torstai 3. marraskuuta 2011

Asiattomia viestejä karppauksesta?

Tiedotusvälineissä paljon esillä olleet professorit Mikael Fogelholm ja Matti Uusitupa ovat valittaneet, että he, samoin kuin monet muut ravitsemusasiantuntijat, saavat karppaajilta asiattomia viestejä kritisoituaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tällaiset kertomukset ovat saaneet varsin paljon palstatilaa. Onko kyseessä todella niin laaja ilmiö, kun annetaan ymmärtää? Kysyin sosiaalisessa mediassa, Facebookissa ja blogeissa, esiintyviltä asiantuntijoilta, ovatko he saaneet asiattomia viestejä.

Blogia pitävistä ravitsemusasiantuntijoista Anssi Manninen, Patrik Borg, Jan Verho, Sanna Talvia ja Reijo Laatikainen kertoivat, että he eivät ole saaneet asiattomia viestejä. Osa heistä on kuitenkin huomannut keskustelupalstoilla joitakin ei niin mairittelevia viestejä.

Anette Palssa kertoi, että hän ei ole pitkään aikaan saanut asiattomia viestejä. Vuosia sitten, kun hän oli enemmän TV-ohjelmissa esillä, hän sai joitakin puheluita ja viestejä, joissa hänen toimintaansa arvosteltiin. Palssa yrittää tietoisesti välttää tilanteita, joissa hänet voidaan ymmärtää väärin tai hän ei voi esittää asiaansa riittävän laajasta näkökulmasta. Hän katsoo, että hänen kantansa eivät ole kovin tiukkoja, joten ne tuskin ärsyttävät ihmisiä paljoakaan.

Palssa oli yksi niistä, joita pyydettiin mukaan A-talkin karppauskeskusteluun. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt ohjelman aiheen vuoksi, vaan sen takia, että hän ei siinä vaiheessa tiennyt, ketä muut keskustelijat olisivat. Hänen mielestään osa "ravitsemussodasta" on median aiheuttamaa.

Janne Huovila kertoi, että sähköpostiin hän ei ole saanut herjausviestejä, mutta sosiaaliseen mediaan sellaisia on välillä tullut. Hän näkee blogeissa positiivisen puolen; on rakentavaa käydä keskusteluja eri tavalla ajattelevien kanssa, ja blogeissa myös asiantuntijoilla on mahdollisuus sanoa kovemmin epäkohdista.

Vera Mikkilän väitöskirja uutisoitiin erittäin epäonnistuneella otsikolla, ja sen jälkeen hän sai sähköpostiinsa jonkin verran asiattomia viestejä. Eräs henkilö alkoi soitellakin. Jollakin keskustelupalstalla kirjoitettiin, että väitöskirjan tulokset ovat vääristeltyjä, mikä oli loukkaavaa.

Hanna Partanen on saanut vuosien mittaan paljon postia, josta on ollut kiitoksia suurempi osa kuin vihapostia. Osaan hän on vastannutkin, jos viesti on lähetetty kirjoittajan omalla nimellä. Jonkin verran herjaa hän on saanut osakseen, mutta ei uhkauksia. (Mikkilällä ja Partasella ei ole omia blogeja.)

Mielestäni Reijo Laatikainen osoitti erityisen tervettä asennetta nettikritiikkiin, kun hän kertoi A-talkissa, että hän sai haastavaa postia, jossa hänen tietojaan kyseenalaistettiin, ja sen johdosta hän ryhtyi itse tutkimaan kirjallisuutta ja oppi paljon uutta.

Janne Huovila tiivistää sosiaalisessa mediassa olevien ravitsemusasiantuntijoiden ajatuksia näin:
"On päivän selvää, että erilaisissa asemissa olevien ravitsemusasiantuntijoiden suhde julkiseen keskusteluun on erilainen. Eikä se kerro suoraan ammattitaidosta. Olisi hienoa jos suurempi osa ravitsemusvaikuttajista tulisi sosiaaliseen mediaan. Mutta niin kauan kun karppauksen näkyvimmät mielipidevaikuttajat käyvät henkilökohtaista ajojahtia, on se vaikeaa. Nyt tarvittaisiin nöyrempää yhteiseen pussiin pelaamista. Vaikka ravitsemusvaikuttajien asiaton häirintä olisi vähäisempaa kuin media antaa ymmärtää, on se silti tuomittavaa eikä vie keskustelua eteenpäin."
Aina eivät asiantuntijatkaan mieti sanomisiaan järin tarkkaan. Jo vuosia sitten THL:n pääjohtaja Pekka Puska rinnasti vähähiilihydraattisen ruokavalion rotanmyrkkyyn. Mikael Fogelholmin mielestä karppaajien huono käytös johtuu ehkä hiilihydraattien puutteesta, ja Matti Uusituvan mielestä suomalaiset ovat hitaita ja uusymmärtämättömiä, kun eivät ymmärrä syödä terveellisesti, ja karppaus on kuin uskonlahko.

Ei kuitenkaan anneta muutaman henkilön leimata koko ammattikuntaa! Ravitsemusterapeuteista ja muista ravitsemusasiantuntijoista suurin osa on kuitenkin fiksuja ihmisiä. Eikä myöskään anneta muutamien karppaajien asiattomien viestien leimata kaikkia Suomen noin puolta miljoonaa karppaajaa. Joukko on suuri, ja siihen mahtuu monenlaisia ihmisiä. Eiväthän kaikki muslimitkaan ole terroristeja.

Asiattomien viestien lähettely ei tietenkään ole millään tasolla hyväksyttävää, ja erilaisten keskustelufoorumien tulisi kiinnittää enemmän huomiota keskustelun valvontaan, mutta jollakin tasolla ilmiön taustat ovat kuitenkin ymmärrettävissä. Kuvitellaan, että joku henkilö laihtuu ja parantaa terveyttään karppaamalla. Sitten asiantuntija, joka ei ole ruokavalioon oikeasti edes perehtynyt, tölväisee tiedotusvälineissä, että karppaus on vain muotidieetti, joka aiheuttaa ravintoaineiden puutostiloja ja tukkii verisuonet. Karppaaja saa sitten kuulla seitsemännen kerran lähipiiriltään tai työkavereiltaan, että joko nyt lopetat tuon vaarallisen ruokavalion. Oma hyvä olo ja terveyden hallinta on mitätöity.

Tällaista tapahtui paljon joitakin vuosia sitten. Nykyään tapahtuu vähemmän, kun tutkittu tieto ja ihmisten kokemukset lisääntyvät. Ennakkoluuloihin perustuva tiedotus vähenee. Sellaiset ravitsemusasiantuntijat, jotka tutkivat ennen kuin hutkivat, ovat pääasiassa saaneet olla asiattomilta viesteiltä rauhassa.

Anette Palssa osuu oikeaan siinä, että suurin osa "sodasta" on tiedotusvälineiden aiheuttamaa ja lietsomaa. Erityisesti iltapäivälehdet, ja osa muistakin lehdistä, tuntuvat julkaisevan mitä tahansa, kunhan se herättää huomiota ja vahvoja tunteita. Usein tuntuu siltä, että ihan normaalilla älyllä varustetun toimittajan tulisi huomata artikkelia kirjoittaessaan, että faktat eivät ole kohdallaan, ja kaikkia asian puolia ei ole tuotu esiin. Silti artikkeli julkaistaan, ja seuraavana päivänä uusi samanlainen. Ehkäpä asiattomat viestit tulisikin suunnata lehtien toimituksiin, mutta malttakaa mielenne. Lähettäkää sinne asiallisia viestejä, joissa pahoittelette lehden harkitsematonta linjaa.

Kansan ja ravitsemusasiantuntijoiden välisen kuilun kaventamiseksi on ehdotettu asiantuntijoiden rantautumista sosiaaliseen mediaan, ja se olisi minunkin mielestäni hyvä idea. Ajatusten vaihto sosiaalisessa mediassa on suurimmaksi osaksi asiallista, kuten siellä jo mukana olevat asiantuntijat kertovat. Vaarana asiantuntijoille on lähinnä se, että auktoriteetti kyseenalaistetaan, ja mahdollisesti pinttyneitä käsityksiä joutuu pohtimaan uudelleen, jos niitä joutuu perustelemaankin.

Valtion ravitsemuslinjan edustajia ei vielä juurikaan löydy sosiaalisesta mediasta. Pari poikkeusta olen kuitenkin löytänyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on Facebook-sivu, jossa voi keskustella ajankohtaisista aiheista. Lisäksi Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänteellä on blogi, jossa olen bongannut Sydänliiton asiantuntijoita vastaamassa kommentteihin. Ehkäpä asiallinen keskustelu voisi jatkua näissä, yllämainittujen asiantuntijoiden blogien ja Facebook-sivujen lisäksi. Kunnioittakaa toisianne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti