Karppaus ja lapset

Äidinmaidon tunnustetaan olevan vastasyntyneelle parasta ravintoa. Siinä rasvasta tulee noin puolet enemmän energiaa kuin hiilihydraateista. Kaksi vuotta täyttäneille kuitenkin suositellaan ruokavaliota, jossa rasvasta tulee lähes puolet vähemmän energiaa kuin hiilihydraateista. Samalla jotkut ravitsemusasiantuntijat varoittelevat, etteivät lapset saa missään tapauksessa karpata. Energiaravintoaineiden suhteet menevät siis päälaelleen lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.

Suomalaiset ravitsemussuositukset esittävät asian näin:

"Lapsen kasvaessa rasvan osuutta vähennetään vähitellen ja energia korvataan vastaavasti hiilihydraateilla. Noin kaksivuotiaan lapsen ruokavaliossa suositeltava rasvan osuus kokonaisenergiansaannista on sama kuin aikuistenkin eli noin 30 E%."

Suosituksissa hiilihydraattien osuus on 55 E%. Niissä ei perustella mitenkään sitä, miksi lapsen energiaravintoaineiden suhdetta muutetaan noin radikaalisti. Jos kuitenki lapsen ravinnossa säilytettäisiin sama rasvan ja hiilihydraattien suhde kuin äidinmaidossa, ja proteiinin määrää nostettaisiin 15 E%:iin, niin rasvan osuudeksi tulisi 51 E% ja hiilihydraattien osuudeksi 34 E%. Tämä ei olisi missään nimessä tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio, mutta siinä olisi kuitenkin reilusti vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Se vastaisi myös paremmin metsästäjä-keräilijäheimojen keskimääräistä ruokavaliota ennen laajamittaista maanviljelyä (Cordain, 2000).

Kannattaako varoitteluihin lasten karppauksesta sitten uskoa? Vähähiilihydraattista ruokavaliota on tutkittu jo jonkin verran lapsilla. Olen koonnut tähän löytämiäni tutkimuksia ja lopuksi teen niistä pienen yhteenvedon.

(1) A 6-month, office-based, low-carbohydrate diet intervention in obese teens

Koehenkilöt: 12-18-vuotiaita ylipainoisia nuoria
Ruokavalio: Korkeintaan 50 grammaa hiilihydraattia päivässä
Kesto: 6 kuukautta
Vaikutukset: Keskimäärin 5 kg painon pudotus, parantunut itsetunto

(2) The effect of low-carbohydrate diet on left ventricular diastolic function in obese children
(3) Right ventricular subclinical diastolic dysfunction in obese children: the effect of weight reduction with a low-carbohydrate diet

Koehenkilöt: 9-14-vuotiaita ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Korkeintaan 30 E% hiilihydraattia
Kesto: 6 kuukautta
Vaikutukset: Keskimäärin 5 kg painon pudotus, insuliiniherkkyys parani, sydämen toiminta parani

(4) Progressive bone mineral content loss in children with intractable epilepsy treated with the ketogenic diet

Koehenkilöt: 5-9-vuotiaita epileptikkolapsia
Ruokavalio: Ketogeeninen, hiilihydraattia ja proteiinia yhteensä 10 E%
Kesto: 15 kuukautta
Vaikutukset: Luuston terveys heikkeni ja kasvu hidastui

(5) Effect of low-carbohydrate, unlimited calorie diet on the treatment of childhood obesity: a prospective controlled study

Koehenkilöt: Ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Korkeintaan 30 g hiilihydraattia
Kesto: 2 kuukautta
Vaikutukset: Keskimäärin 5 kg painon pudotus

(6) Unlimited Energy, Restricted Carbohydrate Diet Improves Lipid Parameters in Obese Children

Koehenkilöt: 6-12-vuotiaita ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Korkeintaan 30 g hiilihydraattia
Kesto: 10 viikkoa
Vaikutukset: Kokonaiskolesteroli ja triglyseridit laskivat

(7) Low-carbohydrate (low & high-fat) versus high-carbohydrate low-fat diets in the treatment of obesity in adolescents

Koehenkilöt: 12-18-vuotiaita ylipainoisia nuoria
Ruokavalio: Vähähiilihydraattinen (?)
Kesto: 12 viikkoa
Vaikutukset: Painon lasku, matalampi insuliinitaso ja parempi insuliiniherkkyys

(8) Influence of weight-loss diets with different macronutrient compositions on health-related quality of life in obese youth

Koehenkilöt: 12-18-vuotiaita ylipainoisia nuoria
Ruokavalio: Vähähiilihydraattinen joko vähä- tai runsasrasvaisena
Kesto: 12 viikkoa
Vaikutukset: Painon lasku, vähähiilihydraattisella ja vähärasvaisella terveyteen liittyvä elämänlaatu ("health-related quality of life") parani

(9) Efficacy of low-carbohydrate diet in the treatment of obesity in adolescents

Koehenkilöt: Ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Ketogeeninen eli hyvin vähähiilihydraattinen
Kesto: (?)
Vaikutukset: Painon lasku, paremmat kolesteroliarvot, insuliiniherkkyyden parantuminen, ruokahalun pienentyminen

(10) Ketogenic diet for the treatment of refractory epilepsy: a 10 year experience in children

Koehenkilöt: 1-12-vuotiaita epileptikkolapsia
Ruokavalio: Ketogeeninen, hiilihydraattia ja proteiinia yhteensä 10 E%
Kesto: 2 vuotta
Vaikutukset: Hyvä kohtausten hallinta, haittavaikutukset harvinaisia

(11) A comparative study of two diets in the treatment of primary exogenous obesity in children

Koehenkilöt: 6-14-vuotiaita ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Ketogeeninen eli hyvin vähähiilihydraattinen
Kesto: 8 viikkoa
Vaikutukset: Painon pudotus, triglyseridit laskivat, paremmat insuliiniarvot ja sokerinsieto

(12) Effects of a low-carbohydrate diet on weight loss and cardiovascular risk factor in overweight adolescents

Koehenkilöt: Ylipainoisia nuoria
Ruokavalio: Korkeintaan 40 g hiilihydraattia
Kesto: 12 viikkoa
Vaikutukset: Keskimäärin 10 kg painon pudotus, kolesteroliarvot paranivat

(13) Comparison of Two Hypocaloric Diets in Obese Children

Koehenkilöt: 7-16-vuotiaita ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Proteiinipaasto
Kesto: 10 viikkoa
Vaikutukset: Painon pudotus

(14) Nutritional status and bone mineral mass in children treated with ketogenic diet

Koehenkilöt: 3-16-vuotiaita epileptikkolapsia
Ruokavalio: Ketogeeninen ruokavalio, 3 E% hiilihydraattia
Kesto: 6 kuukautta
Vaikutukset: Ei muutoksia kasvussa ja luuterveydessä

(15) Effects of dietary macronutrient content on glucose metabolism in children

Koehenkilöt: Normaalipainoisia terveitä lapsia ja nuoria
Ruokavalio: 30 E% hiilihydraattia
Kesto: 7 päivää
Vaikutukset: Nuorilla huonompi insuliiniherkkyys kuin vähärasvaisella ruokavaliolla, muita muutoksia ei havaittu

(16) Effect of dietary therapy in a school health program for obese children

Koehenkilöt: Ylipainoisia lapsia
Ruokavalio: Vähähiilihydraattinen, runsasproteiininen
Kesto: 3 kuukautta
Vaikutukset: Painon pudotus

(17) Changes in intraventricular septal thickness, left ventrical wall thickness and left ventricular volume in obese adolescents on a high protein weight reducing diet

Koehenkilöt: Ylipainoisia nuoria
Ruokavalio: Vähähiilihydraattinen, runsasproteiininen
Kesto: 2-3 kuukautta
Vaikutukset: Keskimäärin 14 kg painon pudotus, ei muutoksia sydämen koossa

(18) Long-term outcomes of children treated with the ketogenic diet in the past

(Kyselytutkimus)
Koehenkilöt: 2-26-vuotiaita epileptikkoja, jotka ovat noudattaneet ketogeenistä ruokavaliota vähintään kuukauden ajan ja lopettaneet ruokavalion yli 6 kuukautta ja keskimäärin 6 vuotta sitten
Ruokavalio: Ketogeeninen eli hyvin vähähiilihydraattinen ruokavalio
Kesto: Vähintään 1 kk ruokavaliolla
Pitkän aikavälin vaikutukset: Hyvä kohtausten hallinta. Lähes kaikki perheet suosittelisivat ruokavaliota muillekin epileptikoille. Kokonaisuudessaan ei vakavia haittavaikutuksia. Ruokavalio hidasti hieman kasvua, mutta se on parantunut lopettamisen jälkeen. Aikuisilla painoindeksi keskimäärin 22,2.

Yhteenveto

Lähes kaikissa tutkimuksissa koehenkilöt olivat joko ylipainoisia tai epilepsiaa sairastavia lapsia. Vähähiilihydraattista ruokavaliota on tutkittu paljon nimenomaan epileptikoilla, koska se vähentää tehokkaasti kohtauksia, ja sen mahdollisia haittavaikutuksia halutaan selvittää.

Ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla VHH-ruokavalio pudotti painoa ja paransi muutenkin terveyttä useissa tutkimuksissa. Merkittäviä haittavaikutuksia ei havaittu.

Epileptikoiden hoidossa käytetty hyvin tiukka VHH-ruokavalio oli myös kokonaisuudessaan turvallinen, joskin se voi hidastaa hieman kasvua ja heikentää luita. Nämä haittavaikutukset saattavat johtua pienemmästä proteiinin määrästä, sillä tyypillisessä ketogeenisessä ruokavaliossa proteiinia on vain noin puolet ravitsemussuositusten määrästä.

Oma näkemykseni

Normaalipainoiselle ja terveelle lapselle tiukka hiilihydraattien rajoitus ei ole tarpeen, joskin tuskin se on erityisen vaarallistakaan. Hyvä lähtökohta voisi olla noin kolmannes tai puolet vähemmän hiilihydraatteja ja vastaavasti enemmän rasvaa kuin nykyisissä ravitsemussuosituksissa. Tällainen ruokavalio on lähempänä äidinmaidon koostumusta ja evoluutionäkökulmaa. Päiväkodeissa ja kouluissa lapset saavat joka tapauksessa paljon hiilihydraatteja lautasilleen.

Uskon, että lasten elimistö - kuten aikuistenkin - sopeutuu suureenkin vaihteluun rasvan ja hiilihydraattien määrässä. Lisäksi kullekin parhaiten sopiva ruokavalio on yksilöllistä ja riippuu perimästä ja elämäntavoista. Jos lapsi on ylipainoinen, voi hiilihydraatteja vähentää reilumminkin, kunnes paino normalisoituu. Jos lapsella on paljon liikuntaharrastuksia, voi hiilihydraatteja syödä enemmän. Jos taas lapsi istuu suuren osan ajasta tietokonepelien äärellä, on parempi syödä vähemmän.

Vilja voi olla jonkinlaiselle vähemmistölle terveydellinen ongelma, vaikka se onkin kulttuurimme kannalta keskeinen elintarvike. Jos lapsella on selittämättömiä terveysongelmia, voi kokeilla, auttaisiko viljan välttäminen. Hiilihydraatteja saa myös mm. perunasta ja muista juureksista, riisistä, hedelmistä, marjoista, pavuista ja maitotuotteista.

Ottaisin tähän vastaan mielelläni kommentteja ja kokemuksia perheiltä, joissa lapset noudattavat VHH-ruokavaliota eli "karppaavat". Muistattehan myös määritellä hieman tarkemmin lastenne ruokavalion, jotta tiedämme, mistä tarkalleen puhutaan. Blogin sivupalkista löytyy myös aiheeseen liittyvä äänestys (sopiiko kohtuullinen hiilihydraattien vähentäminen lapsille).

Lue myös: Näin karppaat monipuolisesti

Näin karppaat monipuolisesti

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla rajoitetaan yleensä viljatuotteiden käyttöä tuntuvasti tai lopetetaan niiden käyttö kokonaan. Viljatuotteet ovat suomalaisten ruokavaliossa melko yleinen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde, joten onkin esitetty epäilyksiä siitä, että VHH-ruokavalio olisi yksipuolinen. Todellisuudessa kaikki vitamiinit ja kivennäisaineet saa varsin helposti ilmankin viljatuotteita.

Toki mikä tahansa ruokavalio voi olla yksipuolinen, jos kiinnittää liian vähän huomiota siihen, mitä syö. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin helppo rakentaa monipuoliseksi. Se ei vaadi suurta panostusta tai tuoteselosteiden lukemista. Tässä artikkelissa on paljon konkreettisia esimerkkejä siitä, mistä eri vitamiineja ja kivennäisaineita voi saada VHH-ruokavaliolla. Luettelo ei ole täydellinen - muitakin lähteitä on olemassa. Useimmat mainitut elintarvikkeet ovat aivan tavallista suomalaista perusruokaa.

Yhteenveto

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on monipuolinen, kun siihen sisältyy seuraavia elintarvikkeita: Monipuolisesti porsaanlihaa, naudanlihaa, broileria, kaloja, kananmunia ja tofua proteiinin tarpeen mukaan. Syö myös hieman maksaa - pienikin määrä on varsinainen vitamiinipommi. Erityisesti naisille hieman veriruokia. Manteleita ja pähkinöitä proteiinin ja energian tarpeen mukaan ja sen verran kuin vatsassa tuntuu hyvältä. Puoli kiloa tai miksei hieman enemmänkin kasviksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä. Kasviksista erityisesti paprika, porkkana, lehtikaali, parsakaali, kukkakaali, punajuuri ja pinaatti ovat ravinteikkaita. Marjojen aatelia ovat musta- ja punaherukka. Jonkin verran juustoa ja muita makeuttamattomia maitotuotteita. Herkutteluun myös kaakaota tai tummaa suklaata. Vaihda tavallinen suola mineraalisuolaan.

Esimerkkilähteitä

Ravintoaineiden saantisuositukset on tässä ilmoitettu aikuisten miesten ja naisten keskiarvona, paitsi raudan kohdalla miehille ja naisille erikseen. Annospainot ja hiilihydraattien määrä on yleensä pyöristetty ylöspäin kokonaiseen grammalukemaan.

A-vitamiini (800 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

5 g maksaa
104 g porkkanaa (6 g hiilihydraattia)
105 g lehtikaalia (5 g hh)
124 g savustettua rasvaista kalaa

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

152 g kananmunaa (3 kpl)

D-vitamiini (7,5 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

61 g paistettua kalaa
105 g tonnikalaa

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

171 g kananmunaa (3 kpl)

E-vitamiini (9 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

35 g manteleita (3 g hh)
60 g hasselpähkinöitä (3 g hh)
37 g ruokaöljyä
83 g maapähkinöitä (11 g hh)

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

205 g lohifileetä
237 g kananmunaa (4 kpl)

B1-vitamiini (tiamiini) (1,3 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

147 g sianlihaa
145 g maapähkinöitä (20 g hh)

B2-vitamiini (riboflaviini) (1,5 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

50 g maksaa (2 g hh)

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

278 g broilerin koipireittä nahkoineen
203 g kananmunaa (4 kpl)
417 g täysmaitoa (2 lasia) (20 g hh)
300 g sianlihaa

B3-vitamiini (niasiini) (17,5 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

138 g broileria nahkoineen
99 g maksaa (4 g hh)
103 g tonnikalaa
145 g kalkkunan rintafileetä
157 g lohifileetä
169 g naudanlihaa
199 g sianlihaa
92 g maapähkinöitä (13 g hh)

B6-vitamiini (pyridoksiini) (1,45 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

158 g maksaa (7 g hh)
323 g broileria nahkoineen
259 g broilerin rintaleikettä nahkoineen
186 g kalaa
316 g kalkkunan rintafileetä

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

208 g sianlihaa

Foolihappo (350 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

29 g maksaa (2 g hh)
270 g tofua (7 g hh)

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

164 g punajuurta (12 g hh)
302 g kananmunaa (5,5 kpl)
204 g kukkakaalia (5 g hh)
146 g lehtikaalia (6 g hh)
183 g parsaa (3 g hh)
155 g parsakaalia (4 g hh)
160 g maapähkinöitä (21 g hh)

B12-vitamiini (kobalamiini) (2 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

3 g maksaa
43 g kalaa
80 g kananmunaa (1,5 kpl)
143 g naudanlihaa
200 g broilerin koipireittä nahkoineen
200 g kalkkunan rintafileetä
334 g sianlihaa

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

250 g täysmaitoa (iso lasi) (12 g hh)

C-vitamiini (75 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

63 g mustaherukkaa (1,25 dl) (5 g hh)
122 g kiiviä (1 iso) (8 g hh)
43 g paprikaa (neljännes) (2 g hh)
148 g appelsiinia (1 pieni) (14 g hh)
183 g mandariinia (4 pientä tai 2 melko suurta) (16 g hh)
125 g mansikkaa (2,5 dl) (11 g hh)
63 g parsakaalia (2 g hh)
69 g lehtikaalia (3 g hh)
122 g kukkakaalia (3 g hh)
171 g marjoja (3 dl) (13 g hh)

Kalsium (800 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

222 g silakkaa
187 g sardiinia öljyssä ja tomaattikastikkeessa (1 g hh)
646 g täysmaitoa (3 lasia) (31 g hh)
115 g sinihomejuustoa
95 g leipäjuustoa (3 g hh)

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

323 g täysmaitoa (1,5 lasia) (16 g hh)
342 g maitorahkaa (11 g hh)
209 g muikkua

Fosfori (600 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

154 g maksaa (7 g hh)
334 g maitorahkaa (10 g hh)
325 g broileria nahkoineen
239 g kalaa

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

143 g kananmunaa (3 kpl)
190 g sianlihaa

Kalium (3300 mg)

Hyviä lähteitä:

200 g naudanpaistia, 800 mg kaliumia
200 g broilerin rintafilettä, 760 mg kaliumia
200 g broilerin koipi-reisi nahkoineen, 660 mg kaliumia
185 g tonnikalaa öljyssä, 870 g kaliumia
200 g pakasteseitiä, 880 mg kaliumia
100 g fetajuustoa (4 g hh), 480 mg kaliumia
1 rkl kaakaojauhetta (1 g hh), 210 mg kaliumia
50 g ruskeita/valkoisia papuja (20 g hh), 643 mg kaliumia
35 g/ 1/2 dl manteleita (3 g hh), 259 mg kaliumia
35 g/ 1/2 dl maapähkinöitä (5 g hh), 235 mg kaliumia
80 g (1 kpl) punajuurta (6 g hh), 360 mg kaliumia
100 g herkkusieniä (1 g hh), 364 mg kaliumia
120 g avokadoa (1 kpl) (1 g hh), 480 mg kaliumia
100 g parsakaalia (2 g hh), 400 mg kaliumia
100 g porkkanaa (6 g hh), 390 mg kaliumia
100 g kukkakaalia (3 g hh), 370 mg kaliumia
100 g mustaherukkaa (8 g hh), 340 mg kaliumia

Tavallisen suolan sijaan kannattaa käytää mineraalisuolaa.

5 g mineraalisuolaa, 894 mg kaliumia

Magnesium (315 mg)

Hyviä lähteitä:

1 rkl kaakaojauhetta (1 g hh), 32 mg magnesiumia
35 g/ 1/2 dl manteleita (3 g hh), 98 mg magnesiumia
35 g/ 1/2 dl maapähkinöitä (5 g hh), 63 mg magnesiumia
200 g tofua (5 g hh), 222 mg magnesiumia
200 g kalaa, 52 mg magnesiumia
200 g broilerin rintafileetä, 52 mg magnesiumia
185 g tonnikalaa öljyssä, 80 mg magnesiumia
100 g pinaattia (1 g hh), 59 mg magnesiumia
100 g herneitä (10 g hh), 40 mg magnesiumia
100 g parsakaalia (2 g hh), 24 mg magnesiumia
100 g kesäkurpitsaa (3 g hh), 22 mg magnesiumia
100 g jäävuori/lehtisalaattia (1 g hh), 21 mg magnesiumia
100 g punajuurta (7 g hh), 20 mg magnesiumia

Tavallisen suolan sijaan kannattaa käytää mineraalisuolaa.

5 g mineraalisuolaa, 55 mg magnesiumia

Rauta (miehet 9 mg, naiset ennen vaihdevuosia 15 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

22/36 g verta
42/69 g verilettuja (2/3 kpl) (7/11 g hh)
62/103 g maksaa (3/5 g hh)
135/224 g poronlihaa
188/313 g tonnikalaa öljyssä
347 g naudanfilettä (miehet)

Puolet päivän tarpeesta saa esimerkiksi seuraavista:

289 g naudanfilettä (naiset)
180/300 g kananmunaa (3/5,5 kpl)

Hyviä lähteitä:

100 g kookosmaitoa (3 g hh), 3,3 mg rautaa
35 g/ 1/2 dl manteleita (3 g hh), 1,8 mg rautaa

Sinkki (8 mg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

141 g maksaa (6 g hh)
206 g naudanfileetä
196 g bulgarian jogurttia (7 g hh)
308 g kalkkunan rintafileetä
286 g sianlapaa/kyljystä
400 g sianlihaa
200 g muikkuja
445 g kalaa

Hyviä lähteitä:

50 g edamjuustoa, 2,1 mg sinkkiä

Jodi (150 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

72 g katkarapua
231 g lohifileetä

Hyviä lähteitä:

5 g mineraalisuolaa, 105 µg

Seleeni (45 µg)

Päivän koko tarpeen saa esimerkiksi seuraavista:

188 g broileria nahkoineen
93 g maksaa (4 g hh)
201 g kalaa
258 g sianlihaa
299 g naudanlihaa

Ravintokuitu (25-35 g)

Kuitua ei elimistö varsinaisesti tarvitse, mutta siitäkin on annettu saantisuositus.

Hyviä lähteitä:

200 g avokadoa (keskikokoinen), 9,6 g kuitua
100 g herkkutattia, 6 g kuitua
50 g (3/4 dl) hasselpähkinöitä (2 g hh), 8,8 g kuitua
50 g (3/4 dl) maapähkinöitä (7 g hh), 7,9 g kuitua
50 g (3/4 dl) manteleita (4 g hh), 3,6 g kuitua
176 g päärynää (keskikokoinen) (14 g hh), 6,8 g kuitua
100 g mustaherukkaa (8 g hh), 5,8 g kuitua
100 g punaherukkaa (8 g hh), 5 g kuitua
95 g kiiviä (keskikokoinen) (7 g hh), 2,4 g kuitua
100 g marjoja (8 g hh), 3,5 g kuitua
190 g appelsiinia (keskikokoinen) (17 g hh), 4 g kuitua
160 g omenaa (keskikokoinen) (15 g hh), 2,9 g kuitua
100 g parsakaalia (2 g hh), 2,5 g kuitua
100 g porkkanaa (6 g hh), 2,5 g kuitua
100 g munakoisoa (4 g hh), 2,5 g kuitua
100 g punajuurta (7 g hh), 2,5 g kuitua
100 g kukkakaalia (3 g hh), 2,3 g kuitua
100 g keräkaalia (5 g hh), 2,1 g kuitua

Asiattomia viestejä karppauksesta?

Tiedotusvälineissä paljon esillä olleet professorit Mikael Fogelholm ja Matti Uusitupa ovat valittaneet, että he, samoin kuin monet muut ravitsemusasiantuntijat, saavat karppaajilta asiattomia viestejä kritisoituaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tällaiset kertomukset ovat saaneet varsin paljon palstatilaa. Onko kyseessä todella niin laaja ilmiö, kun annetaan ymmärtää? Kysyin sosiaalisessa mediassa, Facebookissa ja blogeissa, esiintyviltä asiantuntijoilta, ovatko he saaneet asiattomia viestejä.

Blogia pitävistä ravitsemusasiantuntijoista Anssi Manninen, Patrik Borg, Jan Verho, Sanna Talvia ja Reijo Laatikainen kertoivat, että he eivät ole saaneet asiattomia viestejä. Osa heistä on kuitenkin huomannut keskustelupalstoilla joitakin ei niin mairittelevia viestejä.

Anette Palssa kertoi, että hän ei ole pitkään aikaan saanut asiattomia viestejä. Vuosia sitten, kun hän oli enemmän TV-ohjelmissa esillä, hän sai joitakin puheluita ja viestejä, joissa hänen toimintaansa arvosteltiin. Palssa yrittää tietoisesti välttää tilanteita, joissa hänet voidaan ymmärtää väärin tai hän ei voi esittää asiaansa riittävän laajasta näkökulmasta. Hän katsoo, että hänen kantansa eivät ole kovin tiukkoja, joten ne tuskin ärsyttävät ihmisiä paljoakaan.

Palssa oli yksi niistä, joita pyydettiin mukaan A-talkin karppauskeskusteluun. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt ohjelman aiheen vuoksi, vaan sen takia, että hän ei siinä vaiheessa tiennyt, ketä muut keskustelijat olisivat. Hänen mielestään osa "ravitsemussodasta" on median aiheuttamaa.

Janne Huovila kertoi, että sähköpostiin hän ei ole saanut herjausviestejä, mutta sosiaaliseen mediaan sellaisia on välillä tullut. Hän näkee blogeissa positiivisen puolen; on rakentavaa käydä keskusteluja eri tavalla ajattelevien kanssa, ja blogeissa myös asiantuntijoilla on mahdollisuus sanoa kovemmin epäkohdista.

Vera Mikkilän väitöskirja uutisoitiin erittäin epäonnistuneella otsikolla, ja sen jälkeen hän sai sähköpostiinsa jonkin verran asiattomia viestejä. Eräs henkilö alkoi soitellakin. Jollakin keskustelupalstalla kirjoitettiin, että väitöskirjan tulokset ovat vääristeltyjä, mikä oli loukkaavaa.

Hanna Partanen on saanut vuosien mittaan paljon postia, josta on ollut kiitoksia suurempi osa kuin vihapostia. Osaan hän on vastannutkin, jos viesti on lähetetty kirjoittajan omalla nimellä. Jonkin verran herjaa hän on saanut osakseen, mutta ei uhkauksia. (Mikkilällä ja Partasella ei ole omia blogeja.)

Mielestäni Reijo Laatikainen osoitti erityisen tervettä asennetta nettikritiikkiin, kun hän kertoi A-talkissa, että hän sai haastavaa postia, jossa hänen tietojaan kyseenalaistettiin, ja sen johdosta hän ryhtyi itse tutkimaan kirjallisuutta ja oppi paljon uutta.

Janne Huovila tiivistää sosiaalisessa mediassa olevien ravitsemusasiantuntijoiden ajatuksia näin:

"On päivän selvää, että erilaisissa asemissa olevien ravitsemusasiantuntijoiden suhde julkiseen keskusteluun on erilainen. Eikä se kerro suoraan ammattitaidosta. Olisi hienoa jos suurempi osa ravitsemusvaikuttajista tulisi sosiaaliseen mediaan. Mutta niin kauan kun karppauksen näkyvimmät mielipidevaikuttajat käyvät henkilökohtaista ajojahtia, on se vaikeaa. Nyt tarvittaisiin nöyrempää yhteiseen pussiin pelaamista. Vaikka ravitsemusvaikuttajien asiaton häirintä olisi vähäisempaa kuin media antaa ymmärtää, on se silti tuomittavaa eikä vie keskustelua eteenpäin."

Aina eivät asiantuntijatkaan mieti sanomisiaan järin tarkkaan. Jo vuosia sitten THL:n pääjohtaja Pekka Puska rinnasti vähähiilihydraattisen ruokavalion rotanmyrkkyyn. Mikael Fogelholmin mielestä karppaajien huono käytös johtuu ehkä hiilihydraattien puutteesta, ja Matti Uusituvan mielestä suomalaiset ovat hitaita ja uusymmärtämättömiä, kun eivät ymmärrä syödä terveellisesti, ja karppaus on kuin uskonlahko.

Ei kuitenkaan anneta muutaman henkilön leimata koko ammattikuntaa! Ravitsemusterapeuteista ja muista ravitsemusasiantuntijoista suurin osa on kuitenkin fiksuja ihmisiä. Eikä myöskään anneta muutamien karppaajien asiattomien viestien leimata kaikkia Suomen noin puolta miljoonaa karppaajaa. Joukko on suuri, ja siihen mahtuu monenlaisia ihmisiä. Eiväthän kaikki muslimitkaan ole terroristeja.

Asiattomien viestien lähettely ei tietenkään ole millään tasolla hyväksyttävää, ja erilaisten keskustelufoorumien tulisi kiinnittää enemmän huomiota keskustelun valvontaan, mutta jollakin tasolla ilmiön taustat ovat kuitenkin ymmärrettävissä. Kuvitellaan, että joku henkilö laihtuu ja parantaa terveyttään karppaamalla. Sitten asiantuntija, joka ei ole ruokavalioon oikeasti edes perehtynyt, tölväisee tiedotusvälineissä, että karppaus on vain muotidieetti, joka aiheuttaa ravintoaineiden puutostiloja ja tukkii verisuonet. Karppaaja saa sitten kuulla seitsemännen kerran lähipiiriltään tai työkavereiltaan, että joko nyt lopetat tuon vaarallisen ruokavalion. Oma hyvä olo ja terveyden hallinta on mitätöity.

Tällaista tapahtui paljon joitakin vuosia sitten. Nykyään tapahtuu vähemmän, kun tutkittu tieto ja ihmisten kokemukset lisääntyvät. Ennakkoluuloihin perustuva tiedotus vähenee. Sellaiset ravitsemusasiantuntijat, jotka tutkivat ennen kuin hutkivat, ovat pääasiassa saaneet olla asiattomilta viesteiltä rauhassa.

Anette Palssa osuu oikeaan siinä, että suurin osa "sodasta" on tiedotusvälineiden aiheuttamaa ja lietsomaa. Erityisesti iltapäivälehdet, ja osa muistakin lehdistä, tuntuvat julkaisevan mitä tahansa, kunhan se herättää huomiota ja vahvoja tunteita. Usein tuntuu siltä, että ihan normaalilla älyllä varustetun toimittajan tulisi huomata artikkelia kirjoittaessaan, että faktat eivät ole kohdallaan, ja kaikkia asian puolia ei ole tuotu esiin. Silti artikkeli julkaistaan, ja seuraavana päivänä uusi samanlainen. Ehkäpä asiattomat viestit tulisikin suunnata lehtien toimituksiin, mutta malttakaa mielenne. Lähettäkää sinne asiallisia viestejä, joissa pahoittelette lehden harkitsematonta linjaa.

Kansan ja ravitsemusasiantuntijoiden välisen kuilun kaventamiseksi on ehdotettu asiantuntijoiden rantautumista sosiaaliseen mediaan, ja se olisi minunkin mielestäni hyvä idea. Ajatusten vaihto sosiaalisessa mediassa on suurimmaksi osaksi asiallista, kuten siellä jo mukana olevat asiantuntijat kertovat. Vaarana asiantuntijoille on lähinnä se, että auktoriteetti kyseenalaistetaan, ja mahdollisesti pinttyneitä käsityksiä joutuu pohtimaan uudelleen, jos niitä joutuu perustelemaankin.

Valtion ravitsemuslinjan edustajia ei vielä juurikaan löydy sosiaalisesta mediasta. Pari poikkeusta olen kuitenkin löytänyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on Facebook-sivu, jossa voi keskustella ajankohtaisista aiheista. Lisäksi Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänteellä on blogi, jossa olen bongannut Sydänliiton asiantuntijoita vastaamassa kommentteihin. Ehkäpä asiallinen keskustelu voisi jatkua näissä, yllämainittujen asiantuntijoiden blogien ja Facebook-sivujen lisäksi. Kunnioittakaa toisianne!