Sotilaat ketogeeniselle ruokavaliolle (tutkimus)

Sotilaiden paino putosi tuntuvasti ja fyysinen suorituskyky säilyi ennallaan tässä Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa.

Kuva: West Point

Tutkimukseen osallistui 29 tervettä aikuista Yhdysvaltain asevoimista. Joukossa oli neljä naista, ja loput olivat miehiä. Koehenkilöt olivat keskimäärin noin 26 vuoden ikäisiä ja lievästi ylipainoisia.

Koehenkilöt osallistuivat 12 viikon mittaiseen ruokavalio- ja liikuntaohjelmaan. Ohjelman ruokavalio-osan sai valita itse kahdesta vaihtoehdosta, eli tutkimus ei ollut satunnaistettu. Toinen vaihtoehto oli ketogeeninen ruokavalio eli tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio. Hiilihydraattien määrä rajoitettiin aluksi alle 25 grammaan ja sen jälkeen alle 50 grammaan päivässä. Toinen vaihtoehto oli jatkaminen tavanomaisella ruokavaliolla, jossa vähintään 40 prosenttia energiasta tuli hiilihydraateista. Kumpaakin ryhmää neuvottiin syömään itsensä kylläiseksi ilman energiarajoitusta.

Ohjelman liikuntaosaan sisältyi 60 minuuttia voimaharjoittelua kaksi kertaa viikossa ja niiden lisäksi vähintään 30 minuuttia kestävyysharjoittelua kerran viikossa. Liikuntaohjelman tarkoituksena oli varmistaa, että kumpikin ryhmä harrastaa liikuntaa saman verran tutkimuksen ajan.

Kaikki ketogeenistä ruokavaliota noudattaneet pysyivät ketoosissa tutkimuksen ajan. Vaikka ruokavaliolle ei ohjeistettu energiarajoitusta, he laihtuivat keskimäärin 7,7 kiloa. Heidän rasvaprosenttinsa laski 5,1 prosenttia ja sisäelinrasva 43,7 prosenttia. Ryhmän insuliiniherkkyys parantui 48 prosenttia. Tavanomaisella ruokavaliolla jatkanut ryhmä ei saavuttanut muutoksia.

Fyysinen suorituskyky on tietenkin tärkeää sotilaille, ja tutkimuksen lopussa sitä testattiin aerobisella liikunnalla, voimanostoilla, hypyillä, pyrähdyksillä ja esteradalla. Suosituskyvyssä ei tullut eroja ryhmien välillä.

Tutkimus julkaistiin Military Medicine -lehdessä. Extended Ketogenic Diet and Physical Training Intervention in Military Personnel

Karppaus helpotti painonhallintaa laihdutuksen jälkeen (tutkimus)

Tutkimuksessa selvitettiin ruoan hiilihydraattien vaikutusta energiankulutukseen laihdutuksen jälkeen painon ylläpitovaiheessa.

Kuva: BMJ

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa oli mukana 164 ylipainoista (18-65 vuoden ikäistä) miestä ja naista. Aluksi he laihduttivat noin 12 % painostaan, noin 10 kg, kaikki samankaltaisella ruokavaliolla, jossa oli melko paljon proteiinia ja melko vähän rasvaa.

Seuraavaksi oli edessä varsinainen kokeellinen osuus, jossa henkilöt jaettiin satunnaisesti kolmeen eri ryhmään. Ryhmillä hiilihydraattien osuus energiasta oli 60, 40 tai 20 prosenttia. Vastaavasti rasvan osuus oli 20, 40 tai 60 prosenttia. Proteiinin osuus oli jokaisella ryhmällä sama. Kutsun ryhmiä tästä edespäin runsashiilihydraattiseksi (60, RHH), kohtuuhiilihydraattiseksi (40, KHH) ja vähähiilihydraattiseksi (20, VHH).

Tämä kokeellinen ylläpitovaihe kesti 20 viikkoa. Henkilöiden energiansaantia nostettiin tai laskettiin tarpeen mukaan niin, että paino pysyi samoissa lukemissa. Henkilöiltä mitattiin insuliinivaste (ennen laihdutusta), energiankulutus, lepoaineenvaihdunta, liikunnan määrä ja "nälkähormonien" leptiinin ja greliinin tasot.

Teoreettiset tulokset

Tutkijat havaitsivat, että ylläpitovaiheessa KHH-ryhmällä oli 131 kcal suurempi ja VHH-ryhmällä 287 kcal suurempi päivittäinen energiankulutus kuin RHH-ryhmällä. Niillä henkilöillä, joilla insuliinivaste oli ennen laihdutusta korkeimmassa kolmanneksessa, energiankulutus oli VHH-ruokavaliolla jopa 478 kcal korkeampi kuin RHH-ruokavaliolla.  (Nämä luvut pitävät sisällään ylläpitovaiheessa onnistuneet 120 henkilöä.)

Nälkähormonit leptiini ja greliini olivat vähähiilihydraattisemmilla ruokavalioilla matalampia kuin runsashiilihydraattisemmilla.

Kun katsotaan aikaisempien samankaltaisten tutkimusten kokonaisuutta, hiilihydraattien osuudella ruokavaliossa ei ole ollut vaikutusta energiankulutukseen. Tämä uusi tutkimus on kuitenkin pitkäkestoisempi ja isompi kuin suurin osa aikaisemmista, eikä elimistö sopeudu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon aivan lyhyessä ajassa.

Lisäksi tätä uutta tutkimusta on kritisoitu siitä, että energiankulutus mitattiin ns. kaksoisleimattu/kaksoismerkitty vesi -menetelmällä (doubly labeled water). Menetelmä on sinänsä luotettavaksi todettu, mutta se ei välttämättä sovellu kovin hyvin energankulutuksen mittaukseen juuri laihdutuksen jälkeen tai hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Teoria hiilihydraattien vaikutuksesta lihomiseen insuliinin kautta on tutkijoiden keskuudessa kiistanalainen aihe, ja keskustelu eri tutkimusten tuloksista, ansioista ja laadullisista eroista jatkuu varmasti vielä pitkään.

Käytännön tulokset

Kuten aikaisemmin mainitsin, ylläpitovaiheessa koehenkilöiden energiansaantia lisättiin tai vähennettiin niin, että paino pysyi ennallaan. Tiedossa on siis myös eri ryhmien energiansaanti eli syödyn ruoan energian määrä painon pysyessä vakaana laihdutuksen jälkeen. Tulokset energiansaannissa olivat samansuuntaisia kuin energiankulutuksessakin.

Päivittäinen energiansaanti oli ylläpitovaiheessa RHH-ryhmällä keskimäärin 139 kcal, KHH-ryhmällä 175 kcal ja VHH-ryhmällä 269 kcal korkeampi kuin laihdutusvaiheessa. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta, ja eri ryhmien tulosten hajonta meni suureksi osaksi päällekkäin. Ryhmien ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, eli se on voinut olla kohtalaisella todennäköisyydellä sattumaa.

Ehkä huomionarvoisin käytännön tutkimustulos saatiin niillä henkilöillä, joilla insuliinivaste tutkimuksen alussa oli korkeimmassa kolmanneksessa eli kohtuullisen paljon keskimääräistä korkeampi. Heillä päivittäinen energiansaanti nousi RHH-ruokavaliolla 37 kcal, KHH-ruokavaliolla 24 kcal ja VHH-ruokavaliolla jopa 340 kcal. Tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä (P=0,05), ja yksilölliset erot voivatkin selittää koko tutkimuksen tulokset suureksi osaksi.

Yhteenveto ja oma näkemykseni

Karkeasti noin kolmanneksella väestöstä, jotka ovat erityisen "hiilariherkkiä" (eli joilla on reilusti keskimääräistä korkeampi insuliinivaste sokerirasituskokeessa), painonhallinta voi olla laihdutuksen jälkeen helpompaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (karppaus), koska sellaisella ruokavaliolla he voivat syödä suuremman määrän energiaa lihomatta. Muilla henkilöillä ei välttämättä ole merkittävää eroa energiankulutuksessa eri määriä hiilihydraattia sisältävillä ruokavalioilla, joten he voivat valita ruokavalionsa hiilihydraattimäärän mieltymyksiensä mukaan. Toinen VHH-ruokavaliota puoltava tekijä on vähäisempi nälän tunne.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä. Effects of a low carbohydrate diet on energy expenditure during weight loss maintenance: randomized trial (koko teksti on vapaasti luettavissa)

Tutkimuksesta muualla:
MTV - Tuore tutkimus: Tämä ruokavalio on paras, kun haluaa säilyttää tulokset painon pudottua
The New York Times - How a Low-Carb Diet Might Help You Maintain a Healthy Weight (englanniksi)

Tutkittua: karppaus diabeteksen hoidossa

Onko vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta etua aikuistyypin diabeteksen hoidossa? Tässä yhteenveto tuoreesta kahden vuoden mittaisesta tutkimuksesta ja kahdesta tutkimuskoosteesta.

Kuva: Marcelo Camargo / Agência Brasil

Tutkijaryhmä Australiasta, Singaporesta ja Yhdysvalloista julkaisi juuri kahden vuoden mittaisen tutkimuksen VHH-ruokavaliosta aikuistyypin (eli tyypin 2) diabeteksen hoidossa [1]. Tämän mittaiset tutkimukset ovat satunnaistettujen ruokavaliotutkimusten pisimmästä päästä.

Tutkimuksessa oli mukana 115 henkilöä, jotka olivat yli 50-vuotiaita diabeetikkoja ja joiden painoindeksi oli yli 30. Heidät jaettiin satunnaisesti vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle (14 E% hiilihydraattia, 28 E% proteiinia, 58 E% rasvaa) tai vähärasvaiselle ruokavaliolle, jossa käytettiin runsaasti hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja (53 E% hiilihydraattia, 17 E% proteiinia, 30 E% rasvaa). Kummallakin ruokavaliolla oli käytössä energiavaje ja alle 10 E% tyydyttynyttä rasvaa. Lisäksi kumpikin ryhmä harrasti liikuntaa tunnin kolme kertaa viikossa.

Noin puolet joukosta jatkoi tutkimuksessa loppuun asti. Kummankin ruokavalion vaikutus painonpudotukseen, verenpaineeeen, paastosokeriin ja HbA1c-arvoon (eli "pitkäsokeriin") oli samaa luokkaa. Vähähiilihydraattisen ruokavalion etuina olivat vähentynyt lääkityksen tarve, pienempi verensokerin vaihtelu ja paremmat kolesteroliarvot.

Tänä vuonna (2017) on julkaistu ainakin kaksi tutkimuskoostetta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta aikuistyypin diabeteksen hoidossa. Ensimmäisessä niistä [3] oli mukana 10 satunnaistettua tutkimusta ja yhteensä 1376 koehenkilöä. Ensimmäisen vuoden aikana vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 45 E% hiilihydraatteja) noudattaneilla oli matalampi "pitkäsokeri" kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lasku verensokerissa oli suoraan verrannollinen hiilihydraattirajoituksen tiukkuuteen. Yli vuoden kestäneissä tutkimuksissa ei havaittu eroa sokeriarvoissa. Painonpudotuksessa, kolesteroliarvoissa, elämänlaadussa ja tutkimuksen keskeyttäneiden määrässä ei havaittu eroja ruokavalioiden välillä.

Toisessa tutkimuskoosteessa [2] oli mukana 9 tutkimusta ja yhteensä 734 koehenkilöä. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla mitattiin matalampi "pitkäsokeri" ja paremmat kolesteroliarvot kuin runsaammin hiilihydraatteja syöneillä. Lisäksi lyhyemmissä tutkimuksissa VHH-ruokavalio pudotti enemmän painoa.

Oma näkemykseni näistä osin ristiriitaisistakin tutkimustuloksista on, että karppauksesta tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on hyötyä aikuistyypin diabeetikolle, jos hiilihydraattirajoitus on mieluummin tiukempi kuin vähäisempi ja henkilö kokee ruokavalion noudattamisen mielekkääksi pidemmälläkin aikavälillä.

Lähteet:

1. Effects of an energy-restricted low-carbohydrate, high unsaturated fat/low saturated fat diet versus a high carbohydrate, low fat diet in type 2 diabetes: a 2 year randomized clinical trial
2. Efficacy of low carbohydrate diet for type 2 diabetes mellitus management: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials
3. Systematic review and meta-analysis of dietary carbohydrate restriction in patients with type 2 diabetes

Uusiseelantilainen koulu siirtyi karppaukseen

Dilworth-koulun henkilökunta oli harmissaan oppilaidensa lihomisesta ja tarttui ongelmaan vaihtamalla kampusten ruokalistat vähähiilihydraattiseen ruokaan.

Dilworth Schoolin oppilaita. Kuva: Peter Meecham

Dilworth School on vuonna 1906 perustettu yksityinen poikien sisäoppilaitos Uudessa-Seelannissa. Koulun kolmella eri kampuksella käy opintietä noin 640 koululaista vuosiluokilla 5-13 eli noin 9-17-vuotiaita poikia.

Junior-kampuksen pääkokki Craig Johnston sanoo, että koulun henkilökunta lannistui, kun koulusta lähti poikia niin lihavina, että he saisivat terveysongelmia myöhemmin elämässään. Koulu halusi laittaa pisteen oppilaidensa lihomiselle ja alkoi uusia ruokalistojaan viime vuonna. Myös kokilla itsellään oli tarvetta laihduttaa, ja hän kokeili uutta ruokavaliota itse ennen sen esittelyä oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Johnston laihtuikin 27 kiloa ja totesi ruokavalion toimivaksi.

Ruokalistojen uudistuksessa auttoivat ravitsemusterapeutti Caryn Zinn ja kansanterveystieteen professori Grant Schofield, jotka kannattavat vähähiilihydraattista ruokavaliota. Hiilihydraatit vaihdettiin mahdollisimman vähän prosessoituun ruokaan ja hyviin rasvoihin.

Aamiaisella vaihdettiin säilykehedelmät, murot ja jogurtti muunmuassa makkaraan, munakokkeliin ja tomaattiin. Välipalalla saatetaan syödä juustoa, omenoita ja saksanpähkinöitä. Ruokalistalta löytyy myös esimerkiksi kanansiipiä, tonnikalaa, avokadoleipää ja keitettyjä kananmunia. (Ruokalistalle mahtuu siis hieman leipääkin, mutta hyvin tiukka hiilihydraattirajoitus on tuskin tarpeen kasvaville lapsille.)

Dilworthin pääkokki Robert McDonald sanoo, että ruokalistojen muutos oli kiistanalainen mutta siitä on ollut hyötyä. Oppilaita seurataan yksilöllisesti viikoittain. Poikien vyötärönympätykset ja painoindeksit ovat laskeneet. Pojat kuitenkin kasvavat ja voimistuvat, eivätkä he ole laihdutuskuurilla. Ruokaa tarjoillaan kunnollinen määrä, mutta se on laadukkaampaa ja sisältää vähän hiilihydraatteja ja sokeria.

Oppilaiden edustaja Calvin Le (kuvassa vasemmalla) sanoo, että ruokalistan muutos oli aluksi hankala mutta pojat ovat nauttineet siitä ja oppineet sokerin vaikutuksesta.

Koulun ruokakustannukset ovat nousseet hieman, mutta McDonald suosittelee muutosta muillekin kouluille: "Ruokavalio toimii, ja se parantaa kaikkien terveyttä ja hyvinvointia. Muiden koulujen kannattaa ottaa mallia."

Lähde: Stuff - Dilworth's new diet a recipe for success

Lue myös: Karppaus ja lapset

Tutkimuskooste: Karppaus laihduttaa enemmän kuin vähärasvainen ruokavalio

Harvard-tutkijoiden laatiman 53 eri tutkimuksen yhteenvedon mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio on pitkäkestoisessa laihdutuksessa hieman tehokkaampi kuin vähärasvainen ruokavalio.

Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kirjoittivat tutkimuskoosteesta aikaisemmin tässä kuussa yllättävän asialliset artikkelit, joten lainaan seuraavassa niitä.

Lancetissa läpikäydyissä tutkimuksissa vähähiilihydraattinen dieetti osoittautui tehokkaammaksi kuin vähärasvainen, mutta ero jäi pieneksi. Vuoden kuluttua laihduttamisen aloituksesta ero menetelmien välillä oli yhden kilon luokkaa. -HS: Laihdutus auttaa vain aavistuksen – vähähiilihydraattinen ruokavalio on vähärasvaista tehokkaampi laihduttaja

Myös [Kirsi] Pietiläinen arvioi, että erot ruokavalioiden välillä jäävät pieniksi, koska suurta ihmisjoukkoa tutkittaessa iso osa kyllästyy matkan varrella dieettiin ja ajautuu syömään enemmän tai vähemmän sitä, mitä on aiemminkin syönyt.

– Vaikka tavoiteltaisiin vähärasvaisuutta tai vähähiilihydraattisuutta, ei tavoite sitten kuitenkaan toteudu, joten tutkimukset jäävät puolitiehen. Suurempia johtopäätöksiä ei voida vetää muuten kuin että kaikki dieetit laihduttavat, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. -IS: Tutkimus: Vähärasvainen dieetti ei laihduta tehokkaammin – karppauksella parempia tuloksia

Jatkan vielä hieman lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen sivuamaa ajatusta. Tässä tutkimuskoosteessa havaittiin, että ero laihdutustuloksissa oli suurempi silloin, kun myös ruokavalioilla oli suurempi ero (rasvan osuudessa). Karppaus laihduttaa siis paremmin kuin vähärasvainen ruokavalio silloin, kun ruokavalioita todella noudatetaan. Muussa tapauksessa vähäiset tulokset kertovat vain laihdutuksen hankaluudesta eivätkä suinkaan erilaisten ruokavalioiden erosta.

Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä. Effect of low-fat diet interventions versus other diet interventions on long-term weight change in adults: a systematic review and meta-analysis

Kuningatar Elisabet pitää voista ja rajoittaa hiilihydraatteja

Kuningatar Elisabet II:n entinen keittiömestari kertoo Britannian pitkäaikaisen hallitsijan ruokavaliosta. Kuningatar muuttaa ruokalistaa harvoin, syö kauden mukaan ja tarkkailee painoaan.

Darren McGrady oli kuningattaren henkilökohtainen keittiömesteri 11 vuoden ajan. Hän kouluttautui Lontoossa kuuluisimmassa hotellissa Savoyssa ja siirtyi myöhemmin töihin Buckinghamin palatsin keittiöön.

McGradyn mukaan palatsin ruokalista ei ole muuttunut paljoakaan vuosikymmenten varrella. Kuningatar Elisabet päästää listalle uusia ruokia vain silloin tällöin. Elisabetille esitellään päivittäin lista, jossa on kaksi vaihtoehtoa joka ruokalajiksi. Kuningatar valitsee niistä toisen tai ehdottaa toisinaan vieraansa suosikkiruokaa.

89-vuotias kuningatar Elisabet suosii laadukkaita raaka-aineita suoraan tilalta ja kausiruokaa. Hän esimerkiksi syö mielellään mansikoita kesällä muttei laittaisi niitä suuhunsa tammikuussa.

Elisabet rakastaa voita, ja kun palatsissa on vieraita, heille tarjoillaan runsaasti voita ja kermaa sisältävää ruokaa. Kun kuningatar on yksin, hän suosii kevyempää ruokaa kuten grillattua kanaa ja salaattia. Päivällisellä hän kieltäytyy säännönmukaisesti tärkkelyksestä, joten perunat, riisi ja pasta jäävät väliin.

Lähde: Daily Mail Online - The Queen's diet including seasonal food and chicken lunches revealed by former chef

Pertti Mustajoki muutti kantansa: Rasva ei aiheuta lihavuutta

Professori Mustajoki totesi Vox-puheessaan, etteivät hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit aiheuta lihavuutta. Hänen mielestään syy löytyy herkullisesta ja helposti saatavilla olevasta ruoasta.

Sisätautien erikoislääkäri ja professori Pertti Mustajoki on aikaisemmin valistanut kansaa rasvan vaaroista. Vuonna 1996 hän kirjoitti Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin pääkirjoituksessa yhdessä Antti Aron kanssa, että ravinnon rasva on lihavuuden aiheuttaja. Kirjoituksen perässä oli vieläpä vakuuttava lähdeluettelo, joten tottahan se täytyy olla, eikö niin?

Mustajoen kanta on kuitenkin muuttunut vuosien varrella. Hän on jo useita vuosia sitten todennut, että lihavuusepidemian syynä olisi elinympäristön muuttuminen lihottavaksi vähentyneen liikunnan ja energiapitoisen ruoan myötä.

Mustajoki puhui pari päivää sitten Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien järjestämässä Vox-tilaisuudessa. Hän siteerasi maineikasta hollantilaista ravitsemustieteen professoria ja tutkijaa Martijn Katania, jonka mukaan hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit eivät aiheuta lihavuutta. Mustajoki oli Katanin kanssa samaa mieltä, joten eiköhän rasvan syyttäminen ole hänen osaltaan jo ohi. Alla on lyhyt videoleike:



Katso koko video tilaisuudesta Helsingin yliopiston videopalvelussa: VOX 19: Ristiriitainen ruoka

Peruutetaan aikuistyypin diabetes suositusten vastaisesti (video)

Lääkäri Sarah Hallberg kertoo, miten aikuistyypin diabetes voidaan peruuttaa suositusten vastaisesti. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 18 minuuttia.

Lihavuus- ja sisätautilääkäri Sarah Hallberg johtaa menestyksekästä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perustuvaa laihdutusohjelmaa Indianan yliopiston sairaalassa Yhdysvalloissa. Hän puhui maaliskuussa 2015 TEDx-konferenssissa Purduen yliopistossa Indianassa aikuistyypin diabeteksen peruuttamisesta, hoitokäytännöistään ja tutkitusta tiedosta. Katso video alta:



Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.

Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.

Creative Commons BY-NC-ND -lisenssi. Alkuperäinen video YouTubessa: Reversing Type 2 Diabetes Starts with Ignoring the Guidelines | Sarah Hallberg | TEDxPurdueU

Ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad: Karppaus on "ihmedieetti, hiilarifobiaa"

Petteri Lindbladin kommentit HS:n artikkelissa muistuttavat kymmenen vuoden takaisia perusteettomia ennakkoluuloja ja Leipätiedotuksen markkinointimateriaalia.

Helsingin sanomien artikkelissa annetaan laihdutusvinkkejä ennen kesän tuloa. Ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin vinkki löytyy jo otsikosta: "Kolme kiloa pois kesään mennessä? Syö useammin äläkä jätä leipää pois ruokavaliosta".

Toimittaja kysyy Lindbladilta myös karppauksesta: "Entä jos karppaisin?" Lindblad vastaa näin: "Unohda ihmedietit. Karppauksella, paleolla tai pätkäpaastolla saa kyllä kolme kiloa pois, mutta ne palaavat takaisin."

Että mitä? Tuollainen kommentti ei olisi ollut erityisen yllättävä vielä kymmenisen vuotta sitten, kun karppaus (eli vähähiilihydraattinen ruokavalio) oli Suomessa melko uusi ilmiö, mutta sen jälkeen karppaus on havaittu tutkimuksissa tehokkaaksi laihdutusruokavalioksi ja myös hyödylliseksi veren kolesteroli- ja sokeriarvoille ja verenpaineelle. Karppaus on itse asiassa yksi tutkituimmista ruokavalioista eikä suinkaan mikään "ihmedieetti", joksi Lindblad sen leimaa. Eikö hän ole seurannut lainkaan tutkittua tietoa ja julkista ravitsemuskeskustelua?

Jos Lindblad olisi seurannut tutkittua tietoa, hän tietäisi, että jokseenkin kaikissa laihdutustutkimuksissa paino laskee ensin melko nopeasti ja kääntyy sen jälkeen nousuun, kun koehenkilöt löysäävät ruokavalion noudattamisessa. Näin käy kaikenlaisilla ruokavalioilla. Kyse ei ole ruokavalioiden tehottomuudesta vaan siitä, että ihmiset eivät jaksa noudattaa kuukausia tai vuosia kestävässä tutkimuksessa heille satunnaisesti määrättyä ruokavaliota, joka ei välttämättä edes sovi heille. Lindblad kuitenkin antaa ymmärtää kommentissaan, että karppaus olisi erityisen tehoton ruokavalio, jolla laihdutustulos ei ole pysyvä.

Lindblad tarkensi myöhemmin kommenttiaan sosiaalisessa mediassa mm. seuraavasti: "Maltillinen karppaus, jossa huolehditaan pehmeän rasvan saannista, on eri asia kuin hiilarifobiaan ja voihin perustuva karppaus. ... Laihtua voit aivan millä tahansa muullakin tavalla kun syöt riittävän vähän. ... Karppaus on siitä mielenkiintonen juttu että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mielestäni maltillinen karppaus, jossa karsitaan höttöhiilareista ja sokereista on erittäin terveellinen vaihtoehto. Äärikarppaus jossa läträtään voilla ja muilla kovilla rasvoilla ja slämmätään pehmeitä rasvoja ei sen sijaan ole fiksua eikä sitä varmaan tue yksikään tutkimuskaan. Pointtina mulla on tietysti sanoa että minkään sortin dieettaaminen ei ole pysyvä eikä siten myöskään järkevä ratkaisu."

Tarkennus kuulosti jo astetta järkevämmältä joskin vielä kovin mustavalkoiselta. Lindblad ei kuitenkaan avannut tai perustellut millään lailla, miksi karppaus olisi ihmedieetti tai laihdutetut kilot palaisivat erityisen nopeasti. Nyt hän varmaankin jo ymmärsi sanoneensa HS:n toimittajalle hölmösti. Ei kuitenkaan ymmärtänyt:

"Todellakin seison sanojeni takana." -Petteri Lindblad

Jatketaan vielä HS:n artikkelin muulla annilla. Toimittaja kysyy: "Kannattaisiko leipä, pasta tai puurot jättää pois?" Lindblad vastaa: "Ei missään tapauksessa. Leipää, pastaa ja puuroa voi syödä, kunhan ne ovat täysviljaa. Tarkista paketista, paljonko pastassa, leivässä tai viljassa on kuitua. Jos sitä on runsaasti, tuote on yleensä täysjyvää. Kaurapuuro ja ruispuuro ovat superruokaa. Niitä syömällä ei liho kukaan – eri asia on sitten, mitä niiden kanssa syö."

Täysjyväviljatuotteet ovat tietenkin muita viljatuotteita terveellisempiä. Viljatuotteet eivät sovi pienelle osalle väestöstä vatsaoireiden vuoksi, mutta tässä on olennaisempaa se, että ne eivät ole korkean hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi lainkaan optimaalista laihdutusruokaa suurelle osalle väestöstä, jotka ovat kakkostyypin diabetekseen taipuvaisia. Tämä on todettu monien ihmisten omien kokemusten kautta ja lisäksi karppaus- ja paleotutkimuksissa, joissa täysjyväviljan käyttöä on vähennetty tai lopetettu kokonaan. Osalle väestöstä taasen hiilihydraattipitoiset viljatuotteet sopivat hyvin, ja heillä ei ole erityistä syytä välttää niitä. Tässä yksi ohje (Lindblad: "Ei missään tapauksessa") ei sovi kaikille.

Kommentit muuttuvat koomiseksi siinä vaiheessa, kun Lindblad väittää, ettei tiettyjä viljatuotteita syömällä liho kukaan. Ihmettelin sosiaalisen median puolella, mistä hän voi tietää varmuudella, mikä ruokavalion osa lihottaa ja mikä ei. Hän ei vastannut. Ehkäpä tieto on peräisin Leipätiedotuksen markkinointimateriaalista, jossa sanotaan mm. näin: "täysjyväviljatuotteilla on tärkeä rooli sillä täysvilja ei lihota ... Leipä ei lihota, vaan runsasrasvaiset päälliset."

Lindblad kertoo myös näkemyksensä rasvan saannista: "Ihmisen tulisi saada 25–30 prosenttia kokonaisenergiastaan rasvoista, eikä kroppa yksinkertaisesti toimi ilman niitä." Todellisuudessa jopa maltillisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa rasvan osuus on nykyään 25-40 % energiasta.

Lindblad kertoo vielä näkemyksensä ateriarytmistä: "Painon pudottamisessa auttaa, kun pitää isot nälkäpiikit loitolla. Useimmat onnistuvat syömällä 5–7 kertaa päivässä." Keskustelussamme hän ei tarkentanut, mihin tutkimuksiin tällainen kommentti perustuu. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätettäköön se tuonnemmaksi.

Lindbladin kommentit HS:ssa ovat harmillisia ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin niiden seurauksena moni ihminen voi jättää kokeilematta sellaista laihdutusruokavaliota, joka sopisi hänelle hyvin. Toiseksi koulutettujen ravitsemusterapeuttien luottamus kansan keskuudessa on kokenut kovia, ja tällaiset ajattelemattomat heitot eivät ainakaan auta parantamaan sitä.

Tiedustelinkin muutamalta sosiaalisessa mediassa aktiivisesti esiintyvältä ravitsemusasiantuntijalta, mitä mieltä he ovat Lindbladin karppauskommentista HS:ssa. Useimmat heistä eivät halunneet puuttua suoraan kollegansa sanomisiin tai kommentoida lehtijutun perusteella tai eivät ehtineet kommentoida, joten heidän osaltaan lainaan heidän aikaisempia kannanottojaan karppauksesta. Anssi Manniselle kiitos täsmäkommentista.

"Tutkimukset ovat siis osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ”salonkikelpoinen” ruokavalio laihduttamisessa. Erityisesti meillä Suomessa painonhallintagurut ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Syitä lienee monia, mutta tieteen tuloksia ei voi mitätöidä. VHH:lla on oma paikkansa painonhallinnassa, vaikka meillä esim. Käypä Hoito -suositus ei sitä edellenkään suosittele. Se saattaa olla monille useita eri ruokavalioita kokeilleille ainoa kokeilun arvoinen ruokavalio, ja siten ainoa tie pysyvään painonpudotukseen. Ja liikapainon pudottaminen kannattanee aina." -Reijo Laatikainen, ravitsemusterapeutti, Pronutritionist.net (Käypä Hoito -ryhmä on myöhemmin lieventänyt hieman kantaansa.)

"Jos karppaus on sitä, että syödään hedelmiä, marjoja, maitotaloustuotteita, lihaa ja rasvoja vaihdellen, eikä pelkkää pekonia ja voita, silloin vähähiilihydraattinen ruokavalio on painonhallinnan näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin rasvojen vähentäminen minimiin." -Anette Palssa, ravitsemusterapeutti, HS

"Vähähiilihydraattinen ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa ja on aivan toimiva tapa pudottaa painoa. Toisaalta painonpudotus onnistuu myös vähärasvaisella ruokavaliolla." -Jan Verho, ravitsemusterapeutti, Haastajat

"[Karppaus on] joustavasti sovellettuna hyvä ruokavalio. Ei ole oikeaa vastausta sille, kuinka paljon ravinnossa pitää olla hiilihydraatteja. Jos liikut vähän ja syöt huonoja hiilihydraatteja, voit paremmin, jos et syö niitä. Jos liikut paljon ja nautit hyviä hiilihydraatteja, voit hyvin. Hiilihydraattien vähentämistä kannattaa ilman muuta kokeilla. Voit löytää hyvän ruokavalion. Jos nälkä kasvaa, jatka hiilihydraattien syömistä. Missään muualla kuin Suomessa ei karppaamiseen yhdistetty voita, juustoa ja kermaa. Siihen mahtuu monenlaisia rasvoja, kuten öljyt, pähkinät, siemenet ja kala." -Patrik Borg, ETM, Oma Aika

"Vähähiilihydraattinen tai paleotyyppinen ruokavalio ei ole mikään ihmedieetti. Myöskään ns. pätkäpaastoa ei voida pitää ihmedieettinä, sillä ihminen on paastonnut aika ajoin, kun ruokaa ei ole yksinkertaisesti ole ollut saatavilla. Sen sijaan runsastärkkelyksinen ruokavalio on ihmedieetti, joka ei ole millään tavalla ihmisrodun luontaisen ruokavalion mukainen." -Anssi Manninen, TTM

Moni ravitsemusasiantuntija siis tietää kyllä nykyään, mistä karppauksessa on kyse. Heidän mielestään se ei ole ihmedieetti. On kovin vaikea ymmärtää, miksi Petteri Lindblad sanoo karppauksesta HS:lle tuollaista soopaa. Olisiko HS:n kirjoitus mainos, joka on naamioitu artikkeliksi? Haluavatko Hesari tai Lindblad vain herättää huomiota (klikkauksia ja mainosnäyttöjä) höpöhöpökirjoituksella? Ehkäpä todennäköisin syy on kuitenkin se, että Lindblad ei ajatellut, mitä sanoi. Ennakkoluulot puhuivat. Virheitähän sattuu toki kaikille, mutta tärkeintä olisi myöntää ja korjata ne.

Lue myös:
Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion
Täysjyvää vai ei viljaa?
Tutkittua tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

Ruotsin terveysviranomaiset: karppaus tehokasta ja turvallista

"Ruotsin THL:n" (SBU) tutkimuskatsauksen mukaan karppaus eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on tehokas laihdutuksessa eikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä.

SBU:n katsauksen mukaan ylipainoisille potilaille voitaisiin suositella erilaisia painonhallintaratkaisuja - myös vähähiilihydraattista ruokavaliota.

Karppaus on ollut puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa tehokkaampi laihdutusruokavalio kuin muut. Pidemmissä tutkimuksissa eroa ei ole enää ollut.

SBU tyrmää karppauksen sydänriskistä esitetyt väitteet. Sekä maltillinen karppaus että tiukempi karppaus parantavat veren kolesteroli- ja sokeriarvoja.

SBU suosittelee myös Välimeren ruokavaliota, mutta vähärasvainen ruokavalio ei laitoksen mukaan suojaa ylipainoisia henkilöitä diabetekseltä.

Meillä Suomessa osa viranomaisista on varoitellut karppauksen vaaroista. Nyt viimeistään on ilmeistä, että varoittelu ei perustu tutkittuun tietoon vaan perusteettomiin ennakkoluuloihin. Matti Tolonen on tiivistänyt tämän omassa kirjoituksessaan hyvin:

Erityisesti THL:n ja Itä-Suomen yliopiston viime aikoina harjoittama pelottelu VHH-ruokavalion ”vaaroilla” – mm. kolesterolipitoisuuden suurentumisella – on nyt todettu täysin perusteettomaksi. Nolo juttu!

SBU:n katsauksesta on uutisoitu laajasti Ruotsissa, mutta Suomessa sen on noteerannut lähinnä Ylen ruotsinkieliset nettisivut. Miksiköhän?

Dagens Medicin

Svenska Dagbladet

Yle

Ruotsalaistutkimus: Rasvaiset maitotuotteet ehkäisivät lihomista

Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan vähäinen maitorasvan saanti oli yhteydessä suurempaan vyötärölihavuuden riskiin ja runsas maitorasvan saanti pienempään riskiin. 12-vuotisessa tutkimuksessa oli mukana noin 1500 keski-ikäistä miestä.

Vähäinen maitorasvan eli esimerkiksi voin, rasvaisen maidon ja kerman käyttö oli yhteydessä 53 % suurempaan vyötärölihavuuden riskiin kuin keskimääräinen maitorasvan käyttö.

Runsas maitorasvan käyttö puolestaan oli yhteydessä 48 % pienempään vyörärölihavuuden riskiin kuin keskimääräinen maitorasvan käyttö.

Tilastomallissa otettiin huomioon myös kasvisten ja hedelmien syönti, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta, ikä, koulutus ja ammatti. Jo tutkimuksen alkaessa vyötärölihavat miehet suljettiin pois tutkimuksesta.

Tutkimus julkaistiin Scandinavian Journal of Primary Health Care -lehdessä. High dairy fat intake related to less central obesity: A male cohort study with 12 years’ follow-up

Tutkimuskooste: Rasvaiset maitotuotteet hyödyksi painonhallinnassa

Tuoreen tutkimuskoosteen mukaan runsaasti rasvaa sisältävät maitotuotteet eivät ole yhteydessä sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin. Sen sijaan ne ovat yhteydessä parempaan painonhallintaan.

Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat koonneet yhteen kaiken tähän asti julkaistun maitorasvaan tai runsasrasvaisiin maitotuotteisiin ja lihavuuteen sekä sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin liittyvän tutkimustiedon. Tutkimuskoosteen tulokset eivät tue nykyisiä suosituksia käyttää maitotuotteita vähärasvaisina tai rasvattomina.

11:ssä tutkimuksessa 16:sta runsaampi maitorasvan syönti oli yhteydessä parempaan painonhallintaan pitkällä aikavälillä. Yhdessäkään tutkimuksessa eivät runsasrasvaiset maitotuotteet olleet yhteydessä lihomiseen, mutta joissakin tutkimuksissa nimenomaan vähärasvaiset maitotuotteet olivat yhteydessä lihomiseen.

Kuudessa tutkimuksessa 11:stä runsasrasvaiset maitotuotteet paransivat aineenvaihduntasairauksiin liittyviä veriarvoja. Vain yhdessä tutkimuksessa ne heikensivät veriarvoja, ja tämänkin tutkimuksen kerrottiin olevan heikosti suunniteltu.

Runsasrasvaisten maitotuotteiden yhteys diabetesriskiin oli epäselvä. Yhdessäkään kahdeksasta tutkimuksesta ne eivät olleet yhteydessä kasvaneeseen diabetesriskiin, ja kolmessa tutkimuksessa ne suojasivat diabetekseltä. Toisaalta kolmessa tutkimuksessa vähärasvaiset maitotuotteet olivat yhteydessä pienempään diabetesriskiin, ja samoissa tutkimuksissa runsasrasvaisilla maitotuotteilla ei ollut yhteyttä riskiin.

Yhteys sydän- ja verisuonitauteihin oli myöskin epäselvä. Lukuisissa tutkimuksissa maitorasva näytti suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta, mutta muutamassa tutkimuksessa se taasen näytti lisäävän riskiä. Useissa tutkimuksissa mitään yhteyttä ei löytynyt.

Erot yksittäisissä tutkimustuloksissa saattavat selittyä maitotuotteiden erilaisilla ominaisuuksilla. Toisaalla lehmät laiduntavat ja syövät ruohoa, kun taas toisaalla ne syövät rehua sisätiloissa. Lisäksi esimerkiksi perinteisillä juustoilla voi olla erilaisia terveysvaikutuksia kuin jäätelöllä tai pizzalla.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Nutrition -lehdessä. The relationship between high-fat dairy consumption and obesity, cardiovascular, and metabolic disease