Kookosöljy - superruoka vai suonet tukkoon?

Kuva: Phu Thinh Co / flickr

Kookosöljyyn liittyen näkee paljon sekä positiivista että negatiivista hehkutusta. Toiset kertovat sen parantavat melkein kaikki taudit, toiset varoittelevat tukkeutuvista verisuonista. Kumpikin hehkutus perustuu yleensä uskomuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu tutkittua tietoa kookosöljystä.

Tutkimuksia kookosöljystä

Kookoksen syönnin yhteydestä sepelvaltimotautiin on tehty ainakin kaksi tapaus-verrokkitutkimusta. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa verrataan koehenkilöitä, joilla on tutkittava sairaus ("tapaukset"), mahdollisimman samanlaisiin koehenkilöihin, joilla sitä ei ilmene ("verrokit"). Tavoitteena on selvittää koehenkilöiden erilaisten altistumisten yhteyttä sairauteen.

Indonesialaisessa tutkimuksessa oli mukana 93 sepelvaltimotautipotilasta ja 189 muuten vastaavaa mutta tervettä verrokkia. Henkilöiden ruokavalio viimeisten 12 kuukauden aikana selvitettiin. Sekä tapaukset että verrokit söivät yhtä paljon kookospähkinöitä, joten se tuskin selitti sairastumista. (Huomio: kyse oli kaikesta kookospähkinän käytöstä, ei pelkästään kookosöljyn.)

Pienemmässä intialaisessa tutkimuksessa oli mukana 32 sepelvaltimotautipotilasta ja 16 verrokkia, jotka olivat saman ikäisiä ja samaa sukupuolta kuin potilaat. Potilaat ja verrokit olivat syöneet yhtä paljon sekä kookosöljyä että kookospähkinää yleensäkin, joten tälläkään kertaa kookos ei selittänyt sairastumista.

Polynesiassa tehtiin ns. ekologinen tutkimus kahden saaren välillä. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa sairauden esiintymistä ja altistumiseroja eri alueilla. Tokelaun asukkaat saivat keskimäärin 63 % energiastaan kookospähkinästä, kun taas Puka-Pukan asukkaat keskimäärin 34 %. Vastaavasti Tokelaulla myös kolesterolitaso oli korkeampi kuin Puka-Pukalla. Verisuonitaudit olivat kuitenkin harvinaisia kummallakin saarella. (Huomio: tässäkin oli kyse kaikesta kookospähkinän käytöstä, ei pelkästään kookosöljyn.)

Lisäksi kookosöljyyn liittyen on tehty jonkun verran satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa joukko henkilöitä jaetaan satunnaisesti kahteen tai useampaan ryhmään, jotka noudattavat määrätyllä tavalla eroavaa ruokavaliota. Tällöin ryhmillä kokonaisuutena ei ole muuta eroa kuin kyseiset määrätyt seikat, joita tutkitaan.

Brasialaisessa tutkimuksessa oli mukana 40 naista, jotka olivat 20-40-vuotiaita. He söivät 12 viikon ajan päivittäin 30 ml joko soijaöljyä tai kookosöljyä muun ruokavalionsa ohella. Kookosöljyä käyttäneillä naisilla oli tutkimuksen päättyessä paremmat kolesteroliarvot ja pienempi vyötärönympärys kuin soijaöljyä käyttäneillä.

Intialaisessa tutkimuksessa oli mukana 70 tervettä koehenkilöä ja 70 kakkostyypin diabeetikkoa, joiden kehotettiin käyttämään joko kookosöljyä tai auringonkukkaöljyä paistorasvana. Tutkimuksen päätyttyä eri paistoöljyä käyttäneillä ryhmillä ei ollut eroa kolesteroliarvoissa eikä hapetusstressiä mittaavissa veriarvoissa.

Norjalaisessa tutkimuksessa oli mukana 25 yliopistossa opiskelevaa naista. He noudattivat vuorotellen runsaasti kookosrasvaa sisältävää ruokavaliota ja runsaasti "pehmeää" rasvaa sisältävää ruokavaliota. Rasvaa käytettiin margariinin muodossa. Kookosmargariinin käytön jälkeen naisilla oli matalampi lipoproteiini (a), joka on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Erillisessä julkaisussa raportoitiin kolesteroliarvoja samasta tutkimuksesta. Kookosmargariinin käytön jälkeen sekä "hyvä" että "paha" kolesteroli olivat korkeampia kuin pääasiassa pehmeää rasvaa sisältäneen margariinin käytön jälkeen. Kolesterolisuhteessa (apoB/apoA-I) ei ollut eroa. (Huomio: kyseessä oli siis suurimmaksi osaksi kookosöljystä valmistettu margariini, ei öljy.)

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 19 nuorta miestä noudattivat vuorotellen ruokavalioita, jotka sisälsivät runsaasti kookosöljyä, naudanrasvaa tai saflorinsiemenöljyä. Eri rasvat nautittiin liharuokien, levitteiden, jäätelöiden ja keksien muodossa. Kookosöljy nosti saflorinsiemenöljyyn verrattuna sekä "hyvää" että "pahaa" kolesterolia. Naudanrasvaan verrattuna se nosti kokonaiskolesterolia "hyvän" kolesterolin muodossa.

Malesialaisessa tutkimuksessa oli mukana 45 tervettä koehenkilöä, jotka saivat suurimman osan rasvastaan vuorotellen palmuöljystä, kookosöljystä ja oliiviöljystä. Henkilöiltä mitattiin useita erilaisia tulehdusarvoja, ja niissä ei ollut eroa eri rasvojen käytön jälkeen, kuten ei myöskään homokysteiinin määrässä. Kookosöljyn käytön jälkeen sekä "hyvä" että "paha" kolesteroli olivat korkeampia kuin oliiviöljyn käytön jälkeen. Kolesterolisuhteessa (kokonaiskolesteroli/HDL) ja triglyseridiarvossa ei ollut eroja eri rasvojen käytön jälkeen.

Suomalaisessa tutkimuksessa oli mukana 15 tervettä nuorta naista. He käyttivät neljän viikon jaksojen ajan vuorotellen palmuöljyä ja kookosöljyä merkittävänä osana rasvoistaan. Näiden öljyjen tyydyttyneet rasvat korvasivat kertatyydyttymätöntä rasvaa naisten ruokavalioissa. Kolesteroliarvoissa ja sokeriaineenvaihduntaan liittyvissä veriarvoissa ei tullut eroa palmu- ja kookosöljyjen välillä eikä lähtötilanteeseen verrattuna. Huomionarvoista tässä tutkimuksessa on, että päätutkijana toimi Ursula Schwab, joka myöhemmin tyrmäsi kookosöljyn Helsingin Sanomissa, vaikka tässä hänen omassa tutkimuksessaan kookosöljy ei heikentänyt terveyttä.

(On mahdollista, etten ole huomannut jotakin merkittävää aiheeseen liittyvää tutkimusta. Kommenteissa voi antaa palautetta.)

Kylmäpuristettua vai ei?

Malesialaisen tutkimuksen mukaan kylmäpuristetussa kookosöljyssä on enemmän antioksidantteja kuin tavallisessa, prosessoidussa kookosöljyssä.

Yhteenveto

Kookosöljyä ei ole tutkittu ihmisillä kovin paljon. Suuri osa hehkutuksesta perustunee eläimillä tai koeputkessa tehtyihin tutkimuksiin tai yksisilmäiseen kokonaiskolesterolin tuijottamiseen. Tulevaisuudessa tiedämme mahdollisesti enemmän, jos ihmisillä tehdään tarkempia tutkimuksia.

Löytämieni tutkimusten perusteella kookosöljy ei ole erityisen terveellistä tai epäterveellistä. Sitä voinee aivan hyvin käyttää maun mukaan kohtuullisia määriä. Kookosöljyllä on hyviä ominaisuuksia, mutta niin on monella muullakin elintarvikkeella. Kookosöljyssä on hyvin vähän välttämättömiä rasvahappoja, joten sitä ei luonnollisesti kannata käyttää ainoana rasvana.

Tässäkin taitaa päteä vanha nyrkkisääntö: käsittelemättömiä rasvoja monipuolisesti.