Harvard-professorit: rasvaraja poistettava ravitsemussuosituksista

Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kehottavat poistamaan rasvan ylärajan ravitsemussuosituksista. Huonot hiilihydraatit ovat uhka terveydelle.

Dariush Mozaffarian

Yhdysvalloissa valmistellaan uusia ravitsemussuosituksia. Tällä hetkellä ne ovat eräänlaisessa luonnosvaiheessa, ja luonnoksesta on jo poistettu kehoitukset rajoittaa rasvan määrää ravinnossa. Maineikkaat Harvardin yliopiston professorit ja tutkijat Dariush Mozaffarian ja David Ludwig kirjoittivat The Journal of the American Medical Association (JAMA) -tiedelehteen ja esittivät tukensa rasvarajoituksen poistamiselle.

Suosituksen luonnoksessa todettiin, ettei rasvan vähentäminen ja hiilihydraattien lisääminen vähennä sydän- ja verisuonitautien riskiä eikä myöskään ehkäise lihomista. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota rasvan laatuun ja syödä terveellisiä ruokia. Luonnos lopettaisi neljä vuosikymmentä valloillaan olleen pyrkimyksen rasvan rajoittamiseen.

David Ludwig

Mozaffarian ja Ludwig kirjoittivat, että rasvarajoitus perustui huoleen ravinnon kolesterolista ja tyydyttyneestä ("kovasta") rasvasta, joiden luultiin lisäävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kova rasva vaikuttaa edullisesti HDL-kolesteroliin ja triglyseridiarvoon ja sillä on hyvin vähäinen vaikutus LDL-partikkeleihin hiilihydraatteihin verrattuna. Tämän vuoksi kovan rasvan vaihtaminen hiilihydraatteihin ei ole laskenut sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lisäksi rasvan rajoittaminen on rajoittanut myös terveellisten rasvojen kuten pähkinöiden, kasviöljyjen ja rasvaisen kalan käyttöä ja lisännyt prosessoitujen hiilihydraattien kuten valkoisen viljan, perunavalmisteiden ja lisätyn sokerin käyttöä.

Professorien mukaan kokeellisista tutkimuksista on saatu vahvistus sille, että nykysuositusta (Yhdysvalloissa 35 E%) reilummin terveellistä rasvaa sisältävät ruokavaliot vähentävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sen sijaan vähärasvaisen ruokavalion tehosta sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen ja lihavuuden ehkäisyssä ei ole näyttöä. Valkoinen vilja ja lisätty sokeri pikemminkin kasvattavat metabolisen oireyhtymän, lihavuuden ja sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Viimeisimmissä suomalaisissa rasvitsemussuosituksissa vuodelta 2014 rasvan määrän ylärajaa on nostettu aikaisemmasta 35 prosentista 40 prosenttiin energiasta. Valkoisesta viljasta ja lisätystä sokerista eli ns. höttöhiilareista varoitellaan, muttei mielestäni kovinkaan pontevasti. Noin puolet suomalaisten syömistä hiilihydraateista ovat höttöhiilareita.

Uusien ravitsemussuositusten lopullinen muoto Yhdysvalloissa jää vielä arvailtavaksi. Ne julkaistaan ilmeisesti muutaman kuukauden kuluttua.

Kirjoitus julkaistiin The Journal of the American Medical Association -lehdessä: The 2015 US Dietary Guidelines; Lifting the Ban on Total Dietary Fat
Lue myös: Fat Is Back: Time To Stop Limiting Dietary Fats, Experts Say - Forbes

Kivikauden ruokavalio vastaan ravitsemussuositukset

Kuva: dollen / flickr

Kivikauden ruokavalio oli terveellisempi kuin ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio ylipainoisilla naisilla kaksi vuotta kestäneessä ruotsalaistutkimuksessa.
Tutkimuksessa oli mukana 70 naista, jotka olivat noin 55-65 vuoden ikäisiä ja ylipainoisia (painoindeksi keskimäärin 33) mutta muuten terveitä. Naiset jaettiin satunnaisesti noudattamaan joko kivikautista ruokavaliota tai pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota kahden vuoden ajaksi. Tämä tutkimus on siis harvinaista herkkua, koska satunnaistetut ruokavaliokokeet ovat harvemmin näin pitkiä, ja lisäksi viljatonta ruokavaliota on tutkittu varsin vähän.

Todellisen kivikautisen ruokavalion, jota kutsutaan myös paleoruokavalioksi, sisältö on vaihdellut melko paljon eri alueilla. Tässä tutkimuksessa siihen kuului vähärasvaista lihaa, kalaa, kanamunia, kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja kasviöljyä (rypsi ja oliivi). "Pehmeitä" rasvoja neuvottiin suosimaan. Ruokavaliolla vältettiin maitotuotteita, viljatuotteita, lisättyä suolaa ja prosessoituja rasvoja sekä sokereita. Kasviöljyn sisältymisestä kivikautiseen ruokavalioon voi olla montaa mieltä, mutta tässä tutkimuksessa mentiin näillä.

Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio oli peräisin pohjoismaisista ravitsemussuosituksista vuodelta 2004. Siinä painotettiin runsaskuituisia viljatuotteita ja vähärasvaisia maitotuotteita.

Kummallakaan ruokavaliolla ei ollut tarkoituksena rajoittaa ravinnon energian määrää.

Käytännössä toteutuneissa ruokavalioissa oli seuraavanlaisia eroja:

• Kivikautisessa ruokavaliossa oli enemmän proteiinia ja rasvaa kuin suositusten mukaisessa ruokavaliossa. Proteiinin määrä ei kuitenkaan noussut tavoitteeseen asti.
• Kivikautisessa ruokavaliossa oli enemmän "pehmeää" rasvaa ja kolesterolia kuin suositusten mukaisessa ruokavaliossa.
• Kivikautisessa ruokavaliossa oli vähemmän hiilihydraatteja kuin suositusten mukaisessa ruokavaliossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää näiden ruokavalioiden vaikutusta vartalon rasvan määrään ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.

Kuuden kuukauden kohdalla vartalon rasvan määrä oli vähentynyt kivikautisella ruokavaliolla 6,5 kg ja suositusten mukaisella ruokavaliolla 2,6 kg. Tutkimuksen päätyttyä, kahden vuoden kohdalla, rasvan määrä oli vähentynyt kokonaisuudessaan 4,6 kg kivikautisella ruokavaliolla ja 2,9 kg suositusten mukaisella ruokavaliolla. Tämä ero ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä. Samansuuntaisia tuloksia saatiin vyötärönympäryksessä.

Kuuden kuukauden kohdalla veriarvoissa (insuliini, verensokeri, verenpaine, herkkä CRP, kokonaiskolesteroli, LDL, triglyseridit) mitattiin selkeästi parempia muutoksia kivikautisella ruokavaliolla kuin suositusten mukaisella ruokavaliolla. Kahden vuoden kohdalla erot olivat kaventuneet, ja pelkästään triglyseridiarvo oli parempi kivikauden ruokavaliolla niin, että ero oli tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimuksessa kävi kuten monessa muussakin vastaavanlaisessa tutkimuksessa: kuuden kuukauden tai yhden vuoden jälkeen koehenkilöiden ruokavalio alkoi lähestyä heidän tavanomaista ruokavaliotaan. Samalla erot eri ryhmien terveystuloksissa kaventuivat. Pidemmällä aikavälillä onkin tärkeää valita sellainen ruokavalio, jonka noudattaminen tuntuu itselle mielekkäältä. Tässä tutkimuksessa 37 % henkilöistä keskeytti suositusten mukaisen ruokavalion ja 23 % kivikautisen ruokavalion noudattamisen.

Tämä tutkimus vahvistaa myös aikaisempia tutkimustuloksia siitä, että viljaton ruokavalio voi olla terveellisempi kuin täysjyväviljapainotteinen ruokavalio.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. Long-term effects of a Palaeolithic-type diet in obese postmenopausal women: a 2-year randomized trial

Ravitsemussuositukset johtivat sydänkohtaukseen

Menestyvä lääkäri oli noudattanut vuosikymmenten ajan vähärasvaista ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota. Nyt hän on sairastunut sepelvaltimotautiin.

67-vuotias Pertti Vantaalta heräsi eräänä yönä yhtäkkiä kovaan kipuun hartioissa ja käsivarressa. Särkylääke ei auttanut, ja oireet kasvoivat nopeasti hengenahdistukseksi ja oksenteluksi. Pertti, joka on lääkäri itsekin, ymmärsi, että jotakin oli pahasti vialla, ja hän tilasi ambulanssin.

Sairaalassa selvisi karu totuus. Pertti oli saanut sydänkohtauksen. Sentin pätkällä sepelvaltimoa oli kaventuma, joka tukki 90 prosenttia suonesta. Kaventuma voi syntyä, kun suonen kolesterolikertymän pinta repeää ja siihen kasvaa verihyytymä. Suoneen tehtiin pallolaajennus, suonen sisään laitettiin ohut rakennetta tukeva verkko, ja Pertti pääsi kahden päivän kuluttua kotiin.

Pertti oli ravitsemussuositusten vähärasvaisen ruokavalion puolestapuhuja. Hän suosi ruokavaliossaan kasviksia, hedelmiä, marjoja ja kuitupitoista täysjyväleipää. Hän laittoi hyvällä omatunnolla sokeria kahviin ja marjakiisseliin, koska hän samalla käytti vähärasvaisia tuotteita ja vältti rasvaista ruokaa kuten viinereitä ja jäätelöä. Pertti vältteli erityisesti kovan rasvan käyttöä.

"Sairastuminen olli sattumaa ja huonoa arpaonnea, josta ei voi valittaa. Kuitenkin minulla oli onnea, koska on täysin mahdollista kuolla ensimmäiseen sydänkohtaukseen", sanoi huojentunut Pertti leikkauksen jälkeen.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen WHI-tutkimuksen mukaan vähärasvainen ruokavalio on haitallinen sydän- ja verisuonitauteja tai aikuistyypin diabetesta sairastaville.

Kuten kuvasta voi ehkä jo arvata, tämä kirjoitus on iltapäivälehtien tasoa. Ehkäpä sen vuoksi, että Ilta-Sanomat on käyttänyt toistuvasti samaa ideaa. Emmehän me oikeasti tiedä, johtuiko Pertin sydänkohtaus hänen ruokavaliostaan vai jostakin muusta seikasta. Emme edes tarkalleen tiedä, mitä kaikkea Pertti on vuosien varrella syönyt.

Ilta-Sanomat hehkutti lööpissään aikaisemmin tämä vuonna, että suomalaisnaisen karppaus päättyi sydänkohtaukseen. Sama kaava toistui tällä viikolla, kun Ilta-Sanomat uutisoi, että karppaus päättyi aivohalvaukseen. Lööpeistä ja otsikoista ei tietenkään löydy sairaustapausten todellisia syitä, eikä voikaan löytyä. Pääasia, että herätetään tietynlaista huomiota. Sairauksia ei koskaan yhdistetä ravitsemussuositusten ruokavalioon.

En tiedä, onko Ilta-Sanomien tarkoituksena ollut kalastella lukijoita vai mielistellä mainostajia vai sekä että, mutta joka tapauksessa lehden olisi parempi keskittyä vaikkapa julkkisten vilautuksiin ja lopettaa ravitsemushuuhaan levittäminen. Miksi amatööritoimittajien pitäisi leikkiä ihmisten terveydellä?

Pertin sukunimi on jätetty tästä kirjoituksesta tarkoituksella pois, koska tarkoitus ei ole ilkkua hänen huonolle onnelleen vaan kiinnittää huomiota Ilta-Sanomien toimituksen ammatilliseen tasoon ja arvomaailmaan.

Uusissa ravitsemussuosituksissa tuntuvasti vähemmän hiilihydraatteja

Uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten luonnos on julkaistu. Suosituksissa hiilihydraattien alaraja on tullut tuntuvasti alaspäin. Päivitetyt suomalaiset suositukset julkaistaan ensi vuonna.

Yhteispohjoismainen asiantuntijaryöryhmä laatii pohjoismaiset ravitsemussuositukset, jotka toimivat myöhemmin kansallisten ravitsemussuositusten pohjana. Ryhmän jäseninä toimivat suomesta Mikael Fogelholm ja Ursula Schwab.

Luonnoksessa on tehty tuntuva muutos hiilihydraattipolitiikkaan: Tiettyä hiilihydraattien osuutta ei suositella enää lainkaan:

A reasonable range of total carbohydrate intake is, however, dependent on several factors, like quality of dietary sources of carbohydrate and the amount and quality of fatty acids in the diet. Therefore, a specific recommendation for carbohydrate intake (as E%) is not given in NNR 2012.

Sama suomeksi: Järkevä hiilihydraattien saanti riippuu useista seikoista, kuten hiilihydraattien lähteistä sekä rasvan määrästä ja laadusta, joten suositusta hiilihydraattien määrälle ei anneta. Tämän luettuani piti hieraista silmiä pari kertaa, sillä sen verran merkittävä kelkan käännös on kyseessä.

Tämä on järkevä ja rehellinen muutos. Ilmeisesti suosituksen laatijat ovat viimein ymmärtäneet ja tunnustaneet, että tieteellistä näyttöä minkään tietyn hiilihydraattien määrän ylivertaisuudesta ei ole olemassa. Eri ihmisille sopii erilainen määrä hiilihydraatteja. Kerrankin on jotakin kaunista sanottavaa ravitsemussuosituksista.

Hiilihydraattien tarkempaa määrää hakevalle luonnoksesta kuitenkin löytyy niiden määrä mutkan kautta. Proteiinin suositeltava määrä on edelleen 10-20 E% (eli prosenttia energiasta), ja rasvan suositeltava määrä on 25-40 E%, eli rasvasuosituksen ylärajaa on nostettu. Alkoholin saanniksi suositellaan korkeintaan 5 E%. Näistä voidaan vähennyslaskulla päätellä, että hiilihydraateille jäisi noin 35-65 E%, kun suositus on aikaisemmin ollut kapeampi 50-60 E%.

Suositus on tuskin edelleenkään täydellinen, mutta se on reilu hyppy oikeaan suuntaan. Kirjoittelin aikaisemmin, ettei suosituksiin voida tehdä kerralla kovin suuria muutoksia, jotta niiden uskottavuus säilyisi. Nyt ollaan kuitenkin hiilihydraattien alarajaa käytännössä laskemassa 50:stä 35:een energiaprosenttiin. Muutos on jopa 30 % tai toisella tapaa ilmaistuna 15 %-yksikköä.

Muita muutoksia suosituksen luonnoksessa ovat keskittyminen konkreettisiin elintarvikkeisiin ravintoaineiden sijaan, D-vitamiinin sekä seleenin suurempi suositeltu määrä ja pähkinöiden esiin tuominen.

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten luonnos netissä (englanniksi): NNR 2012 Draft proposal 5 June 1012

Myyttejä karppauksesta

Lahden, Oulun ja Ylivieskan seuduilla ilmestyvässä Magneettimedia-lehdessä on julkaistu tänään kirjoitukseni Myyttejä karppauksesta. Jo aikaisemmin näitä nettisivuja seuranneille kirjoituksessa ei ole välttämättä uutta tietoa, mutta te, jotka olette täällä mahdollisesti ensimmäistä kertaa, voitte löytää kirjoituksen aiheista lisätietoa ja tieteellisiä lähdeviitteitä näistä vanhemmista nettikirjoituksistani:

Mikä on vähähiilihydraattinen ruokavalio?
Näin karppaat monipuolisesti
Täysjyvää vai ei viljaa?
Pienet LDL-hiukkaset - vaiettu kolesterolisalaisuus
“Kova” rasva ei ole yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin
Matti Uusitupa ja Mikael Fogelholm, missä on ravitsemussuositusten pitkäaikaisnäyttö?
Tutkittua tietoa

Miksi ravitsemussuositukset eivät voi onnistua?

Ravitsemussuosituksilla vaikutetaan mm. laitosruokailuun ja terveydenhuollossa annettaviin ravitsemusneuvoihin. Tämän vuoden kesäkuussa julkaistaan uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset, joiden pohjalta laaditaan myös seuraavat suomalaiset ravitsemussuositukset. Suositusten voisi olettaa tarjoavan parhaat mahdolliset ravitsemusneuvot, mutta muutaman käytännön rajoituksen vuoksi näin ei kuitenkaan voi koskaan tapahtua.

1. Ravitsemussuositukset eivät voi poiketa kovinkaan paljon siitä, miten kansa todellisuudessa syö. Jos siis kansa syö epäterveellisesti, niin myös suositusten täytyy olla varsin epäterveelliset. Suosituksissa voi olla korkeintaan pieniä muutoksia terveellisempään suuntaan.

2. Ravitsemussuosituksiin ei voida tehdä suuria muutoksia. Jos näin tehtäisiin, niin myönnettäisiin, että edellisissä suosituksissa oli merkittäviä virheitä. Suosituksilta ja niiden laatijoilta menisi uskottavuus. Tutkittuun tietoon perustuvan optimaalisen ruokavalion toteutuminen suosituksissa voisi siis vaatia useamman vuosikymmenen.

3. Ravitsemussuositusten täytyy tarjota sama ruokavaliomalli kaikille. Muutenhan ne eivät vaikuttaisi todellisilta suosituksilta ollenkaan tai ne voisivat olla liian monimutkaiset. Onko kansa niin tyhmä, että sille voi antaa vain äärimmäisen yksinkertaisia neuvoja? Todellisuudessahan meillä on jo aika paljon tutkittua tietoa ja käytännön kokemusta siitä, että eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio.

4. Ravitsemussuositusten täytyy perustua viljaan huolimatta siitä, onko vilja terveellistä. Maanviljely ja viljatuotteet ovat niin keskeinen osa länsimaiden kulttuuria ja taloutta, että käytännössä niitä on pakko suositella. Viljaan perustuvan ja viljattoman ruokavalion eroista on aika vähän tutkittua tietoa, mutta tämänhetkinen tieto viittaa siihen, että viljaton ruokavalio on terveellisempi.

5. Viime vuosina ravitsemuskeskusteluun ja -politiikkaan on tullut mukaan voimakas pyrkimys tuottaa ruokaa ekologisemmin. Ekologisempi vaihtoehto voikin monesti olla myös terveellisempi, mutta tuskin kuitenkaan aina.

Näistä edellämainituista syistä johtuen on varsin epätodennäköistä, että ravitsemussuositukset koskaan tarjoaisivat kaikkein terveellisimmän mahdollisen ruokavalion tai perustuisivat järkevään kokonaiskuvaan parhaasta tutkimustiedosta.

Valitettavasti suomalaiset ravitsemussuositukset tällä hetkellä ovat monilta osin puutteellisia. Useita vuosikymmeniä sitten Yhdysvalloissa lobattiin poliittisella päätöksellä ravitsemussuosituksiin runsaasti viljatuotteita ja vähän rasvaa sisältävä ruokavaliomalli. Sama vähärasvainen malli on käytännössä kopioitu Suomen ja monien muiden maiden ravitsemussuosituksiin. Suomalaisista ravitsemussuosituksista löytyy mm. sellaisia hölmöyksiä, että maidon kerma, broilerin nahka ja lihan näkyvä rasva pitäisi heittää roskiin, ja että välttämättömiä rasvahappoja kannattaisi ottaa pitkälle prosessoidusta kasvirasvasta eli margariinista.

Suomessa myös Pohjois-Karjala-projekti on ollut yksi ravitsemussuositusten keskeisistä vaikuttajista. Vasta aivan viime vuosina kuitenkin myös projektin vetäjä Pekka Puska itse on myöntänyt, ettei projekti itse asiassa todistanutkaan yhtään mitään.

Vähärasvaista ruokavaliomallia on vasta sen käyttöönoton jälkeen testattu parilla pitkäaikaisella ravitsemustutkimuksella (MRFIT, WHI), mutta mitään terveyshyötyä siitä ei ole havaittu. Mallin tieteellinen anti perustuukin lähinnä näennäistieteeseen: oletuksiin, että rasvan suurempi osuus lihottaisi (siis vaikka kalorit pysyvät ennallaan) ja aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja. Nämä oletukset tiede on jo kauan sitten kumonnut.

Yhden erittäin hyvän neuvon suositusten laatijat ovat kuitenkin antaneet: suosituksia ei ole kenenkään pakko noudattaa.

Ruotsin terveysviranomaiset suosittelevat diabeetikoille karppausta vaihtoehtona

Ruotsin terveysviranomaiset (Socialstyrelsen) ovat julkaisseet uudistetut tieteelliseen näyttöön perustuvat ravitsemussuositukset diabeetikoille. Suosituksissa annetaan neljä vaihtoehtoa: Perinteinen (vähärasvainen) ruokavalio, perinteinen ruokavalio hitailla hiilihydraateilla, kohtuullisen vähähiilihydraattinen ruokavalio ja välimeren ruokavalio.

Kohtuullisen vähähiilihydraattinen ruokavalio koostuu lihasta, merenelävistä, kananmunista, kasviksista, palkokasveista ja muusta kasviproteiinista. Lisättyä rasvaa saadaan oliiviöljystä ja voista. Tässä ruokavaliossa on vähemmän sokeria, leipää, perunaa, riisiä ja muita viljatuotteita sekä juureksia kuin perinteisessä ruokavaliossa.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion hyötyinä mainitaan matalampi verensokeri aterioiden jälkeen sekä suotuisat vaikutukset "pitkäsokeriin" (HbA1c), painonhallintaan ja kolesteroliarvoihin.

Myös perinteisen vähärasvaisen ruokavalion noudattajia neuvotaan varomaan, ettei rasvan sijaan syödä liian paljon sokeria tai tärkkelystä sisältäviä ruokia kuten esimerkiksi keksejä, mehua, leipää tai aamiaismuroja.

Lähde: Kost vid diabetes - en vägledning till hälso- och sjukvården (pdf, ruotsiksi)

Uutuuskirja Parantavat rasvat

TV:stäkin tuttu yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi sekä liikuntafysiologi Jani Somppi ovat kirjoittaneet kirjan Parantavat rasvat, jossa kerrotaan, mistä rasvasodassa on kysymys, elintarviketeollisuuden kytköksistä, ravintosuositusten haasteista, kevyttuotteiden haitoista, ravinneköyhästä ruokavaliosta ja rasvojen tarpeellisuudesta.

Kirjassa kritisoidaan suomalaisia ravitsemussuosituksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Raija Kara ja muut suositusten puolustajat ovatkin jo kritisoimassa kirjaa iltapäivälehdessä. Karan mukaan Somppien suosittelema ruokavalio on ekologisesti kestämätön, elitistinen ja harkitsematon. Lue lisää Iltalehden jutusta: Uutuuskirja sytytti rasvasodan

Erikoista Raija Karan kommentissa on se, että hänen itsensä allekirjoittamat suomalaiset ravitsemussuositukset neuvovat heittämään mm. kerman, broilerin nahan ja muun näkyvän eläinrasvan roskiin, mikä ei todellakaan ole mikään ekoteko. Kara ei myöskään ole useista pyynnöistä huolimatta suostunut kommentoimaan ravitsemussuositusten tieteellistä taustaa.

Alla kustantajan kirjoittama kirjan esittelyteksti kokonaisuudessaan:

Diabetes, verenpaine, kolesteroli, ylipaino, astma… Apua! Miksi kevytlevitteet, ruokaympyrät ja lääkkeet eivät auta?

Tämän kirjan luettuasi tiedät, mistä rasvasodassa on kysymys, elintarviketeollisuuden kytköksistä, ravintosuositusten haasteista, kevyttuotteiden haitoista, ravinneköyhästä ruokavaliosta ja rasvojen tarpeellisuudesta.

Jo lapsena ruokavalio alkaa vääristyä, kun kouluruoasta saa niukasti vitamiineja ja rasvoja mutta paljon tärkkelystä. Tämä ei tue kasvavan lapsen kehitystä eikä paranna keskittymis- ja oppimiskykyä. Elämän loppupäässä taas ylilääkityt vanhukset syövät kevytlevitteillä höystettyä ruokaa ja kärsivät rasvaliukoisten vitamiinien puutteesta.

Kirjassa kerrotaan vähähiilihydraattisen dieetin perusteista ja parantavista rasvoista sekä annetaan ohjeita ruokavalion muuttamiseen. Mukana on myös parantumistarinoita kirjoittajien klinikalta. Pelkästään voin ja kalaöljyn lisääminen ruokavalioon auttaa monia voimaan paremmin ja toipumaan mm. kivuista, suolistovaivoista ja allergioista. Lähde mukaan mielenkiintoiselle ja valaisevalle matkalle rasvojen maailmaan!

Suomalaisten ravitsemussuositusten taustalla elintarvike- ja lääketeollisuus

Vasta valmistuneen selvityksen mukaan suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat suurelta osin niistä hyötyvien yritysten rahoittamiin tutkimuksiin. Ravitsemussuosituksissa neuvotaan syömään runsaasti viljatuotteita, vähärasvaisia maitotuotteita ja kohtuullisesti kasviöljyä.

Suositusten taustalla olevissa tutkimuksissa on useissa ollut rahoittajana elintarvike- tai lääketeollisuus. Rahoittajien joukossa on muun muassa viljatuotteita ja kasviöljyä tuottavia suuryrityksiä, meijereitä sekä leipomoita.

Suomalaisten suositusten pohjana olevia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laativa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm vahvistaa tiedon. Hänen mukaansa suurimmassa osassa tutkimuksista ei ole teollisuuden rahoitusta, mutta rahoitus ei sulje pois tutkimusten käyttöä suosituksia laadittaessa. Tutkimukset valitaan tieteellisen laadun mukaan.

Mennäänpä sitten asiaan. Tätä kirjoitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti. Tarkoitus on hieman ilkkua Helsingin Sanomien ja YLEn viimeaikaiselle otsikoinnille sekä uutisoinnille ja lähdekritiikille yleensäkin. Tutkimusten tekemiseen tarvitaan rahaa, ja sen rahan on tultava jostakin. Osa rahoituksesta tulee julkiselta sektorilta ja osa yrityksiltä. Kaikkien teollisuuden haarojen tarkoitus on tehdä voittoa, ja usein yritykset rahoittavat tutkimuksia, joiden tuloksien ne toivovat olevan tuotteilleen suotuisia. Ulkopuolisen rahoittajan mukanaolo ei välttämättä tarkoita sitä, että tutkijat olisivat epärehellisiä tai tutkimuksen tulos virheellinen. Terveisiä Hesarille ja YLElle!