Kuva: Katherine Martinelli / flickr |
Tutkimuksessa oli mukana yli 15 000 henkilöä neljästä eri tutkimuskeskuksesta. He olivat 45-64-vuotiaita aloittaessaan tutkimuksen vuosina 1987-1989. Henkilöitä seurattiin keskimäärin 25 vuotta.
Tutkijat jakoivat ruokakyselylomakkeiden perusteella henkilöt eri ryhmiin sen perusteella, kuinka suuren osan energiastaan he saavat hiilihydraateista yleensäkin ja lisäksi laativat erilliset ryhmät eläinkunnan ja kasvikunnan tuotteisiin painottuville hiilihydraattimäärille.
Kun tarkasteltiin pelkkää hiilihydraattien osuutta energiansaannista, vähiten hiilihydraatteja eli hieman alle 30 prosenttia energiasta saaneilla henkilöillä oli suurempi ennenaikaisen kuoleman riski kuin 50-55 prosenttia saaneilla. Vastaavasti yli 65 prosenttia hiilihydraatteja saaneilla oli myöskin suurempi ennenaikaisen kuoleman riski.
Kasvikunnan tuotteisiin painottuvalla pisteytyksellä vähäisempi hiilihydraattien saanti oli kuitenkin yhteydessä pienempään ennenaikaisen kuoleman riskiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että 29 % proteiinista ja 49 % rasvasta tuli kasvikunnasta ja loput - suurin osa - eläinkunnasta. Vegaanilinjalla ei siis eletty, vaan lukemat ovat melko lähellä nykypäivän tyypillistä suomalaista sekaruokavaliota, etenkin proteiinin osalta. Hiilihydraattien saanti oli alimmillaan noin 37 % energiasta.
Eläinkunnan tuotteisiin painottuvalla pisteytyksellä vähäisempi hiilihydraattien saanti oli yhteydessä suurempaan ennenaikaisen kuoleman riskiin. Käytännössä 83 % proteiinista ja 72 % rasvasta tuli eläinkunnasta ja loput kasvikunnasta. Hiilihydraattien saanti oli alimmillaan noin 33 % energiasta.
Millaisia johtopäätöksiä tästä tutkimuksesta voidaan sitten tehdä?
Ei kovin pitkälle meneviä. Tutkimus oli laadultaan seurantatutkimus eikä satunnaistettu kokeellinen tutkimus, joten erilaisten tekijöiden tilastollinen yhteys ei välttämättä merkitse sitä, että toinen tekijä olisi syy ja toinen sen seuraus. Ei ole takeita siitä, että tietyn henkilöjoukon ruokavaliota matkimalla eläisi itsekin pidempään.
Ruokavalion arviointi perustui henkilöiden oman muistinsa perusteella täyttämiin lomakkeisiin, ja kukin henkilö täytti lomakkeen vain kaksi kertaa, vuosina 1987-89 ja 1993-95. Jos henkilöiden ruokailutottumukset olivat muuttuneet sen jälkeen, tutkijat ja tilastomallit eivät olleet siitä tietoisia.
Jos kontekstiksi otetaan nykyaikainen pohjoismainen vähähiilihydraattinen ruokavalio tai karppaus, niin tässä tutkimuksessa hiilihydraattien saanti oli vähimmilläänkin melko runsasta. Vain kaksi prosenttia tutkimuksen henkilöistä sai hiilihydraatteina alle 30 prosenttia energiasta, ja sekin pieni joukko keskimäärin 26 prosenttia. Grammoissa mitattuna tuo määrä on 105, jos oletetaan, etteivät henkilöt aliarvioineet syömisiään lomakkeella. Todennäköisesti siis jonkin verran enemmän.
Lisäksi pohjoismaisessa karppauksessa on tyypillistä hiilihydraattien vaihtaminen rasvaan. Tutkimuksen henkilöillä vähenevien hiilihydraattien myötä nousi rasvan lisäksi proteiinin käyttö. Proteiinin osuus saattoi nousta yli 20 prosenttiin energiasta, ja samalla rasvan osuus jäi alle 40 prosenttiin.
Tutkimuksen ruokailutavoista löytyi vielä pari erikoista yksityiskohtaa. Eläinkuntaan painottuvassa VHH-pisteytyksessä vähempiin hiilihydraatteihin yhdistyi vähempi kasvisten käyttö, vaikkei kasviksia olisi juuri tarpeen rajoittaa VHH-ruokavaliossa. Kasvikuntaan painottuvassa VHH-pisteytyksessä vähempiin hiilihydraatteihin yhdistyi tumman leivän lisäksi runsaampi vaalean leivän käyttö, mikä ei todellakaan viittaa tietoiseen karppaukseen, ja ilman vaaleaa leipää tulokset olisivat voineet olla parempiakin.
Tämän tutkimuksen tulokset olivat varsin yhteneväisiä muutaman vuoden takaisten vastaavien yhdysvaltalaisten NHS- ja HPFS-tutkimusten kanssa. Niissäkin käytettiin eläinkuntaan ja kasvikuntaan painottuvia VHH-pisteytyksiä. Voit lukea niistä lisää alempana olevasta linkistä.
Oma näkemykseni on, että nämä tutkimukset eivät kerro kovinkaan paljon pohjoismaisesta karppauksesta, mutta karppaajankin kannattaa tietenkin koostaa ruokavalio monipuolisesti ja mahdollisimman vähän prosessoiduista aineksista eläin- ja kasvikunnasta. Kasvikunnan rasva on ollut suotuisaa sydän- ja verisuonitautien verestä mitatuille riskitekijöille myös kokeellisissa tutkimuksissa. Sitä kannattanee käyttää vähintään puolet rasvasta, välttäen yksipuolista kookosrasvan käyttöä ja runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältäviä siemenöljyjä. Erityisesti oliiviöljyn terveellisyydestä on hyvää näyttöä.
Tutkimus julkaistiin The Lancet Public Health -lehdessä. Dietary carbohydrate intake and mortality: a prospective cohort study and meta-analysis
Lue myös:
"Kasvipohjainen" karppaus voi laskea kuolleisuutta