Katsauksessa oli mukana sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla tehtyjä tutkimuksia, mutta niistä valtaosa käsitteli tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikkoja.
Tutkimuksissa, joissa noudatettiin vähähiilihydraattista ruokavaliota, onnistuttiin laskemaan koehenkilöiden pitkäsokeria (HbA1c, sokerihemoglobiini) kuudessa tutkimuksessa kymmenestä. Myös muut verensokerin hallintaan ja insuliiniherkkyyteen liittyvät veriarvot paranivat. Koehenkilöt pystyivät usein vähentämään verensokeria alentavaa lääkitystään. Lisäksi HDL-kolesteroli parani, minkä voi katsoa olevan sydän- ja verisuonitautiriskin kannalta edullinen muutos.
Suomessa Diabetesliitto ja Duodecim-lääkäriseuran Käypä hoito -ohjeet suosittelevat diabeetikoille vähärasvaista ruokavaliota. Tällaisen ruokavalion teho todettiin tutkimuksissa kovin vaatimattomaksi. Vain yhdessä tutkimuksessa seitsemästä onnistuttiin laskemaan pitkäsokeria. Samoin vain yhdessä tutkimuksessa seitsemästä saavutettiin muutoksia kolesteroliarvoihin. Siinä laskivat sekä kokonaiskolesteroli että HDL-kolesteroli, joten käytännön merkitys jää kysymysmerkiksi.
Hiilihydraattien glykeemisellä indeksillä (GI) eli niiden imeytymisnopeudella, ravintokuidulla tai täysjyväviljalla ei havaittu juurikaan mitään vaikutusta diabeetikkojen terveyteen. Osassa tutkimuksista täysjyvä kuitenkin laski matalan tason tulehdusta.
Myös rasvan laadun vaikutusta selvitettiin. Verensokerin hallintaan vaikutusta ei näyttänyt olevan. Yhdessä tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan vähentämisellä saavutettiin pieni vähennys eräässä triglyseridien alaryhmässä aterian jälkeen. Lisäksi kalan omega-3-rasvahapot laskivat triglyseridejä.
Proteiinin määrän lisäämisestä oli pientä etua sokeri- ja rasva-arvoihin niillä diabeetikoilla, jotka eivät sairasta munuaistautia. Tautiin jo sairastuneilla proteiinin määrän vähentämisellä ei ollut vaikutusta. Sekä munuaistautia että albuminuriaa sairastavilla soijaproteiinin osuuden lisääminen saattaa parantaa kolesteroliarvoja.
Pähkinöillä ei ollut vaikutusta verensokerin hallintaan. Kolesteroliarvoja ne paransivat osassa tutkimuksista. Palkokasveilla tai maitotuotteilla ei ollut merkittävää vaikutusta kumpaankaan.
Välimeren ruokavaliolla ei ollut vaikutusta verensokerin hallintaan, mutta se paransi HDL-kolesterolia ja triglyseridejä osassa tutkimuksista.
Tutkimus julkaistiin Diabetes Care -lehdessä. Macronutrients, Food Groups, and Eating Patterns in the Management of Diabetes - A systematic review of the literature, 2010
Diabeteksen ravitsemushoidon nykytilanne Suomessa on sikäli kummallinen, että sekä Suomen Diabetesliitto että Lääkäriseura Duodecim suosittelevat hoito-ohjeissaan diabeetikoille vähärasvaista ruokavaliota, joka on siis tutkitun tiedon mukaan tehotonta verensokerin laskemisessa. Nämä molemmat järjestöt ovat vain "puolivirallisia" yhdistyksiä ilman minkäänlaista virkavastuuta, mutta käytännössä potilaat hoidetaan hyvin pitkälle niiden pillin mukaan.
Molemmilla järjestöillä on eturistiriita: Niillä on taloudellisia sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen, joka hyötyy taloudellisesti verensokeria laskevan lääkityksen myynnistä eli korkeasta verensokerista. Jos vaikkapa kansanedustajilla havaittaisiin eturistiriitoja, niin niihin kyllä viranomaiset puuttuisivat ja suuret tiedotusvälineet hutkisivat jo ennen kuin on kunnolla tutkittukaan.
Osa lääkäreistä jo toki rohkenee suositella diabeetikoille vähähiilihydraattista ruokavaliota, tai ainakin hiljaa hyväksyä sen, mutta onko koko maan tilanteelle tehtävissä mitään?
Tässä olisi tärkeä imo täsmentää, mitä diabetesta on tutkittu.
VastaaPoistaJaksaks fiksata? :)
Kat
Kiitoksia huomiosta. Lisätty pieni tarkennus:
VastaaPoistaKatsauksessa oli mukana sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla tehtyjä tutkimuksia, mutta niistä valtaosa käsitteli tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikkoja.
Kiitos lisäyksestä. :)
VastaaPoistaKat
Hmm, ihan toisenlaiseen johtopäätökseen päätyi tämä meta-analyysi:
VastaaPoistaDietary Fiber for the Treatment of Type 2 Diabetes
Mellitus: A Meta-Analysis
Robert E. Post, MD, MS, Arch G. Mainous III, PhD, Dana E. King, MD, MS,
and Kit N. Simpson, DrPH
J Am Board Fam Med 2012;25:16 –23.
Background: The evidence of the relationship between fiber intake and control of diabetes is mixed.
The purpose of this study was to determine if an increase in dietary fiber affects glycosylated hemoglobin
(HbA1c) and fasting blood glucose in patients with type 2 diabetes mellitus.
Methods: Randomized studies published from January 1, 1980, to December 31, 2010, that involved
an increase in dietary fiber intake as an intervention, evaluated HbA1c and/or fasting blood glucose as
an outcome, and used human participants with known type 2 diabetes mellitus were selected for review.
Results: Fifteen studies met inclusion and exclusion criteria. The overall mean difference of fiber
versus placebo was a reduction of fasting blood glucose of 0.85 mmol/L (95% CI, 0.46 –1.25). Dietary
fiber as an intervention also had an effect on HbA1c over placebo, with an overall mean difference of a
decrease in HbA1c of 0.26% (95% CI, 0.02– 0.51).
Conclusion: Overall, an intervention involving fiber supplementation for type 2 diabetes mellitus can
reduce fasting blood glucose and HbA1c. This suggests that increasing dietary fiber in the diet of patients
with type 2 diabetes is beneficial and should be encouraged as a disease management strategy.