Luotettavalta vaikuttavassa Terveyskirjaston artikkelissa annetaan kovin yksipuolinen kuva vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja siihen liittyvästä tutkimustiedosta.
Terveyskirjaston
artikkeli vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta löytyy tällä hetkellä ensimmäiseltä sivulta, kun Googlella haetaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja kolmannelta sivulta, kun haetaan karppausta. Lisäksi se on ainoa linkki suomenkielisen Wikipedian
vähähiilihydraattinen ruokavalio -artikkelissa.
Lähdekriittisenkin lukijan silmissä artikkeli vaikuttaa helposti luotettavalta. Sen on julkaissut lääkärien yhdistys
Duodecim ja kirjoittanut ravitsemustutkija ja sisätautilääkäri
Antti Aro. Artikkeli on tarkastettu noin puoli vuotta sitten, ja sen lopussa ilmoitetaan myös tieteelliset lähdeviitteet.
Onko artikkelin sisältö sitten laadukasta ja luotettavaa? Antti Aro kirjoittaa, että hiilihydraattien saannin vähentyessä vähentyvät myös ruokahalu ja nälän tunne. Tämä on aivan totta, ja laihdutuksen kannalta yksi olennaisimmista seikoista. Aro jatkaa, että pitkäkestoisemmissa tutkimuksissa laihdutustulos vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ei ole poikennut merkittävästi laihdutustuloksista muilla menetelmillä. Tämäkin on totta.
Aro jättää kokonaan mainitsematta, että niissä samoissa tutkimuksissa karppaus on usein parantanut veriarvoja vähärasvaiseen ruokavalioon verrattuna, vaikka laihdutustulos on ollut sama. Sen sijaan hän esittää uhkakuvia heikentyvästä glukoosin siedosta ja nousevasta veren LDL-kolesterolista. Näyttöä heikentyneestä glukoosin siedosta ei kuitenkaan ole, ja kolesteroliarvoistakin pitäisi tarkastella kokonaistilannetta eikä pelkästään yksittäistä arvoa.
Aron mukaan
valtaosa karppaajista kärsii kuidun puutteen aiheuttamasta ummetuksesta. Tämä on varsin erikoinen väite. Aron oman
lähteen mukaan eri ruokavalioiden välillä ei ollut eroa haittavaikutuksissa. Laitoin jonkin aikaa sitten tämän blogin
Facebook-sivulle kyselyn aiheesta. Vain 5 % vastanneista 83 karppaajasta ilmoitti kärsivänsä ummetuksesta. Facebookissa ei tietenkään välttämättä kukaan mielellään ilmoittele ongelmistaan nimensä ja naamakuvansa kera. Blogin sivupalkissa julkaistu toinen, nimetön kysely antoi kuitenkin myös samansuuntaisen tuloksen. Vain 6 % vastanneista ilmoitti kärsivänsä ummetuksesta. Virhemarginaali voi olla suuri, mutta kaukana ollaan valtaosasta.
Lisäksi Aro kertoo ruotsalaisesta ja kreikkalaisesta väestötutkimuksesta, joissa hiilihydraattirajoitukseen liittyi lisääntynyt kuolleisuus sydäntauteihin. Aro jätti mainitsematta, että kyseisissä tutkimuksissa tarkasteltiin tilastollisesti hieman pienempää hiilihydraattien ja hieman suurempaa proteiinin saantia. Hiilihydraattien vaihtaminen proteiiniin ei ole olennaista järkevästi toteutetulle karppaukselle, joissa hiilihydraattien energia vaihdetaan rasvan energiaan, koska proteiinin tarve ei tietenkään nouse.
Kolmannessa Aron viittaamassa yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa asetelma oli hieman järkevämpi, sillä siinä hieman vähentynyttä hiilihydraattien saantia verrattiin lisääntyneeseen rasvan ja proteiinin saantiin yhdessä. Kyseisen tutkimuksen mukaan hiilihydraattien vaihtaminen eläinrasvaan ja lihaan suurensi kuoleman riskiä kun taas vaihtaminen kasvisruoan rasvoihin ja proteiiniin pienensi riskiä.
Todellisuudessa Aron kuvaileman kasvisruoan proteiinista vain kolmannes tuli kasvikunnasta, ja rasvasta sentään hieman yli puolet tuli kasvikunnasta. Itse kuvailisin tuota monipuoliseksi sekaruoaksi.
On myös syytä mainita, että väestötutkimusten eli tilastollisten tutkimusten tuloksien tulkitseminen on aina ongelmallista ns. sekoittavien tekijöiden vuoksi, ja että mainituissa väestötutkimuksissa hiilihydraattien määrä oli vain hieman, noin 20 % tavanomaista matalampi, eli tulos ei välttämättä kerro paljonkaan todellisesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, jossa hiilihydraatteja vähennetään noin 50-80 % tyypillisestä länsimaisesta ruokavaliosta.
Aro esittää täysin uskomattoman väitteen, että hiilihydraattien korvaaminen eläinrasvalla ja lihalla kasvattaisi tyypin 2 diabeteksen riskiä. Aro toki viittaa yksittäiseen väestötutkimukseen väitteensä tueksi, mutta lukuisissa kokeellisissa tutkimuksissa, joissa henkilöt ovat todella noudattaneet vhh-ruokavaliota eikä jotakin vähän sinne päin, veren sokeri- ja insuliiniarvot ovat parantuneet. Artikkelin lopuksi Aro vielä kertaa perinteisiä tyypillisiä ravitsemusoppeja täysjyvästä ja juoksevista rasvoista.
Ravitsemusterapeutti
Reijo Laatikainen on julkaissut
blogissaan laajan, tutkittuun tietoon perustuvan
kirjoitussarjan vhh-ruokavaliosta. Kysyin Laatikaiselta, esittääkö Terveyskirjaston artikkeli hänen mielestään totuudenmukaisen kokonaiskuvan ruokavaliosta. Hän vastasi seuraavasti:
Artikkelissa olisi minusta saanut tuoda selvemmin esiin sen, että hilihydraattien rajoittaminen näyttää vaikuttavan aikuistyypin diabetikoiden ja yleensä lihavien metabolisiin tekijöihin vähintään yhtä suotuisasti kuin vähärasvainen ruokavalio. Lyhytkestoisissa laihdutustutkimuksissa on saatu etua vähähiilihydraattisen ruokavalion eduksi, eikä pisimmissä karppaustutkimuksissa ole ilmennyt signaaleja ikävistä haitoista, kuten selvää LDL-kolesterolin tai verensokerin nousua. Toki on hyvä muistaa, ettei karppaustutkimuksia ole kuin yksi yli kahden vuoden mittainen, ja että väestötutkimuksissa on saatu viitteitä liian eläinproteiinin ja tyydyttyneen rasvan haitoista, kuten Aro esittää.
Haluan painottaa, että pitkäkestoisissa karppaustutkimuksissa tyydyttyneen rasvan saanti on ollut haarukassa 10-16 E %, joten niissä ei ole "rellestetty" voilla, kermalla, lihavalmisteilla jne. Mielestäni erittäin hyviä tuloksia onkin saavutettu vähähiilihydraattisella ruokavaliota muuntamalla sitä Välimeren ruokavalion suuntaan, jolloin korostuu hapanmaitovalmisteet, vihreät salaatit, pähkinät, siemenet, kala ja äyriäiset sekä kasviöljyn käyttö.
Artikkelissa on eräs itseäni vaivaava asiavirhe. Tekstissä lukee: "Jatkettaessa seurantaa puoleen vuoteen tai pitempään ruokavalioiden väliset erot ovat aina hävinneet". Tämä ei pidä paikaansa, meta-analyysin (Hession et al. 2008) ja useiden laihdutustutkimuksien mukaan puolen vuoden kohdalla vähähiilihydraattinen ruokavalio on selvästi tehokkaampi, ja on olemassa useita tutkimuksia, joissa vuoden kohdalla vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut tehokkaampi kuin vähärasvainen. Erot eivät ole aina hävinneet.
Olen Aron kanssa samaa mieltä, että lihavalmisteet näyttävät olevan väestötutkimuksien mukaan terveydelle runsaasti käytettynä erityisen epäterveellisiä, myös mahdollisen diabeteksen ilmaantumisen näkökulmasta. Ummetus voi olla karppaajalle ongelma, mutta sitä on helppo korjata vaikka pellavansiemenrouheella. Väestössä ummetuksen kanssa yhtä yleistä on ns. ärtyvän suolen oireyhtymä, ja moni saa toisaalta siihen lievitystä nimenomaan karppaamalla.
Aron mielestä hiilihydraatit ovat tuskin ongelma normaalipainoisille ja paljon liikkuville henkilöille, mikä voikin olla hyvin pitkälti totta. Kasvavalle osalle pulskemmista suomalaisista hiilihydraattien vähentäminen tuntuu kuitenkin olevan hyödyllistä, joten lihavuus- ja diabetesepidemian partaalla pitäisi ottaa kaikki keinot avoimeen tarkasteluun eikä julkaista puolivirallisen lääkäriseuran nimissä yksipuolisia ja aiheettomia uhkakuvia sisältäviä kirjoituksia toimivaksi todetusta vaihtoehtoisesta ruokavaliosta.
Tuoko Terveyskirjasto todella luotettavan, riippumattoman ja ajantasaisen tiedon suomalaisille, kuten se itse mainostaa?
