Karppaus helpotti painonhallintaa laihdutuksen jälkeen (tutkimus)

Tutkimuksessa selvitettiin ruoan hiilihydraattien vaikutusta energiankulutukseen laihdutuksen jälkeen painon ylläpitovaiheessa.

Kuva: BMJ

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa oli mukana 164 ylipainoista (18-65 vuoden ikäistä) miestä ja naista. Aluksi he laihduttivat noin 12 % painostaan, noin 10 kg, kaikki samankaltaisella ruokavaliolla, jossa oli melko paljon proteiinia ja melko vähän rasvaa.

Seuraavaksi oli edessä varsinainen kokeellinen osuus, jossa henkilöt jaettiin satunnaisesti kolmeen eri ryhmään. Ryhmillä hiilihydraattien osuus energiasta oli 60, 40 tai 20 prosenttia. Vastaavasti rasvan osuus oli 20, 40 tai 60 prosenttia. Proteiinin osuus oli jokaisella ryhmällä sama. Kutsun ryhmiä tästä edespäin runsashiilihydraattiseksi (60, RHH), kohtuuhiilihydraattiseksi (40, KHH) ja vähähiilihydraattiseksi (20, VHH).

Tämä kokeellinen ylläpitovaihe kesti 20 viikkoa. Henkilöiden energiansaantia nostettiin tai laskettiin tarpeen mukaan niin, että paino pysyi samoissa lukemissa. Henkilöiltä mitattiin insuliinivaste (ennen laihdutusta), energiankulutus, lepoaineenvaihdunta, liikunnan määrä ja "nälkähormonien" leptiinin ja greliinin tasot.

Teoreettiset tulokset

Tutkijat havaitsivat, että ylläpitovaiheessa KHH-ryhmällä oli 131 kcal suurempi ja VHH-ryhmällä 287 kcal suurempi päivittäinen energiankulutus kuin RHH-ryhmällä. Niillä henkilöillä, joilla insuliinivaste oli ennen laihdutusta korkeimmassa kolmanneksessa, energiankulutus oli VHH-ruokavaliolla jopa 478 kcal korkeampi kuin RHH-ruokavaliolla.  (Nämä luvut pitävät sisällään ylläpitovaiheessa onnistuneet 120 henkilöä.)

Nälkähormonit leptiini ja greliini olivat vähähiilihydraattisemmilla ruokavalioilla matalampia kuin runsashiilihydraattisemmilla.

Kun katsotaan aikaisempien samankaltaisten tutkimusten kokonaisuutta, hiilihydraattien osuudella ruokavaliossa ei ole ollut vaikutusta energiankulutukseen. Tämä uusi tutkimus on kuitenkin pitkäkestoisempi ja isompi kuin suurin osa aikaisemmista, eikä elimistö sopeudu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon aivan lyhyessä ajassa.

Lisäksi tätä uutta tutkimusta on kritisoitu siitä, että energiankulutus mitattiin ns. kaksoisleimattu/kaksoismerkitty vesi -menetelmällä (doubly labeled water). Menetelmä on sinänsä luotettavaksi todettu, mutta se ei välttämättä sovellu kovin hyvin energankulutuksen mittaukseen juuri laihdutuksen jälkeen tai hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Teoria hiilihydraattien vaikutuksesta lihomiseen insuliinin kautta on tutkijoiden keskuudessa kiistanalainen aihe, ja keskustelu eri tutkimusten tuloksista, ansioista ja laadullisista eroista jatkuu varmasti vielä pitkään.

Käytännön tulokset

Kuten aikaisemmin mainitsin, ylläpitovaiheessa koehenkilöiden energiansaantia lisättiin tai vähennettiin niin, että paino pysyi ennallaan. Tiedossa on siis myös eri ryhmien energiansaanti eli syödyn ruoan energian määrä painon pysyessä vakaana laihdutuksen jälkeen. Tulokset energiansaannissa olivat samansuuntaisia kuin energiankulutuksessakin.

Päivittäinen energiansaanti oli ylläpitovaiheessa RHH-ryhmällä keskimäärin 139 kcal, KHH-ryhmällä 175 kcal ja VHH-ryhmällä 269 kcal korkeampi kuin laihdutusvaiheessa. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta, ja eri ryhmien tulosten hajonta meni suureksi osaksi päällekkäin. Ryhmien ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, eli se on voinut olla kohtalaisella todennäköisyydellä sattumaa.

Ehkä huomionarvoisin käytännön tutkimustulos saatiin niillä henkilöillä, joilla insuliinivaste tutkimuksen alussa oli korkeimmassa kolmanneksessa eli kohtuullisen paljon keskimääräistä korkeampi. Heillä päivittäinen energiansaanti nousi RHH-ruokavaliolla 37 kcal, KHH-ruokavaliolla 24 kcal ja VHH-ruokavaliolla jopa 340 kcal. Tämä ero oli tilastollisesti merkitsevä (P=0,05), ja yksilölliset erot voivatkin selittää koko tutkimuksen tulokset suureksi osaksi.

Yhteenveto ja oma näkemykseni

Karkeasti noin kolmanneksella väestöstä, jotka ovat erityisen "hiilariherkkiä" (eli joilla on reilusti keskimääräistä korkeampi insuliinivaste sokerirasituskokeessa), painonhallinta voi olla laihdutuksen jälkeen helpompaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (karppaus), koska sellaisella ruokavaliolla he voivat syödä suuremman määrän energiaa lihomatta. Muilla henkilöillä ei välttämättä ole merkittävää eroa energiankulutuksessa eri määriä hiilihydraattia sisältävillä ruokavalioilla, joten he voivat valita ruokavalionsa hiilihydraattimäärän mieltymyksiensä mukaan. Toinen VHH-ruokavaliota puoltava tekijä on vähäisempi nälän tunne.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä. Effects of a low carbohydrate diet on energy expenditure during weight loss maintenance: randomized trial (koko teksti on vapaasti luettavissa)

Tutkimuksesta muualla:
MTV - Tuore tutkimus: Tämä ruokavalio on paras, kun haluaa säilyttää tulokset painon pudottua
The New York Times - How a Low-Carb Diet Might Help You Maintain a Healthy Weight (englanniksi)

Maltillinen karppaus sekaruoalla voi pidentää elinikää (tutkimus)

Lievästi vähähiilihydraattinen sekaruokavalio oli yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin uudessa väestötutkimuksessa Yhdysvalloissa.

Kuva: Katherine Martinelli / flickr

Tutkimuksessa oli mukana yli 15 000 henkilöä neljästä eri tutkimuskeskuksesta. He olivat 45-64-vuotiaita aloittaessaan tutkimuksen vuosina 1987-1989. Henkilöitä seurattiin keskimäärin 25 vuotta.

Tutkijat jakoivat ruokakyselylomakkeiden perusteella henkilöt eri ryhmiin sen perusteella, kuinka suuren osan energiastaan he saavat hiilihydraateista yleensäkin ja lisäksi laativat erilliset ryhmät eläinkunnan ja kasvikunnan tuotteisiin painottuville hiilihydraattimäärille.

Kun tarkasteltiin pelkkää hiilihydraattien osuutta energiansaannista, vähiten hiilihydraatteja eli hieman alle 30 prosenttia energiasta saaneilla henkilöillä oli suurempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin 50-55 prosenttia saaneilla. Vastaavasti yli 65 prosenttia hiilihydraatteja saaneilla oli myöskin suurempi ennenaikaisen kuoleman riski.

Kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla pisteytyksellä vähäisempi hiilihydraattien saanti oli kuitenkin yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että 29 % proteiinista ja 49 % rasvasta tuli kasvikunnasta ja loput - suurin osa - eläinkunnasta. Vegaanilinjalla ei siis eletty, vaan lukemat ovat melko lähellä nykypäivän tyypillistä suomalaista sekaruokavaliota, etenkin proteiinin osalta. Hiilihydraattien saanti oli alimmillaan noin 37 % energiasta.

Eläinkunnan tuotteisiin painottuvalla pisteytyksellä vähäisempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä suurempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin. Käytännössä 83 % proteiinista ja 72 % rasvasta tuli eläinkunnasta ja loput kasvikunnasta. Hiilihydraattien saanti oli alimmillaan noin 33 % energiasta.

Millaisia johtopäätöksiä tästä tutkimuksesta voidaan sitten tehdä?

Ei kovin pitkälle meneviä. Tutkimus oli laadultaan seurantatutkimus eikä satunnaistettu kokeellinen tutkimus, joten erilaisten tekijöiden tilastollinen yhteys ei välttämättä merkitse sitä, että toinen tekijä olisi syy ja toinen sen seuraus. Ei ole takeita siitä, että tietyn henkilöjoukon ruokavaliota matkimalla eläisi itsekin pidempään.

Ruokavalion arviointi perustui henkilöiden oman muistinsa perusteella täyttämiin lomakkeisiin, ja kukin henkilö täytti lomakkeen vain kaksi kertaa, vuosina 1987-89 ja 1993-95. Jos henkilöiden ruokailutottumukset olivat muuttuneet sen jälkeen, tutkijat ja tilastomallit eivät olleet siitä tietoisia.

Jos kontekstiksi otetaan nykyaikainen pohjoismainen vähähiilihydraattinen ruokavalio tai karppaus, niin tässä tutkimuksessa hiilihydraattien saanti oli vähimmilläänkin melko runsasta. Vain kaksi prosenttia tutkimuksen henkilöistä  sai hiilihydraatteina alle 30 prosenttia energiasta, ja sekin pieni joukko keskimäärin 26 prosenttia. Grammoissa mitattuna tuo määrä on 105, jos oletetaan, etteivät henkilöt aliarvioineet syömisiään lomakkeella. Todennäköisesti siis jonkin verran enemmän.

Lisäksi pohjoismaisessa karppauksessa on tyypillistä hiilihydraattien vaihtaminen rasvaan. Tutkimuksen henkilöillä vähenevien hiilihydraattien myötä nousi rasvan lisäksi proteiinin käyttö. Proteiinin osuus saattoi nousta yli 20 prosenttiin energiasta, ja samalla rasvan osuus jäi alle 40 prosenttiin.

Tutkimuksen ruokailutavoista löytyi vielä pari erikoista yksityiskohtaa. Eläinkuntaan painottuvassa VHH-pisteytyksessä vähempiin hiilihydraatteihin yhdistyi vähempi kasvisten käyttö, vaikkei kasviksia olisi juuri tarpeen rajoittaa VHH-ruokavaliossa. Kasvikuntaan painottuvassa VHH-pisteytyksessä vähempiin hiilihydraatteihin yhdistyi tumman leivän lisäksi runsaampi vaalean leivän käyttö, mikä ei todellakaan viittaa tietoiseen karppaukseen, ja ilman vaaleaa leipää tulokset olisivat voineet olla parempiakin.

Tämän tutkimuksen tulokset olivat varsin yhteneväisiä muutaman vuoden takaisten vastaavien yhdysvaltalaisten NHS- ja HPFS-tutkimusten kanssa. Niissäkin käytettiin eläinkuntaan ja kasvikuntaan painottuvia VHH-pisteytyksiä. Voit lukea niistä lisää alempana olevasta linkistä.

Oma näkemykseni on, että nämä tutkimukset eivät kerro kovinkaan paljon pohjoismaisesta karppauksesta, mutta karppaajankin kannattaa tietenkin koostaa ruokavalio monipuolisesti ja mahdollisimman vähän prosessoiduista aineksista eläin- ja kasvikunnasta. Kasvikunnan rasva on ollut suotuisaa sydän- ja verisuonitautien verestä mitatuille riskitekijöille myös kokeellisissa tutkimuksissa. Sitä kannattanee käyttää vähintään puolet rasvasta, välttäen yksipuolista kookosrasvan käyttöä ja runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältäviä siemenöljyjä. Erityisesti oliiviöljyn terveellisyydestä on hyvää näyttöä.

Tutkimus julkaistiin The Lancet Public Health -lehdessä. Dietary carbohydrate intake and mortality: a prospective cohort study and meta-analysis

Lue myös:

"Kasvipohjainen" karppaus voi laskea kuolleisuutta

Harvard-professori: tärkkelys on "piilosokeria"

Maineikas ravitsemustutkija Dariush Mozaffarian twiittasi, että tärkkelys aiheuttaa sokerin lailla aineenvaihdunnallisia ongelmia.

Dariush Mozaffarian ei onneksi tyydy toistamaan vanhentuneita teorioita vaan kertoo asiat niinkuin ne ovat tuoreimman tutkimusnäytön perusteella. Hänen aikaisempia kannanottojaan voi lukea tämän kirjoituksen alalaidassa olevien linkkien kautta.

Tällä kertaa Mozaffarian vastasi englantilaisen sydänlääkärin Aseem Malhotran twiittiin. Malhotra kirjoitti Coca Cola -yhtiön myöntäneen viimein, että liiallinen sokeri on haitallista terveydelle.

Mozaffarian kirjoitti twiitissään seuraavasti suomeksi käännettynä:

Olen samaa mieltä virvoitusjuomien ja muun liiallisen lisätyn sokerin haitallisuudesta, muttemme voi unohtaa, että ihmiset syövät viisi kertaa enemmän tärkkelystä kuin lisättyä sokeria, ja tärkkelys aiheuttaa samankaltaisia aineenvaihdunnallisia ongelmia. Tärkkelys on "piilosokeria".

Tärkkelys on pitkäketjuista hiilihydraattia, jota on runsaasti mm. viljavalmisteissa (leivät ja leivonnaiset, puurot, pastat), riisissä ja perunassa. Kaikki tärkkelyksen lähteet eivät tietenkään ole terveysvaikutuksiltaan yhtäläisiä. Epäterveellisimpiä ovat ns. höttöhiilarit eli lisätyn sokerin ohella pitkälle prosessoitut ja vähäkuituiset valkoiset viljatuotteet, valkoinen riisi ja perunavalmisteet. Näitä höttöhiilareita on suomalaisten syömistä hiilihydraateista noin puolet.

Itse olen jälleen samaa mieltä Mozaffarianin kanssa. Runsas lisätty sokeri on haitallista, mutta huomiota ei kannata kiinnittää pelkästään siihen. Kaikenlaisista höttöhiilareista tulee usein monin kerroin suurempi haitallinen sokerikuorma tai glykeeminen kuorma kuin pelkästä lisätystä sokerista.

Lue myös:

Harvard-professori lopettaisi vähärasvaisten maitotuotteiden suosittelun
Harvard-professorit: rasvaraja poistettava ravitsemussuosituksista
Höttöhiilarit, kansanterveyden ykkösvihollinen

Tarvitsevatko aivot sokeria?

"Ota nyt vähän kakkua. Aivot tarvitsevat sokeria!" Tämä lausahdus voi olla monelle tuttu erilaisista juhlista tai kylävierailuista, mutta tarvitsevatko aivot todella sokeria?

Kuva: Rhonda Oglesby / Flickr

Aivot ovat ihmisen ainoa elin, joka tarvitsee välttämättä glukoosia. Glukoosi (eli rypälesokeri) on sokeria, mutta kaikki sokeri ei ole glukoosia. Puhekielen sokerissa eli sakkaroosissa on puolet glukoosia ja puolet fruktoosia eli hedelmäsokeria. Lisäksi tärkkelys koostuu glukoosista, ja tärkkelystä saa mm. viljatuotteista ja juureksista. Elimistö hajottaa tärkkelyksen glukoosiksi.

Normaalisti aikuisen ihmisen aivot käyttävät päivässä noin 110-140 grammaa glukoosia. Jos kuitenkin ihminen paastoaa tai syö hyvin vähän hiilihydraatteja, ravinnosta ei juuri saada glukoosia. Ei hätää: aivot voivat käyttää myös vaihtoehtoista polttoainetta eli ns. ketoaineita. Maksa valmistaa tarvittaessa ketoaineita varastorasvasta.

Jos elimistössä on niukasti glukoosia, aivot voivat täyttää jopa 80 % energiantarpeestaan ketoaineilla. Siinä tapauksessa jäljelle jäävä aivojen glukoosin tarve on päivässä 22-28 grammaa. Jos tätäkään pientä määrää ei saada ravinnosta, maksa voi valmistaa glukoosia varastorasvasta tai proteiinista (lihaskudosta purkamalla).

Tarvitsevatko aivot siis sokeria? Kyllä; aivot tarvitsevat pienen määrän glukoosia, mutta sitä ei tarvitse välttämättä saada ravinnosta.

Lähde: Dietary reference intakes for energy, carbohydrate, fiber, fat, fatty acids, cholesterol, protein and amino acids. Food and Nutrition Board of the Institute of Medicine, The National Academies (PubMed)

Hiilihydraatteja rajoittavat japanilaiset pitkäikäisempiä (tutkimus)

Keskimääräistä vähemmän hiilihydraatteja syöneillä japanilaisilla, erityisesti naisilla, oli pienempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin enemmän hiilihydraatteja syöneillä. Tutkimuksessa seurattiin lähes 10 000 henkilöä 29 vuoden ajan.

Kuva: Christian Kadluba / Flickr

Japanilaiset tutkijat seurasivat 9 200 miestä ja naista vuodesta 1980 alkaen. Henkilöt olivat kotoisin eri puolilta Japania ja yli 30-vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Seuranta-aika oli 29 vuotta, joten kyseessä lienee tähän asti pisin väestötutkimus, jossa on arvioitu vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutusta kuolleisuuteen.

Tutkijat laativat kullekin henkilölle ruokatottumusten perusteella pisteytyksen, joka kuvasti sitä, kuinka paljon ruokavaliossa on vähähiilihydraattisen ruokavalion piirteitä. Pisteitä tuli runsaasta rasvan ja proteiinin syönnistä ja vähäisestä hiilihydraattien syönnistä. Lisäksi laadittiin vaihtoehtoiset pisteytykset, joissa otettiin huomioon edellisten seikkojen lisäksi eläin- tai kasviproteiini ja tyydyttynyt ("kova") tai tyydyttymätön ("pehmeä") rasva.

Vähiten hiilihydraatteja syöneillä naisilla oli 26 % pienempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin eniten hiilihydraatteja syöneillä. Kun naisten ja miesten tiedot yhdistettiin, ennenaikaisen kuoleman riski vähemmillä hiilihydraateilla oli 13 % pienempi. Pelkästään miehillä ero kuolleisuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Eläin- tai kasviproteiini ja rasvan laatu eivät vaikuttaneet tuloksiin.

Japanilaistutkijat pohtivat japanilaisen ja länsimaisen ruokavalion eroja. Japanissa hiilihydraattien keskimääräinen saanti on noin 60 % energiasta, kun länsimaissa se on noin 50 %. Tässä japanilaisessa tutkimuksessa suurimman pisteytyksen saaneiden henkilöiden keskimääräinen ruokavalio ei siis ollut varsinaisesti vähähiilihydraattinen. Siinä vain oli vain vähemmän hiilihydraatteja kuin väestöllä keskimäärin. Japanissa eläinproteiinin ja eläinrasvan saanti on vähäisempää kuin länsimaissa. Kun lihan käyttö koko väestöllä on varsin vähäistä, niin siinä kontekstissa keskimääräistä suurempi lihan käyttö voi olla hyödyllistä. Nämä seikat voivat selittää eroja Japanissa ja länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa.

Tutkijat pohtivat myös eroa riskissä naisten ja miesten välillä. Miehillä ruokapäiväkirja on voinut olla epätarkempi, koska suurempi osa miehistä käy kokopäivätöissä ja syö kodin ulkopuolella. Miehillä yleisempi tupakointi ja alkoholin käyttö on voinut vähentää hiilihydraattirajoituksen vaikutusta sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.

Tutkimus julkaistiin British Journal of Nutrition -lehdessä. Low-carbohydrate diets and cardiovascular and total mortality in Japanese: a 29-year follow-up of NIPPON DATA80

Aikaisemmin tutkittua

Yhdysvalloissa julkaistiin muutama vuosi sitten samankaltainen väestötutkimus, jossa käytettiin pisteytystä vähähiilihydraattisen kaltaisesta ruokavaliosta. Siinä eläinkunnan tuotteisiin painottuva vähähiilihydraattisempi ruokavalio oli yhteydessä suurempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin ja kasvikunnan tuotteisiin painottuva yhteydessä pienempään riskiin. Kasvikunnan tuotteisiin painottuva ruokavalio oli tosiasiassa monipuolinen kohtuullisen vähähiilihydraattinen sekaruokavalio, jossa vajaa kolmannes proteiinista oli kasviproteiinia ja hieman yli puolet rasvasta kasvirasvaa.

Lue lisää: "Kasvipohjainen" karppaus voi laskea kuolleisuutta

Kuningatar Elisabet pitää voista ja rajoittaa hiilihydraatteja

Kuningatar Elisabet II:n entinen keittiömestari kertoo Britannian pitkäaikaisen hallitsijan ruokavaliosta. Kuningatar muuttaa ruokalistaa harvoin, syö kauden mukaan ja tarkkailee painoaan.

Darren McGrady oli kuningattaren henkilökohtainen keittiömesteri 11 vuoden ajan. Hän kouluttautui Lontoossa kuuluisimmassa hotellissa Savoyssa ja siirtyi myöhemmin töihin Buckinghamin palatsin keittiöön.

McGradyn mukaan palatsin ruokalista ei ole muuttunut paljoakaan vuosikymmenten varrella. Kuningatar Elisabet päästää listalle uusia ruokia vain silloin tällöin. Elisabetille esitellään päivittäin lista, jossa on kaksi vaihtoehtoa joka ruokalajiksi. Kuningatar valitsee niistä toisen tai ehdottaa toisinaan vieraansa suosikkiruokaa.

89-vuotias kuningatar Elisabet suosii laadukkaita raaka-aineita suoraan tilalta ja kausiruokaa. Hän esimerkiksi syö mielellään mansikoita kesällä muttei laittaisi niitä suuhunsa tammikuussa.

Elisabet rakastaa voita, ja kun palatsissa on vieraita, heille tarjoillaan runsaasti voita ja kermaa sisältävää ruokaa. Kun kuningatar on yksin, hän suosii kevyempää ruokaa kuten grillattua kanaa ja salaattia. Päivällisellä hän kieltäytyy säännönmukaisesti tärkkelyksestä, joten perunat, riisi ja pasta jäävät väliin.

Lähde: Daily Mail Online - The Queen's diet including seasonal food and chicken lunches revealed by former chef

Harvard-professorit: rasvaraja poistettava ravitsemussuosituksista

Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kehottavat poistamaan rasvan ylärajan ravitsemussuosituksista. Huonot hiilihydraatit ovat uhka terveydelle.

Dariush Mozaffarian

Yhdysvalloissa valmistellaan uusia ravitsemussuosituksia. Tällä hetkellä ne ovat eräänlaisessa luonnosvaiheessa, ja luonnoksesta on jo poistettu kehoitukset rajoittaa rasvan määrää ravinnossa. Maineikkaat Harvardin yliopiston professorit ja tutkijat Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kirjoittivat The Journal of the American Medical Association (JAMA) -tiedelehteen ja esittivät tukensa rasvarajoituksen poistamiselle.

Suosituksen luonnoksessa todettiin, ettei rasvan vähentäminen ja hiilihydraattien lisääminen vähennä sydän- ja verisuonitautien riskiä eikä myöskään ehkäise lihomista. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota rasvan laatuun ja syödä terveellisiä ruokia. Luonnos lopettaisi neljä vuosikymmentä valloillaan olleen pyrkimyksen rasvan rajoittamiseen.

David Ludwig

Mozaffarian ja Ludwig kirjoittivat, että rasvarajoitus perustui huoleen ravinnon kolesterolista ja tyydyttyneestä ("kovasta") rasvasta, joiden luultiin lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kova rasva vaikuttaa edullisesti HDL-kolesteroliin ja triglyseridiarvoon ja sillä on hyvin vähäinen vaikutus LDL-partikkeleihin hiilihydraatteihin verrattuna. Tämän vuoksi kovan rasvan vaihtaminen hiilihydraatteihin ei ole laskenut sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lisäksi rasvan rajoittaminen on rajoittanut myös terveellisten rasvojen kuten pähkinöiden, kasviöljyjen ja rasvaisen kalan käyttöä ja lisännyt prosessoitujen hiilihydraattien kuten valkoisen viljan, perunavalmisteiden ja lisätyn sokerin käyttöä.

Professorien mukaan kokeellisista tutkimuksista on saatu vahvistus sille, että nykysuositusta (Yhdysvalloissa 35 E%) reilummin terveellistä rasvaa sisältävät ruokavaliot vähentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sen sijaan vähärasvaisen ruokavalion tehosta sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen ja lihavuuden ehkäisyssä ei ole näyttöä. Valkoinen vilja ja lisätty sokeri pikemminkin kasvattavat metabolisen oireyhtymän, lihavuuden ja sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Viimeisimmissä suomalaisissa rasvitsemussuosituksissa vuodelta 2014 rasvan määrän ylärajaa on nostettu aikaisemmasta 35 prosentista 40 prosenttiin energiasta. Valkoisesta viljasta ja lisätystä sokerista eli ns. höttöhiilareista varoitellaan, muttei mielestäni kovinkaan pontevasti. Noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ovat höttöhiilareita.

Uusien ravitsemussuositusten lopullinen muoto Yhdysvalloissa jää vielä arvailtavaksi. Ne julkaistaan ilmeisesti muutaman kuukauden kuluttua.

Kirjoitus julkaistiin The Journal of the American Medical Association -lehdessä: The 2015 US Dietary Guidelines; Lifting the Ban on Total Dietary Fat
Lue myös: Fat Is Back: Time To Stop Limiting Dietary Fats, Experts Say - Forbes

Peruutetaan aikuistyypin diabetes suositusten vastaisesti (video)

Lääkäri Sarah Hallberg kertoo, miten aikuistyypin diabetes voidaan peruuttaa suositusten vastaisesti. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 18 minuuttia.

Lihavuus- ja sisätautilääkäri Sarah Hallberg johtaa menestyksekästä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon perustuvaa laihdutusohjelmaa Indianan yliopiston sairaalassa Yhdysvalloissa. Hän puhui maaliskuussa 2015 TEDx-konferenssissa Purduen yliopistossa Indianassa aikuistyypin diabeteksen peruuttamisesta, hoitokäytännöistään ja tutkitusta tiedosta. Katso video alta:



Jos suomenkielinen tekstitys ei näy automaattisesti, kytke se käyttöön videoruudun oikeasta alakulmasta pientä Tekstitykset/Subtitles/CC-ikonia klikkaamalla.

Olen tehnyt tekstityksen vapaa-ajallani YouTuben automaattisesti ajastaman englanninkielisen tekstityksen pohjalta, joten lauseet voivat katketa kesken repliikkien, mutta toivottavasti käännöksestä on silti iloa.

Creative Commons BY-NC-ND -lisenssi. Alkuperäinen video YouTubessa: Reversing Type 2 Diabetes Starts with Ignoring the Guidelines | Sarah Hallberg | TEDxPurdueU

Ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad: Karppaus on "ihmedieetti, hiilarifobiaa"

Petteri Lindbladin kommentit HS:n artikkelissa muistuttavat kymmenen vuoden takaisia perusteettomia ennakkoluuloja ja Leipätiedotuksen markkinointimateriaalia.

Helsingin sanomien artikkelissa annetaan laihdutusvinkkejä ennen kesän tuloa. Ravitsemusterapeutti Petteri Lindbladin vinkki löytyy jo otsikosta: "Kolme kiloa pois kesään mennessä? Syö useammin äläkä jätä leipää pois ruokavaliosta".

Toimittaja kysyy Lindbladilta myös karppauksesta: "Entä jos karppaisin?" Lindblad vastaa näin: "Unohda ihmedietit. Karppauksella, paleolla tai pätkäpaastolla saa kyllä kolme kiloa pois, mutta ne palaavat takaisin."

Että mitä? Tuollainen kommentti ei olisi ollut erityisen yllättävä vielä kymmenisen vuotta sitten, kun karppaus (eli vähähiilihydraattinen ruokavalio) oli Suomessa melko uusi ilmiö, mutta sen jälkeen karppaus on havaittu tutkimuksissa tehokkaaksi laihdutusruokavalioksi ja myös hyödylliseksi veren kolesteroli- ja sokeriarvoille ja verenpaineelle. Karppaus on itse asiassa yksi tutkituimmista ruokavalioista eikä suinkaan mikään "ihmedieetti", joksi Lindblad sen leimaa. Eikö hän ole seurannut lainkaan tutkittua tietoa ja julkista ravitsemuskeskustelua?

Jos Lindblad olisi seurannut tutkittua tietoa, hän tietäisi, että jokseenkin kaikissa laihdutustutkimuksissa paino laskee ensin melko nopeasti ja kääntyy sen jälkeen nousuun, kun koehenkilöt löysäävät ruokavalion noudattamisessa. Näin käy kaikenlaisilla ruokavalioilla. Kyse ei ole ruokavalioiden tehottomuudesta vaan siitä, että ihmiset eivät jaksa noudattaa kuukausia tai vuosia kestävässä tutkimuksessa heille satunnaisesti määrättyä ruokavaliota, joka ei välttämättä edes sovi heille. Lindblad kuitenkin antaa ymmärtää kommentissaan, että karppaus olisi erityisen tehoton ruokavalio, jolla laihdutustulos ei ole pysyvä.

Lindblad tarkensi myöhemmin kommenttiaan sosiaalisessa mediassa mm. seuraavasti: "Maltillinen karppaus, jossa huolehditaan pehmeän rasvan saannista, on eri asia kuin hiilarifobiaan ja voihin perustuva karppaus. ... Laihtua voit aivan millä tahansa muullakin tavalla kun syöt riittävän vähän. ... Karppaus on siitä mielenkiintonen juttu että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Mielestäni maltillinen karppaus, jossa karsitaan höttöhiilareista ja sokereista on erittäin terveellinen vaihtoehto. Äärikarppaus jossa läträtään voilla ja muilla kovilla rasvoilla ja slämmätään pehmeitä rasvoja ei sen sijaan ole fiksua eikä sitä varmaan tue yksikään tutkimuskaan. Pointtina mulla on tietysti sanoa että minkään sortin dieettaaminen ei ole pysyvä eikä siten myöskään järkevä ratkaisu."

Tarkennus kuulosti jo astetta järkevämmältä joskin vielä kovin mustavalkoiselta. Lindblad ei kuitenkaan avannut tai perustellut millään lailla, miksi karppaus olisi ihmedieetti tai laihdutetut kilot palaisivat erityisen nopeasti. Nyt hän varmaankin jo ymmärsi sanoneensa HS:n toimittajalle hölmösti. Ei kuitenkaan ymmärtänyt:

"Todellakin seison sanojeni takana." -Petteri Lindblad

Jatketaan vielä HS:n artikkelin muulla annilla. Toimittaja kysyy: "Kannattaisiko leipä, pasta tai puurot jättää pois?" Lindblad vastaa: "Ei missään tapauksessa. Leipää, pastaa ja puuroa voi syödä, kunhan ne ovat täysviljaa. Tarkista paketista, paljonko pastassa, leivässä tai viljassa on kuitua. Jos sitä on runsaasti, tuote on yleensä täysjyvää. Kaurapuuro ja ruispuuro ovat superruokaa. Niitä syömällä ei liho kukaan – eri asia on sitten, mitä niiden kanssa syö."

Täysjyväviljatuotteet ovat tietenkin muita viljatuotteita terveellisempiä. Viljatuotteet eivät sovi pienelle osalle väestöstä vatsaoireiden vuoksi, mutta tässä on olennaisempaa se, että ne eivät ole korkean hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi lainkaan optimaalista laihdutusruokaa suurelle osalle väestöstä, jotka ovat kakkostyypin diabetekseen taipuvaisia. Tämä on todettu monien ihmisten omien kokemusten kautta ja lisäksi karppaus- ja paleotutkimuksissa, joissa täysjyväviljan käyttöä on vähennetty tai lopetettu kokonaan. Osalle väestöstä taasen hiilihydraattipitoiset viljatuotteet sopivat hyvin, ja heillä ei ole erityistä syytä välttää niitä. Tässä yksi ohje (Lindblad: "Ei missään tapauksessa") ei sovi kaikille.

Kommentit muuttuvat koomiseksi siinä vaiheessa, kun Lindblad väittää, ettei tiettyjä viljatuotteita syömällä liho kukaan. Ihmettelin sosiaalisen median puolella, mistä hän voi tietää varmuudella, mikä ruokavalion osa lihottaa ja mikä ei. Hän ei vastannut. Ehkäpä tieto on peräisin Leipätiedotuksen markkinointimateriaalista, jossa sanotaan mm. näin: "täysjyväviljatuotteilla on tärkeä rooli sillä täysvilja ei lihota ... Leipä ei lihota, vaan runsasrasvaiset päälliset."

Lindblad kertoo myös näkemyksensä rasvan saannista: "Ihmisen tulisi saada 25–30 prosenttia kokonaisenergiastaan rasvoista, eikä kroppa yksinkertaisesti toimi ilman niitä." Todellisuudessa jopa maltillisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa rasvan osuus on nykyään 25-40 % energiasta.

Lindblad kertoo vielä näkemyksensä ateriarytmistä: "Painon pudottamisessa auttaa, kun pitää isot nälkäpiikit loitolla. Useimmat onnistuvat syömällä 5–7 kertaa päivässä." Keskustelussamme hän ei tarkentanut, mihin tutkimuksiin tällainen kommentti perustuu. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jätettäköön se tuonnemmaksi.

Lindbladin kommentit HS:ssa ovat harmillisia ainakin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin niiden seurauksena moni ihminen voi jättää kokeilematta sellaista laihdutusruokavaliota, joka sopisi hänelle hyvin. Toiseksi koulutettujen ravitsemusterapeuttien luottamus kansan keskuudessa on kokenut kovia, ja tällaiset ajattelemattomat heitot eivät ainakaan auta parantamaan sitä.

Tiedustelinkin muutamalta sosiaalisessa mediassa aktiivisesti esiintyvältä ravitsemusasiantuntijalta, mitä mieltä he ovat Lindbladin karppauskommentista HS:ssa. Useimmat heistä eivät halunneet puuttua suoraan kollegansa sanomisiin tai kommentoida lehtijutun perusteella tai eivät ehtineet kommentoida, joten heidän osaltaan lainaan heidän aikaisempia kannanottojaan karppauksesta. Anssi Manniselle kiitos täsmäkommentista.

"Tutkimukset ovat siis osoittaneet, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on ”salonkikelpoinen” ruokavalio laihduttamisessa. Erityisesti meillä Suomessa painonhallintagurut ovat suhtautuneet jostain syystä nuivasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Syitä lienee monia, mutta tieteen tuloksia ei voi mitätöidä. VHH:lla on oma paikkansa painonhallinnassa, vaikka meillä esim. Käypä Hoito -suositus ei sitä edellenkään suosittele. Se saattaa olla monille useita eri ruokavalioita kokeilleille ainoa kokeilun arvoinen ruokavalio, ja siten ainoa tie pysyvään painonpudotukseen. Ja liikapainon pudottaminen kannattanee aina." -Reijo Laatikainen, ravitsemusterapeutti, Pronutritionist.net (Käypä Hoito -ryhmä on myöhemmin lieventänyt hieman kantaansa.)

"Jos karppaus on sitä, että syödään hedelmiä, marjoja, maitotaloustuotteita, lihaa ja rasvoja vaihdellen, eikä pelkkää pekonia ja voita, silloin vähähiilihydraattinen ruokavalio on painonhallinnan näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin rasvojen vähentäminen minimiin." -Anette Palssa, ravitsemusterapeutti, HS

"Vähähiilihydraattinen ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa ja on aivan toimiva tapa pudottaa painoa. Toisaalta painonpudotus onnistuu myös vähärasvaisella ruokavaliolla." -Jan Verho, ravitsemusterapeutti, Haastajat

"[Karppaus on] joustavasti sovellettuna hyvä ruokavalio. Ei ole oikeaa vastausta sille, kuinka paljon ravinnossa pitää olla hiilihydraatteja. Jos liikut vähän ja syöt huonoja hiilihydraatteja, voit paremmin, jos et syö niitä. Jos liikut paljon ja nautit hyviä hiilihydraatteja, voit hyvin. Hiilihydraattien vähentämistä kannattaa ilman muuta kokeilla. Voit löytää hyvän ruokavalion. Jos nälkä kasvaa, jatka hiilihydraattien syömistä. Missään muualla kuin Suomessa ei karppaamiseen yhdistetty voita, juustoa ja kermaa. Siihen mahtuu monenlaisia rasvoja, kuten öljyt, pähkinät, siemenet ja kala." -Patrik Borg, ETM, Oma Aika

"Vähähiilihydraattinen tai paleotyyppinen ruokavalio ei ole mikään ihmedieetti. Myöskään ns. pätkäpaastoa ei voida pitää ihmedieettinä, sillä ihminen on paastonnut aika ajoin, kun ruokaa ei ole yksinkertaisesti ole ollut saatavilla. Sen sijaan runsastärkkelyksinen ruokavalio on ihmedieetti, joka ei ole millään tavalla ihmisrodun luontaisen ruokavalion mukainen." -Anssi Manninen, TTM

Moni ravitsemusasiantuntija siis tietää kyllä nykyään, mistä karppauksessa on kyse. Heidän mielestään se ei ole ihmedieetti. On kovin vaikea ymmärtää, miksi Petteri Lindblad sanoo karppauksesta HS:lle tuollaista soopaa. Olisiko HS:n kirjoitus mainos, joka on naamioitu artikkeliksi? Haluavatko Hesari tai Lindblad vain herättää huomiota (klikkauksia ja mainosnäyttöjä) höpöhöpökirjoituksella? Ehkäpä todennäköisin syy on kuitenkin se, että Lindblad ei ajatellut, mitä sanoi. Ennakkoluulot puhuivat. Virheitähän sattuu toki kaikille, mutta tärkeintä olisi myöntää ja korjata ne.

Lue myös:
Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion
Täysjyvää vai ei viljaa?
Tutkittua tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

Näin karppaat vähällä rahalla

Tuleeko karppaus kalliiksi? Ei välttämättä. Monet edullisimmat elintarvikkeet ovat hyvin hiilihydraattipitoisia, mutta kun valitsee ruokaostoksensa fiksusti, voi valmistaa edullista ruokaa myös vähähiilihydraattisesti.
Päivitetty 14.1.2015 - Tarkennusta maitotuotteiden hintoihin

Tähän kirjoitukseen on koottu erilaisia vinkkejä, joiden avulla voi pienentää ruokamenojaan. Osa vinkeistä (1) on suunnattu nimenomaan karppaajille eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattajille. Osa vinkeistä (2) sopii kaikenlaisten ruokavalioiden noudattajille. Lisäksi osa vinkeistä (3) voi sopia kaikille olosuhteista ja elämäntilanteesta riippuen.

(1) Karppaajille sopivat säästövinkit

Kun ostat lihaa, valitse rasvaisempia osia. Ne ovat usein kilohinnaltaan edullisempia, ja sen lisäksi niissä on reilusti enemmän energiaa. Esimerkiksi porsaan jauhelihassa on 74 %, kasslerissa 97 % ja kyljyksessä jopa 160 % enemmän energiaa kuin porsaan ulko- tai sisäfileessä. Broilerin koipi-reidessä on 93 % ja siivissä 102 % enemmän energiaa kuin nahattomassa rintafileessä. Fiksusti valitsemalla voi siis tuplata lihasta saatavan energian vähemmällä rahalla. Näin muuta ruokaa tarvitsee ostaa vähemmän.

Valitse rasvattomien maitotuotteiden sijaan täysrasvaisia maitotuotteita. Niiden hinta on yleensä samaa suuruusluokkaa, mutta niissä on reilusti enemmän energiaa. Esimerkiksi täysmaidossa on 85 % enemmän energiaa kuin rasvattomassa maidossa. Tilamaidossa on jopa 109 % enemmän energiaa kuin rasvattomassa maidossa eli yli tuplasti. Täysmaito on hieman kalliimpaa kuin rasvaton maito, mutta energiamäärään suhteutettuna se on edullisempaa. Kun valitset kaikista maitotuotteista täysrasvaiset vaihtoehdot, muuta ruokaa tarvitsee jälleen ostaa vähemmän.

Kananmunat, jauheliha ja makkara ovat usein varsin edullisia ja monikäyttöisiä. Makkaraa kannattaa kuitenkin syödä kohtuudella, sillä prosessoidut lihajalosteet voivat olla terveysriski.

Myös maapähkinät ovat energiamääräänsä suhteutettuna varsin edullisia. Niitä on myös helppo kantaa mukana silloin, kun tarvitaan evästä, ja ne ovat todella ravinteikas lisä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.

On hyvä muistaa, että karppaaja ei tarvitse sen enempää proteiinia kuin muutkaan. Ruoan energia tulee siis suurimmaksi osaksi rasvasta.

Seuraavaan kaaviokuvaan on merkitty erilaisten hiilihydraatti- ja rasvapitoisten ruoan energianlähteiden hinta tuhatta kilokaloria kohden. Luvut on laskettu eräästä suositusta ruoan verkkokaupasta ja Finelistä, käyttäen edullisimpia löytyneitä tuotteita.

Karppaaja säästää ruokamenoissa käyttämällä rapsi- tai rypsiöljyä, oliiviöljyä, voita tai majoneesia ruoissaan maun ja käyttötarkoituksen mukaan. Jos majoneesin tekee itse, tulee siitäkin reilu säästö. Vertailun vuoksi runsashiilihydraattisista ruoista makaroni, riisi ja itse leivottu leipä ovat edullisia. Peruna ja kaupasta ostettu leipä taasen eivät ole erityisen edullisia energianlähteitä.

(2) Kaikille sopivat vinkit

Valitse aina kauden kasviksia ja juureksia. Silloin ne ovat edullisimmillaan ja tuoreimmillaan.

Osta reilusti mm. kaalia, lanttua, sipulia ja porkkanaa. Ne ovat yleensä edullisia. Niissä ei ole kovasti energiaa, mutta niistä saa joitakin ravintoaineita ja väriä, makua ja vaihtelua ruokaan.

Säilyketomaattimurska on edullista ja sopii moniin ruokiin. Siitä saa lykopeenia ympäri vuoden.

Pysähdy tarjoushyllylle, niin saat pian vanhaksi meneviä elintarvikkeita jopa puoleen hintaan. Käytä pian tai pakasta.

Pysähdy myös pakastealtaalle. Sieltä löytyy usein esim. edullisia valmiiksi paloiteltuja kasviksia ja juureksia ja seitiä.

Maitorahkasta ja raejuustosta saa proteiinia melko edullisesti.

Osta vähemmän arvostettuja kaloja kuten silakoita ja muikkuja. Ne ovat usein edullisempia kuin suuremmat, suositummat kalat.

Keitot täyttävät vatsan pienellä rahalla, ja vaihtoehtoja on lähes loputtomasti.

(3) Sekalaiset vinkit

Tarvitsetko oikeasti makeisia, roskaruokaa ja sokeripitoisia alkoholijuomia? Jätä ne satunnaiseen herkutteluun.

Jos karppaat muttet rajoita hiilihydraatteja kovin tiukasti, voit keittää perunoita ja jäähdyttää niitä jääkaapissa seuraavaan päivään asti. Osa hiilihydraateista muuttuu resistentiksi tärkkelykseksi, joka on hyväksi suoliston bakteerikannalle. Imeytyviä hiilihydraatteja jää jäljelle vähemmän.

Älä maksa liikaa marinoidusta lihasta. Ota marinadin paino huomioon vertaillessasi hintoja.

Jos sinulla on aikaa, käytä vähemmän eineksiä ja valmista enemmän ruokaa itse. Säästö on selvä.

Olisiko sinulla aikaa ja mahdollisuus kerätä marjoja tai sieniä, onkia, metsästää tai viljellä vaikka edes ikkunalaudalla tai parvekkeella? Ne voivat olla mukavia harrastuksia ja säästää hieman ruokamenoissa.

Syksyllä voi olla tarjolla ilmaisia omenoita, kun pitää silmät auki.

Jos mahdollista, käytä hyväksesi tehtaanmyymälöitä, muuta suoramyyntiä ja ruokapiirejä. Niiden kautta voi saada tuoreempaa ja edullisempaa ruokaa.

Jos olet ylipainoinen, laihduttaessa ei tarvitse syödä yhtä paljon ruokaa (energiaa) kuin ennen. Lisäksi laihdutuksen jälkeen energiantarve on laskenut.

Suunnittele ostoksesi etukäteen ja käy harvemmin ruokakaupassa. Valitse edullisin kauppa tai kauppaketju. Kanta-asiakasedut eivät välttämättä tee ruoasta halvempaa.

Maista rohkeasti uusia elintarvikkeita, jotka voivat olla edullisempia.

Etnisistä ruokakaupoista voi löytää tuttuja tai vieraita elintarvikkeita edullisemmin.

Sisäelimet voivat olla edullisia ja ravinteikkaita, jos maku ei ole vastenmielinen.

Kokeile papuja ja soijarouhetta. Ne ovat edullisia mutta voivat vaatia rohkeampaa maustamista.

Tympiikö sama halpa ruoka? Etsi netistä uusia reseptejä ja kokeile uusia mausteita.

Lopuksi

Kun otetaan huomioon rasvaisten liha- ja maitotuotteiden reilusti edullisempi hinta suhteessa niiden energiapitoisuuteen ja ravintorasvojen edullisuus ja täydennetään aterioita kauden kasviksilla ja juureksilla ja pähkinöillä, karppaus on varsin helposti yhtä edullista kuin vähärasvainen ruokavalio. Toki laajamittainen vehnäjauhojen ja vehnävalmisteiden käyttäminen olisi vielä hieman edullisempaa, mutta ne eivät ole todellakaan mitään terveystuotteita monipuoliseen rasvan käyttöön verrattuna. (Täysjyväruisjauhon hinta on reilusti vehnäjauhoa korkeampi: 0,44 euroa/1000 kcal.)

Toivottavasti kirjoituksesta on apua karppaajien tai karppausta harkitsevien ruokamenojen suunnittelussa. Kirjoitusta voidaan myös päivittää ajoittain, joten jos sinulla on hyviä vinkkejä, joita ei ole vielä luettelossa mukana, kirjoita ihmeessä kommentti!

Uusissa ravitsemussuosituksissa tuntuvasti vähemmän hiilihydraatteja

Uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten luonnos on julkaistu. Suosituksissa hiilihydraattien alaraja on tullut tuntuvasti alaspäin. Päivitetyt suomalaiset suositukset julkaistaan ensi vuonna.

Yhteispohjoismainen asiantuntijaryöryhmä laatii pohjoismaiset ravitsemussuositukset, jotka toimivat myöhemmin kansallisten ravitsemussuositusten pohjana. Ryhmän jäseninä toimivat suomesta Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab.

Luonnoksessa on tehty tuntuva muutos hiilihydraattipolitiikkaan: Tiettyä hiilihydraattien osuutta ei suositella enää lainkaan:

A reasonable range of total carbohydrate intake is, however, dependent on several factors, like quality of dietary sources of carbohydrate and the amount and quality of fatty acids in the diet. Therefore, a specific recommendation for carbohydrate intake (as E%) is not given in NNR 2012.

Sama suomeksi: Järkevä hiilihydraattien saanti riippuu useista seikoista, kuten hiilihydraattien lähteistä sekä rasvan määrästä ja laadusta, joten suositusta hiilihydraattien määrälle ei anneta. Tämän luettuani piti hieraista silmiä pari kertaa, sillä sen verran merkittävä kelkan käännös on kyseessä.

Tämä on järkevä ja rehellinen muutos. Ilmeisesti suosituksen laatijat ovat viimein ymmärtäneet ja tunnustaneet, että tieteellistä näyttöä minkään tietyn hiilihydraattien määrän ylivertaisuudesta ei ole olemassa. Eri ihmisille sopii erilainen määrä hiilihydraatteja. Kerrankin on jotakin kaunista sanottavaa ravitsemussuosituksista.

Hiilihydraattien tarkempaa määrää hakevalle luonnoksesta kuitenkin löytyy niiden määrä mutkan kautta. Proteiinin suositeltava määrä on edelleen 10-20 E% (eli prosenttia energiasta), ja rasvan suositeltava määrä on 25-40 E%, eli rasvasuosituksen ylärajaa on nostettu. Alkoholin saanniksi suositellaan korkeintaan 5 E%. Näistä voidaan vähennyslaskulla päätellä, että hiilihydraateille jäisi noin 35-65 E%, kun suositus on aikaisemmin ollut kapeampi 50-60 E%.

Suositus on tuskin edelleenkään täydellinen, mutta se on reilu hyppy oikeaan suuntaan. Kirjoittelin aikaisemmin, ettei suosituksiin voida tehdä kerralla kovin suuria muutoksia, jotta niiden uskottavuus säilyisi. Nyt ollaan kuitenkin hiilihydraattien alarajaa käytännössä laskemassa 50:stä 35:een energiaprosenttiin. Muutos on jopa 30 % tai toisella tapaa ilmaistuna 15 %-yksikköä.

Muita muutoksia suosituksen luonnoksessa ovat keskittyminen konkreettisiin elintarvikkeisiin ravintoaineiden sijaan, D-vitamiinin sekä seleenin suurempi suositeltu määrä ja pähkinöiden esiin tuominen.

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten luonnos netissä (englanniksi): NNR 2012 Draft proposal 5 June 1012

Hesari tarinoi karppaajista

Helsingin Sanomat otsikoi tänään nettisivuillaan, että väitöstutkimuksen mukaan karppaajat ovat alttiimpia diabetekselle. Otsikointi on kovin kummallinen, sillä kyseisessä tutkimuksessa ei ollut mukana karppaajia.

(Päivitys 16.4.) Tutkija Minna Similä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ei itse puhu lainkaan karppaajista julkaisussaan. Hesarin artikkelin kirjoittanut toimittaja kertoi, että otsikon on laatinut joku muu henkilö, ja että hänen itsensä mielestä se ei ole linjassa kirjoituksen kanssa. Yritän vielä selvittää, kuka tarkalleen otsikon on laatinut ja minkälaisella logiikalla.

Tämän uuden väitöstutkimuksen aineisto on saatu vanhemmasta suomalaisesta syövänehkäisututkimuksesta (SETTI). Siinä ei tutkittu karppauksen vaikutusta diabetesriskiin vaan vitamiinilisän vaikutusta syöpäriskiin. Tutkimuksessa mukana olleet henkilöt olivat tutkimuksen alkaessa 50-69-vuotiaita tupakoivia miehiä. Tutkimus alkoi vuosina 1985-88, jolloin miehet ainoan kerran täyttivät kyselylomakkeen syömisistään. Heidän syömistään myöhemmin ei seurattu. Seuranta diabeteksen suhteen päättyi vuonna 1997.

Olivatko päälle viisikymppiset tupakoivat miehet tuohon aikaan sitten karppaajia? Eivät olleet. He kertoivat syöneensä hiilihydraatteja noin 215-300 grammaa päivässä. Todellinen määrä on saattanut olla vieläkin suurempi, sillä tutkimuksissa henkilöt tyypillisesti aliraportoivat syömisiään eli kertovat syövänsä vähemmän kuin todellisuudessa syövät.

Varsinaisissa vähähiilihydraattista ruokavaliota eli karppausta käsittelevissä tutkimuksissa nimenomaan parantunut verensokerin hallinta eli pienempi diabetesriski on yksi tyypillisistä tutkimustuloksista. Karppausta ja diabetekseen sairastumista ei ole varsinaisesti vielä tutkittu, mutta espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksessa lievä hiilihydraattien vähentäminen ja rasvan (oliiviöljy tai pähkinät) lisääminen puolitti diabetesriskin, ilman liikuntaa tai laihdutusta.

Hesarin uutisointi herättää mielenkiintoisia kysymyksiä: Onko toimittaja lukenut tutkimusta ja ymmärtänyt lukemaansa? Onko otsikkoa vääristelty tarkoituksella lukijoiden kalastelemiseksi, iltapäivälehtien tyyliin? Onko Hesarin linja karppauksen vastainen, niin että myös valheellisia artikkeleja voidaan julkaista?

Tutkimuksen koko tekstin voi lukea THL:n sivuilta: Glycemic Index in Epidemiologic Study of Type 2 Diabetes (pdf). Sivuilla 6-7 on suomenkielinen tiivistelmä.

Myyttejä karppauksesta

Lahden, Oulun ja Ylivieskan seuduilla ilmestyvässä Magneettimedia-lehdessä on julkaistu tänään kirjoitukseni Myyttejä karppauksesta. Jo aikaisemmin näitä nettisivuja seuranneille kirjoituksessa ei ole välttämättä uutta tietoa, mutta te, jotka olette täällä mahdollisesti ensimmäistä kertaa, voitte löytää kirjoituksen aiheista lisätietoa ja tieteellisiä lähdeviitteitä näistä vanhemmista nettikirjoituksistani:

Mikä on vähähiilihydraattinen ruokavalio?
Näin karppaat monipuolisesti
Täysjyvää vai ei viljaa?
Pienet LDL-hiukkaset - vaiettu kolesterolisalaisuus
“Kova” rasva ei ole yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin
Matti Uusitupa ja Mikael Fogelholm, missä on ravitsemussuositusten pitkäaikaisnäyttö?
Tutkittua tietoa

Vain kaloreillako väliä?

Ainakin YLE ja Aamulehti uutisoivat tänään nettisivuillaan, että laihtuminen on kiinni ainoastaan kaloreista, ja hiilihydraateilla tai ruokavalion koostumuksella muuten ei ole merkitystä. Otsikointi ja uutisointi on tavallaan oikeassa, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Uutinen perustuu vasta julkaistuun tutkimukseen, jossa vertailtiin erilaisia proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien määriä laihdutustulokseen kahden vuoden aikana. Mitään eroja ei ruokavalioiden välillä havaittu. Varsinaista vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ollut tutkimuksessa mukana lainkaan. Suunnitelman mukaan matalin hiilihydraattien määrä oli vain noin kolmanneksen vähemmän kuin nykyisissä ravitsemussuosituksissa. Todellisuudessa erot jäivät vieläkin pienemmiksi: Kahden vuoden jälkeen ero eri ryhmien hiilihydraattien syönnissä oli vain 10 prosenttia. Kun erot ruokavalioissa ovat näin pieniä, jäävät luonnollisesti myös erot tuloksissa pieniksi.

Monissa muissakin tutkimuksissa ovat erot ruokavalioissa jääneet suunniteltua pienemmiksi. Selitys tähän voi löytyä ainakin parista seikasta: Toisaalta motivaatio laihtua voi laskea pidemmällä aikavälillä, ja toisaalta tutkimuksissa arpa voi antaa sellaisen ruokavalion, joka ei kunkin koehenkilön kropalle tai ruokakulttuurille ole sopivin mahdollinen. Tutkimuksissa tähän "arvontaan" on hyvät syyt, mutta todellisessa elämässä voimme valita itse ruokavaliomme ja onnistua siten paremmin.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion teho laihdutuksessa perustuu toki kaloreihin, energiavajeeseen. Ruokavalio kuitenkin parantaa kylläisyyttä, jolloin energiavajeen saavuttaminen etenkin pitkällä aikavälillä voi olla helpompaa kuin vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä on se avainasia. Nälkä on laihduttajan pahin vihollinen. Harva vapaudessa elävä ihminen pystyy vastustamaan nälkää ikuisesti.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Effects of 4 weight-loss diets differing in fat, protein, and carbohydrate on fat mass, lean mass, visceral adipose tissue, and hepatic fat: results from the POUNDS LOST trial

SVT: Tieteen maailma - Tiede ruokavalion takana

Ruotsissa on meneillään rasvakapina. Monet diabeetikot ovat alkaneet syödä rasvaista ruokaa, mikä on terveydenhuoltojärjestelmän edustajien mielestä vaarallista. Mutta kapinalliset kertovat voivansa paremmin kuin koskaan. Ruotsin televisio kävi läpi ravinto-ohjeiden takana olevaa tiedettä. Tämä dokumenttiohjelma on lähetetty ruotsin televisiossa syyskuussa 2011. Nyt sen voi katsoa myös YouTube-videopalvelussa suomenkielisen tekstityksen kera.

Videot YouTubessa: SVT: Tieteen maailma - Tiede ruokavalion takana (osa 1/3, osa 2/3 ja osa 3/3). Suomenkielisen tekstityksen saa näkyviin klikkaamalla CC-nappulaa videon oikeassa alakulmassa.

Alkuperäinen nimi: Vetenskapens värld - Vetenskapen bakom kostråden

Pienet LDL-hiukkaset - vaiettu kolesterolisalaisuus

LDL-kolesteroli on nimetty "pahaksi" kolesteroliksi, koska sillä on havaittu olevan yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Kuitenkin moni sairastuu näihin tauteihin, vaikka LDL-kolesteroli on alhainen, ja moni myös pysyy terveenä, vaikka LDL-kolesteroli on korkea. Mistä tämä sitten johtuu?

Mainittakoon ensin, että kolesteroliarvot eivät ole ainoa sv-tautien riskitekijä. Muita riskitekijöitä ovat mm. tupakointi, verenpaine, diabetes ja vyötärölihavuus. Mutta mikä tärkeämpää, LDL-kolesteroli koostuu sekä pienistä että suurista hiukkasista, jotka käyttäytyvät elimistössä eri tavalla. Sen vuoksi pelkästään LDL-arvoa katsomalla ei voida päätellä paljoakaan riskistä sairastua sv-tauteihin.

Pienet LDL-hiukkaset riskitekijänä

Pienet LDL-hiukkaset ovat vahva riskitekijä, paljon vahvempi kuin LDL-kolesteroli yksin. Ne ennustavat sekä verisuonten huonoa kuntoa että sairastumista sydän- ja verisuonitauteihin. Ne tarttuvat helpommin verisuonten seinämiin. Ne myöskin hapettuvat ja sokeristuvat helpommin.

Suuret LDL-hiukkaset puolestaan ovat harmittomia. Ne eivät ennusta sv-tauteihin sairastumista. Jos LDL-kolesteroli koostuu pääasiassa suurista hiukkasista, ei siis ole syytä huoleen.

Mistä tiedämme, koostuuko LDL-kolesterolimme pienistä vai suurista hiukkasista?

Tavanomaisessa verikokeessa ei selvitetä pienten ja suurten LDL-hiukkasten määrää. Sen voi kuitenkin päätellä varsin suurella tarkkuudella muista mitattavista kolesteroliarvoista. Silloin, kun triglyseridit ovat korkealla ja HDL matala, koostuu LDL pääasiassa pienistä haitallisista hiukkasista. Jos taas triglyseridit ovat matalalla ja HDL korkea, koostuu LDL pääasiassa suurista harmittomista hiukkasista.

Miten ruokavaliolla voi vaikuttaa pieniin LDL-hiukkasiin?

Kolesteroliarvot määräytyvät osin perintötekijöiden mukaan, mutta niihin voi toki vaikuttaa myös ruokavaliolla.

Pienten LDL-hiukkasten määrää voi vähentää samanlaisella ruokavaliolla, jolla triglyseridit laskevat ja HDL-kolesteroli nousee. Tällaisessa ruokavaliossa on vain vähän hiilihydraatteja ja paljon luonnollista rasvaa. Myös pahamaineinen tyydyttynyt, "kova" rasva vähentää pieniä LDL-hiukkasia ja siten vähentää sv-tautiriskiä.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on tutkitusti tehokas keino kolesteroliarvojen parantamiseen. Sillä on saavutettu jopa noin 80 % vähennys pieniin LDL-hiukkasiin. VHH-ruokavaliolla LDL-kolesteroli pysyy jokseenkin samana tai nousee, koska harmittomien suurten LDL-hiukkasten määrä kasvaa.

Miksi pienistä ja suurista LDL-hiukkasista sitten vaietaan?

Tutkijoiden piireissä pienet ja suuret LDL-hiukkaset eivät ole mikään uusi tai kiistanalainen aihe. Niistä on tiedetty jo vuosikausia ja julkaistu satoja tieteellisiä artikkeleja. Kuitenkin silloin, kun tutkijat ja terveysvalistajat puhuvat ravinnosta ja kolesteroliarvoista tavalliselle kansalle, vaikenevat he LDL-kolesterolin tarkemmasta koostumuksesta. Tähän voisi olla parikin syytä:

Ensinnäkin tieto LDL-hiukkasista romuttaa rasva-kolesteroli-sydäntautiteorian, jonka mukaan tyydyttynyt rasva nostaa LDL-kolesterolia, mikä puolestaan aiheuttaisi sydäntauteja. Teoria on virheellinen, sillä tyydyttynyt rasva nostaa LDL-kolesterolia pelkästään lisäämällä suurten ja harmittomien LDL-hiukkasten määrää, eli sydänriski ei nousekaan. Sama on havaittu laajoissa väestöntutkimuksissa: Tyydyttyneen rasvan käytöllä ei ole yhteyttä sv-tauteihin.

Toiseksi nykyään suositeltu vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio lisää pienten haitallisten LDL-hiukkasten määrää siihen verrattuna, että syötäisiin enemmän rasvaa. Käytännön syistä ravitsemussuosituksiin ei kuitenkaan ole tulossa suuria muutoksia, sillä kansa halutaan ruokkia viljalla, koska sitä tuotetaan runsaasti ja se on hyvin edullista. Pienistä LDL-hiukkasista tiedottaminen veisi uskottavuuden ravitsemussuosituksilta.

Lähteitä:

1 Cholesterol levels in small LDL particles predict the risk of coronary heart disease in the EPIC-Norfolk prospective population study
2 Lipoprotein profile in patients who survive a stroke
3 Cholesteryl ester transfer protein, low density lipoprotein particle size and intima media thickness in patients with coronary heart disease
4 Effect of short-term low- and high-fat diets on low-density lipoprotein particle size in normolipidemic subjects
5 Atherogenic normolipidemia - a new phenomenon in the lipoprotein profile of clinically healthy subjects
6 Evaluation of a new homogenous method for detection of small dense LDL cholesterol: Comparison with the LDL cholesterol profile obtained by density gradient ultracentrifugation
7 Changes in lipoprotein(a), oxidized phospholipids, and LDL subclasses with a low-fat high-carbohydrate diet
8 Small dense LDL cholesterol and coronary heart disease: results from the Framingham Offspring Study
9 LDL and HDL subclasses in acute ischemic stroke: prediction of risk and short-term mortality
10 Factors predicting cardiovascular events in statin-treated diabetic and non-diabetic patients with coronary atherosclerosis
11 Small dense LDL and VLDL predict common carotid artery IMT and elicit an inflammatory response in peripheral blood mononuclear and endothelial cells
12 Systematic review: association of low-density lipoprotein subfractions with cardiovascular outcomes
13 Carbohydrate restriction has a more favorable impact on the metabolic syndrome than a low fat diet
14 Small dense low-density lipoproteins and associated risk factors in patients with stroke
15 Small LDL-cholesterol is superior to LDL-cholesterol for determining severe coronary atherosclerosis
16 Association of low-density lipoprotein particle size and ratio of different lipoproteins and apolipoproteins with coronary heart disease
17 Circulating oxidized LDL: determinants and association with brachial flow-mediated dilation
18 Is it LDL particle size or number that correlates with risk for cardiovascular disease?
19 Comparison of the effects of four commercially available weight-loss programmes on lipid-based cardiovascular risk factors
20 Glycation of LDL in non-diabetic people: Small dense LDL is preferentially glycated both in vivo and in vitro
21 Small dense low-density lipoprotein cholesterol concentration and carotid atherosclerosis
22 Clinical use of a carbohydrate-restricted diet to treat the dyslipidemia of the metabolic syndrome
23 Impact of low-density lipoprotein particle size on carotid intima-media thickness in patients with type 2 diabetes mellitus
24 Plasma lipoproteins and triacylglycerol are predictors of small, dense LDL particles
25 Lipoprotein(a) and LDL particle size are related to the severity of coronary artery disease
26 Effects of moderate variations in macronutrient composition on weight loss and reduction in cardiovascular disease risk in obese, insulin-resistant adults
27 Significance of small dense low-density lipoprotein as a risk factor for coronary artery disease and acute coronary syndrome
28 LDL particle subclasses, LDL particle size, and carotid atherosclerosis in the Multi-Ethnic Study of Atherosclerosis (MESA)
29 Effect of a low-carbohydrate, ketogenic diet program compared to a low-fat diet on fasting lipoprotein subclasses
30 Oxidized LDL and small LDL particle size are independently predictive of a selective defect in microcirculatory endothelial function in type 2 diabetes
31 Low-density lipoprotein size and subclasses are markers of clinically apparent and non-apparent atherosclerosis in type 2 diabetes
32 Low-density lipoprotein subfractions and the long-term risk of ischemic heart disease in men: 13-year follow-up data from the Québec Cardiovascular Study
33 Separate effects of reduced carbohydrate intake and weight loss on atherogenic dyslipidemia
34 Milk-derived fatty acids are associated with a more favorable LDL particle size distribution in healthy men
35 Limited Effect of Dietary Saturated Fat on Plasma Saturated Fat in the Context of a Low Carbohydrate Diet

Leipätiedotus levittää virheellistä tietoa

Kaisa Mensonen, Leipätiedotus

Leipomoteollisuuden markkinointiyksikkö Leipätiedotus ry on julistanut leipäviikon alkaneeksi. Tämän kunniaksi Leipätiedotus on julkaissut kasan markkinointimateriaalia. Yksi materiaalin keskeisistä terveysväitteistä on, että täysjyväleipä sisältäisi hitaasti imeytyvää hiilihydraattia.

Juuri tätä selvitettiin jo 5 vuotta sitten silloisen Kansanterveyslaitoksen sekä Helsingin ja Kuopion yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa. Tutkijat mittasivat tyypillisen suomalaisen kaupallisen runsaskuituisen ruisleivän vaikutusta verensokeriin. Leivän GI-arvoksi mitattiin 77, eli se on nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Itse asiassa tuon leivän hiilihydraatit imeytyvät vereen vielä nopeammin kuin Coca Cola -virvoitusjuoman hiilihydraatit. Muissakin maissa tehdyissä tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia.

Tutkimuksessa käytetty leipä (Oululaisen jälkiuunileipä) oli Fazer Leipomoiden tuote. Fazer Leipomot on yksi Leipätiedotuksen jäsenistä, ja leipomon täytyy varmastikin olla tutkimustuloksesta tietoinen, mutta jostakin syystä Leipätiedotuksen markkinointimateriaaliin ei ole päätynyt tämä tutkimustulos, vaan sen sijaan aivan päinvastainen väite. Lisäksi olen itse ottanut Leipätiedotukseen yhteyttä jo useita vuosia sitten ja pyytänyt korjaamaan tämän myös heidän nettisivuillaan olevan terveysväitteen, mutta sitä ei suostuttu korjaamaan.

Leipäviikon markkinointimateriaali sisältää myös virheellistä tietoa ja aiheettomia uhkakuvia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Täysjyväleivässä on runsaasti nopeasti imeytyvää hiilihydraattia eikä se siten sovi hyvin VHH-ruokavalioon.

Mira Perander, Leipätiedotus

Onko Leipätiedotuksella puhtaat jauhot pussissaan? Jos leipä olisi niin terveellistä, niin miksi sen myyntiä täytyy edistää virheellisen tiedon avulla? Vahingosta tai huolimattomuudesta tuskin on kyse, sillä virheellinen tieto on ollut markkinointimateriaalissa useita vuosia korjauspyynnöistä huolimatta. Tiedosta ovat vastuussa Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen ja hallituksen puheenjohtaja Mira Perander.

Jos olet Leipätiedotuksen toimista huolissasi, niin voit lähettää palautetta Leipätiedotukselle itselleen ja mainonnan terveysväitteitä valvovalle Eviralle.

HS: Hiilihydraattien ja kevyttuotteiden kammo näkyy ruuan tuotekehityksessä

Helsingin Sanomat kertoo tuoreesta suomalaisesta ruokatutkimuksesta, jonka mukaan Rasvattomuus ja kevyttuotteet eivät enää kiinnosta suomalaisia aiempaan tapaan, vaan voin käyttö lisääntyy. Yhä useampi välttää pastaa, perunaa, leipää ja muita hiilihydraatteja. Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta. Jutussa kerrotaan myös, miten elintarvikeyhtiöt pyrkivät kehittämään kansan muuttuvia toiveita vastaavia tuotteita.

Lue koko juttu: Hiilihydraattien ja kevyttuotteiden kammo näkyy ruuan tuotekehityksessä