Miksi ravitsemussuositukset eivät voi onnistua?

Ravitsemussuosituksilla vaikutetaan mm. laitosruokailuun ja terveydenhuollossa annettaviin ravitsemusneuvoihin. Tämän vuoden kesäkuussa julkaistaan uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset, joiden pohjalta laaditaan myös seuraavat suomalaiset ravitsemussuositukset. Suositusten voisi olettaa tarjoavan parhaat mahdolliset ravitsemusneuvot, mutta muutaman käytännön rajoituksen vuoksi näin ei kuitenkaan voi koskaan tapahtua.

1. Ravitsemussuositukset eivät voi poiketa kovinkaan paljon siitä, miten kansa todellisuudessa syö. Jos siis kansa syö epäterveellisesti, niin myös suositusten täytyy olla varsin epäterveelliset. Suosituksissa voi olla korkeintaan pieniä muutoksia terveellisempään suuntaan.

2. Ravitsemussuosituksiin ei voida tehdä suuria muutoksia. Jos näin tehtäisiin, niin myönnettäisiin, että edellisissä suosituksissa oli merkittäviä virheitä. Suosituksilta ja niiden laatijoilta menisi uskottavuus. Tutkittuun tietoon perustuvan optimaalisen ruokavalion toteutuminen suosituksissa voisi siis vaatia useamman vuosikymmenen.

3. Ravitsemussuositusten täytyy tarjota sama ruokavaliomalli kaikille. Muutenhan ne eivät vaikuttaisi todellisilta suosituksilta ollenkaan tai ne voisivat olla liian monimutkaiset. Onko kansa niin tyhmä, että sille voi antaa vain äärimmäisen yksinkertaisia neuvoja? Todellisuudessahan meillä on jo aika paljon tutkittua tietoa ja käytännön kokemusta siitä, että eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio.

4. Ravitsemussuositusten täytyy perustua viljaan huolimatta siitä, onko vilja terveellistä. Maanviljely ja viljatuotteet ovat niin keskeinen osa länsimaiden kulttuuria ja taloutta, että käytännössä niitä on pakko suositella. Viljaan perustuvan ja viljattoman ruokavalion eroista on aika vähän tutkittua tietoa, mutta tämänhetkinen tieto viittaa siihen, että viljaton ruokavalio on terveellisempi.

5. Viime vuosina ravitsemuskeskusteluun ja -politiikkaan on tullut mukaan voimakas pyrkimys tuottaa ruokaa ekologisemmin. Ekologisempi vaihtoehto voikin monesti olla myös terveellisempi, mutta tuskin kuitenkaan aina.

Näistä edellämainituista syistä johtuen on varsin epätodennäköistä, että ravitsemussuositukset koskaan tarjoaisivat kaikkein terveellisimmän mahdollisen ruokavalion tai perustuisivat järkevään kokonaiskuvaan parhaasta tutkimustiedosta.

Valitettavasti suomalaiset ravitsemussuositukset tällä hetkellä ovat monilta osin puutteellisia. Useita vuosikymmeniä sitten Yhdysvalloissa lobattiin poliittisella päätöksellä ravitsemussuosituksiin runsaasti viljatuotteita ja vähän rasvaa sisältävä ruokavaliomalli. Sama vähärasvainen malli on käytännössä kopioitu Suomen ja monien muiden maiden ravitsemussuosituksiin. Suomalaisista ravitsemussuosituksista löytyy mm. sellaisia hölmöyksiä, että maidon kerma, broilerin nahka ja lihan näkyvä rasva pitäisi heittää roskiin, ja että välttämättömiä rasvahappoja kannattaisi ottaa pitkälle prosessoidusta kasvirasvasta eli margariinista.

Suomessa myös Pohjois-Karjala-projekti on ollut yksi ravitsemussuositusten keskeisistä vaikuttajista. Vasta aivan viime vuosina kuitenkin myös projektin vetäjä Pekka Puska itse on myöntänyt, ettei projekti itse asiassa todistanutkaan yhtään mitään.

Vähärasvaista ruokavaliomallia on vasta sen käyttöönoton jälkeen testattu parilla pitkäaikaisella ravitsemustutkimuksella (MRFIT, WHI), mutta mitään terveyshyötyä siitä ei ole havaittu. Mallin tieteellinen anti perustuukin lähinnä näennäistieteeseen: oletuksiin, että rasvan suurempi osuus lihottaisi (siis vaikka kalorit pysyvät ennallaan) ja aiheuttaisi sydän- ja verisuonitauteja. Nämä oletukset tiede on jo kauan sitten kumonnut.

Yhden erittäin hyvän neuvon suositusten laatijat ovat kuitenkin antaneet: suosituksia ei ole kenenkään pakko noudattaa.