja joissa on mitattu veren paastosokeri tai tehty sokerirasituskoe. Tällaisia tutkimuksia löytyi 8 kappaletta [1-8]. Osassa niistä koehenkilöt olivat terveitä ja osassa tyypin 2 diabeetikkoja. Kaikissa tutkimuksissa tiukka karppaus laski verensokeria eli laski diabetesriskiä. Yhdessäkään tutkimuksessa ei verensokeri noussut, eli Fogelholmin teorialle ei löydy tukea.
Fogelholm ei pyynnöstäni huolimatta esittänyt mitään tutkittua tietoa tai muutakaan selvitystä väitteidensä tueksi. Hän on aikaisemmin valittanut julkisuudessa, että tuntuu ikävältä, kun häntä on kutsuttu valehtelijaksi.
Voisiko asiaa selittää mitenkään vaikkapa se, että hän sanoo täysjyväviljan olevan hitaasti imeytyvää hiilihydraattia, vaikka todellisuudessa se on useimmiten nopeasti imeytyvää? Fogelholm pelottelee jatkuvasti karppaajia täysjyväviljatuotteiden karttamisen vaarallisuudesta, vaikka vilja on ihmiskunnan evoluution kannalta vasta aivan uusi elintarvike.
Voisiko asiaa selittää se, että hänen mukaansa rasvaisten maitotuotteiden terveellisyydestä ei ole mitään näyttöä, vaikka todellisuudessa sitä on runsaasti?
Tai se, että nyt hänen mukaansa tiukka karppaus lisää tyypin 2 diabeteksen riskiä, vaikka tutkitun tiedon mukaan se laskee verensokeriarvoja?
Itse lisäisin tähän lopuksi vielä, että on kovin harmillista, että pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laativan ryhmän molemmilla suomalaisjäsenillä, sekä Mikael Fogelholmilla että Ursula Schwabilla on vaikeuksia pysyä totuudessa.
Hyvää joulua ja rehellistä uutta vuotta, Mikael Fogelholm!
Ruotsin terveysviranomaiset (Socialstyrelsen) ovat julkaisseet uudistetut tieteelliseen näyttöön perustuvat ravitsemussuositukset diabeetikoille. Suosituksissa annetaan neljä vaihtoehtoa: Perinteinen (vähärasvainen) ruokavalio, perinteinen ruokavalio hitailla hiilihydraateilla, kohtuullisen vähähiilihydraattinen ruokavalio ja välimeren ruokavalio.
Kohtuullisen vähähiilihydraattinen ruokavalio koostuu lihasta, merenelävistä, kananmunista, kasviksista, palkokasveista ja muusta kasviproteiinista. Lisättyä rasvaa saadaan oliiviöljystä ja voista. Tässä ruokavaliossa on vähemmän sokeria, leipää, perunaa, riisiä ja muita viljatuotteita sekä juureksia kuin perinteisessä ruokavaliossa.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion hyötyinä mainitaan matalampi verensokeri aterioiden jälkeen sekä suotuisat vaikutukset "pitkäsokeriin" (HbA1c), painonhallintaan ja kolesteroliarvoihin.
Myös perinteisen vähärasvaisen ruokavalion noudattajia neuvotaan varomaan, ettei rasvan sijaan syödä liian paljon sokeria tai tärkkelystä sisältäviä ruokia kuten esimerkiksi keksejä, mehua, leipää tai aamiaismuroja.
